Africa aloitti erään aamun kakomalla. Ensimmäinen ajatus on kennelyskä, jota on liikkeellä todella paljon. Tarkastin kuitenkin whippetin kurkun ensimmäisenä, katsoin ja kokeilen sekä sisältä että ulkoa, mutta mitään en löytänyt. Ja koira jatkoi kakomista, ihan kuin jotain kuivaa olisi tarttunut sen kurkkuun.
Päivä menee koiraa seuratessa, välissä se kakoo (yskäisee) ja sitten se on taas pitkiä aikoja hiljaa. Innostan Africaa, leikitän sitä, ja taas yskintä alkaa. Tässä vaiheessa päällimmäinen ajatukseni on kennelyskä. Kuumetta whippetillä ei ole, eikä sen Sieppaan kooikkerit kainaloon ja lähden eläinlääkäri Aholle hakemaan niille rokotuksia (jotka olivat muutenkin menossa vanhaksi). Se tästä nyt vielä puuttuisi, että Aurinko saisi kennelyskän - silloinhan astutus jäisi automaattisesti pois laskuista. Sairasta koiraa ei pennuteta.
Eläinlääkäri rokottaa koirat, kyselee African oireista ja antaa mukaan antibiootti- sekä kipulääkereseptin varmuuden vuoksi. Eristää ei tarvitse sen kummemmin ainakaan vielä, koska oireet ovat epämääräiset. Lepoa kuitenkin Africalle määrätään varmuuden vuoksi, pelkkiä lyhytitä "mummokävelyitä" ulkona ja sisällä riehuminen estettävä. Mikäli kyseessä olisi kennelyskä, lepo on ensijainen hoito-ohje. Yskän ei haluta painuvan keuhkoihin asti ja muuttuvan keuhkokuumeeksi.
Kuitenkin Africa lopettaa yskimisen yhden päivän jälkeen, eikä aloita sitä uudestaan vaikka sitä leikittäisi/innostaisi sisällä. Kakominen ei myöskään ala, vaikka whippettin henkitorvea kokeilisi.
Pasi sanoo, että viime keväänä Africalla oli sama ongelma, aloitti myös reverse sneezingin ja silmät rähmivät paljon. Tuolloin eläinlääkäri diagnosoi Africalla jonkinasteisen allergian siite- ja/tai katupölylle. Olisiko nytkin ollut samaa, koska yskäoireet loppuivat yhdessä päivässä? Kakomista edeltävänä päivänä kävimme tunnin lenkin ja lisäksi siivosimme koko asunnon, eli pöly ja muut mahdolliset hiukkaset varmasti pöllysivät huushollissa.
Otetaan kuitenkin varman päälle, eikä Africaa siis käytetä lenkillä tai muutoinkaan rasiteta pariin viikkoon. Siriuksella ja Aurinkoisella ei ole ollut minkäänlaisia oireita.
Tänä aamuna sitten löysin kirkasta verta lattialta ja sohvasta - sen verran paljon ettei kyseessä voinut olla Aurin juoksut. Ensimmäisenä kuitenkin tarkistan Aurin, se ei juokse eikä siinä ole haavoja. Siriuksesta tarkistan ensimmäisenä ensinahan ja siittimen, ei löydy mitään. Mutta käteni on veressä - hännän talipatti on auennut taas. Siitä tulee kirkasta verta sekä talia puristamalla. Puhdistan sen huolellisesti, tyhjennän talista mitä vain hellästi puristamalla pois saan ja laitan hunajavoidetta.
Onneksi meillä African ab-resepti, jonka haen huomenna Siriukselle. Lisäsi jatkan haavan puhdistamista 2-3 kertaa päivässä ja pidän haavan avoimena - tarkoituksena on saada paraneminen alkamaan sisältäpäin niin, että onkalo umpeutuisi.
Sirius on muutoin pirteä ja kuumeeton, häntä ei ole kipeä eikä näytä hirveästi kiinnostavan.
En vaan millään jaksaisi tällaista enää. Olen ihan järkyttävän stressaantunut, väsynyt ja suorastaan vittuuntunut. En väitä etteikö muiden koirille koskaan sattuisi mitään, eikä minun koirillani sentään ole kyse mistään kuolemanvakavasta asiasta.
Meillä vain viimeinen vuosi (melkein kaksi) on ollut täynnä jos jonkinlaista sairautta, joilla ei ole mitään tekemistä perinnöllisyyden tai edes minun huolimattomuuteni kanssa!
Itkettää mutta ei se mitään auta. Olen vain todella turhautunut.
Treenaamista ei kuitenkaan Siriuksen häntäpatti estä, se on tässä posiitivinen asia. Seuraavassa blogikirjoituksessa jos jaksaisin sitten kertoa treeneistä ja laittaa ratapiirrosta sekä muuta mukavaa.
Nyt ei huvita, kun ei ole mukavaa.
 |
| Auri-mato ja sumeasti heiluva häntä |
 |
| Häntätoipilas, joka ei tajua olevansa toipilas. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti