Agilitya vol. 72.3

 Agilitya jälleen. Eipä hirveästi muuta. Pari kertaa olen treenannut sekä Aurinkoisen että Siriuksen kanssa perusasentoon tuloa niin minun takaani kiertäen kuin oikealle puolelle ahterin heittäen. Sirius osaa hommat jo hyvin, Aurinko kaipaa vielä käsivetoa avuksi. Myös eteenistumista on treenattu hyvin tuloksin, tästä jatketaan kunhan taas ehditään. Pienillä askelilla edetään rallytokon suhteen, kiire ei ole.
 Hieroin myös kooikkerit viikonloppuna, molemmilta löytyi lihasjumit selästä sekä reisistä. Liukkailla teillä lenkkeily on varmasti osasyynä, mutta parempi on liikuttaa koiria näilläkin säillä kuin olla liikuttamatta.
 Lisäksi ajattelin aloittaa juoksemisen koirien kanssa, kunhan kevät tulee. En ole koskaan aikaisemmin juossut enkä oikein edes välittänyt koko lajista, mutta nyt ajattelin kokeilla - pidempäänkin kuin vain pari viikkoa. Sillä todennäköisesti saisin koirillekin lisää lihaksia ja paremman kunnon - minusta puhumattakaan. Canicross -kisoihin sitten ensi syksynä ;)

 Agilityssa sain jälleen Pasin kuvaamaan meidän ratamme. HUOM! Ladatuilla videoilla ovat siis onnistuneet suoritukset, ei niitä joissa koira lukitsee väkisin väärän esteen vaikka kuinka ohjaisi ja huutaisi (Aurinko) tai alkaa hidastelemaan jo kontaktiesteen ja tarjoaa konktaktikosketusta metriä ennen konktaktia (Sirius). Ei meilläkään aina mene hienosti, vaikka siltä saattaa näyttää. Julkaisen kuitenkin ne onnistuneimmat treenisuoritukset, koska niistä voi joku ottaa mallia. Ja myönnetään, myös minulle tulee parempi fiilis kun netissä on videonpätkiä minusta ja koiristani, jossa oikeastikin vähän osataan jotakin!

Videot ovat siis torstailta (27.2.), sitä edeltävänä tiistaina teimme saman radan eri estejärjestyksessä. Tiistain rata oli minusta vaikeampi, siinä oli paljon esteiden kiertoja ja pitkiä vientejä - ehkä 2-3 luokan tasoa. Viikon toisella treenikerralla päästän yleensä koirani helpommalla, että saan niille onnistumisen tunteita sekä vauhtia (lähinnä Siriukselle, Aurinko ei sitä välttämättä lisää kaipaa). Videolla olevat radat ovat siis ehkä 1-2-luokan tasoa.

Siriuksen agility 27.2.
Aurinkoisen agility 27.2.

 African leikkaushaava on parantunut hyvin, parin päivän päästä tikit voidaan jo poistaa. Saa nähdä saammeko aikaa eläinlääkärille vai tyydynkö poistamaan tikit itse sairaanhoitajasiskoni avustamana. Eipä olisi ensimmäinen kerta kun poistan eläimeltä tikkejä, saa nähdä tuleeko vielä sekin päivä eteen kun pääsen laittamaan tikkejä eläimeen.
 Urahaaveet uusiksi, tai ainakin aivan toiseen suuntaan. Opettajuus on mukavaa, mutta en ole varma haluanko tehdä sitä seuraavat 40 vuotta. Klinikkaeläintenhoitajan tutkinto alkaa vuosi vuodelta huokuttaa enemmän, toisaalta nykyisin monella on kaksi tai usempia tutkintoja, joten tuskinpa olisi mikään ihme jos parin opettajavuoden jälkeen päätänkin lähteä kuluttamaan koulunpenkkiä ja luen itseni eläinlääkärin assistentiksi.

 Muutoin elämä on tällä hetkellä jälleen koiran takaliston tarkkailua - eli Aurinkoisen juoksuja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Minua vain ahdistaa. Taas. Että jos Auri ei tulekaan kantavaksi ja jos jokin menee vikaan odotusajassa/synnytyksessä/pennuissa/Aurissa... Maalailen taas kauhukuvia seinille, mutta onko se mikään ihme kaikkien näiden tapaturmien ja epäonnistumisien jälkeen?

 Onneksi sentään nuo koirat elävät hetkessä, eivätkä näytä kantavan huolta huomisesta (tai eilisestä). Pitää itsekin ottaa mallia noista karvakorvista ja nauttia hetkestä. Nytkin Aurinko halusi hypätä syliini ja painaa päänsä kaulaani vasten (Sirius arvostaa tällä hetkellä Pasin ruoanlaittoa minua enemmän). Onni voi olla näinkin pieni asia kuin sylissä istuva spanieli.

Poski poskea vasten <3