Akspakspukspoks

 Otsikosta päätellen aivan oikein: agilitya. Ja edelleen pelkkää treenausta, koska Sirius on dopingissa heinäkuun loppuun ja Aurinkoista en ole uskaltautunut mihinkään ilmoittamaan. Tähän voin laittaa hyvillä mieli syyksi sen, että pikkuakalla voi alkaa juoksut milloin vain.
 Oikeana syynä on myös se, ettei opiskelijalla ole rahaa. Sekä se että kisaaminen pelottaa minua. Joka kerta, kun avaan kisailmon, alan voimaan fyysisesti pahoin; minua huimaa, oksettaa, kurkussa tuntuu pala ja sydän alkaa jyskyttää. Näyttelyilmoittautumisia tämä ei koske, koska niissä tuomarilla on paljon merkitystä, eikä niinkään sillä miten hyvin ja paljon olen jotakin koirieni kanssa.
 Kerran olen jopa saanut paniikkikohtauksen, kun olen yrittänyt ilmoittaa koiraani (muistaakseni Siriusta tokoon) kisoihin. Että näin hyvällä pohjalla on minun hermorakenteeni.

 Agilitya joka tapauksessa. Näitä videoita katsoessani voisin huomauttaa itselleni, että A) anna estekäskyt ajoissa, B) liiku itse ja edes pois koiran linjalta, ja C) anna käskyt aina samalla tavalla. Vaikka minulla olisi huonompi päivä, ei tarvitse äristä.
 Välillä tuntuu että jumitun paikoilleni koirieni kanssa, etten etene niiden kanssa mihinkään edes treeneissä. Että minä en osaa kehittyä ja kehittää koiriani. Toisaalta, olen ihan itse opettanut Aurinkoiselle agilityn alkeet ja jatkot ja muut. En sano, että Auri on täydellinen agilitykoira tai että se osaa kaiken täydellisesti. Mutta se osaa kaiken ihan hyvin, ottaen huomioon etten ole käynyt valmentajilla enkä koulutusohjaajilla sen kanssa koskaan (koska edelleenkään ei ole sitä rahaa).
 Yritän muistaa kaikki ne ohjeet, mitkä olen saanut Siriuksen kanssa minua paremmilta/menestyneemmiltä agilityohjaajilta, katson läpi muiden treenivideoita (erityisesti niitä, jotka on kuvattu koulutuksessa/valmennuksessa), ja yritän oppia kaiken mahdollisen mitä katsomalla voi oppia. Odotan sitä päivää, että minun ei tarvitse laskea jokaista euroa, ettei loppukuuksi jää vuokran ja laskujen jälkeen 2€ per päivä käytettäväksi, vaan että sitä jäisi vähän enemmän.

 Ehkä tämän osalta vuodatus oli nyt tässä.
 Tiistaina tein kooikkereiden kanssa saman radan takaperin, hauskaa treeniä se oli niinkin päin. Torstaina Pasi tuli pyynnöstä kuvaamaan radasuoritukset, linkeistä jälleen pääsee näkemään agilityvideot, molempien koirien kanssa tein radan kahdessa osassa.

Sirius agiliitää 6. maaliskuuta
Aurinko agiliitää 6. maaliskuuta

  Kontaktitreeniä kaipaavat myös kooikkerit: Siriukselle vähän vauhtia alastuloon, Aurille taas varmistus siihen että todellakin pysähtyy kontaktille, eikä liu'u siitä pois (niinkuin videossa puomilla).
 Siriuksen kanssa kokeillaan lelupalkkaa. Jätän lelun kontaktin alapäähän, ja naksautan kun Sirius on oikeassa kohdassa 2on-2off, jonka jälkeen vapautus lelulle. Täytyy kokeilla jos se auttaisi ongelmaan. Ideoita otetaan vastaan!
 Kosketusalustaa en Aurille viitsisi välttämättä ottaa käyttöön, koska sitten se pitäisi häivyttää jotenkin. Eli varmaan naksuttimella mennään, nami sitten joko valmiiksi maahan tai niin, että minä käyn sen antamassa.
 Valitettavasti pikkuakka palkkautuu esteiden suorittamisestakin, on nimittäin tehnyt useammin kuin kerran sen, että lähtee vain juoksemaan radalla ja suorittaa esteitä ihan ikiomassa järjestyksessään, eikä reagoi ohjaukseen mitenkään. Siinä vaiheessa otan Aurin kiinni, palkkaan luoksetulosta (mikäli tulee kutsusta luokse) ja laitan häkkiin. Treenit jatkuvat sitten Siriuksen vuoron jälkeen, jolloin yleensä myös ollaan paremmin kuulolla.

 Minun täytyisi varmaan laittaa itselleni post-it-lappu otsaan, että muistaisin miten kooikkereitteni kanssa treenataan. Molemmat kaipaavat alkuun jotain pientä treeniä, vaikka keppi- tai kontaktitekniikkaa tai helppoa hyppy-putkirallattelua, jossa palkka tulee nopeasti.
 Eli siis sekä Aurinko että Sirius kaipaavat sytyttelyä niin kropalleen kuin mielelleen. Tähän kelpaa lyhyt, helppo treeni ja hyvä palkkaus (vetoleikki, pallon heitto, namit). Sen jälkeen molemmat kooikkerit kuuntelevat ja kulkevat paremmin. Täytyy siis alkaa tehdä treeneistä enemmän kisamaisia, sillä erotuksella että treeneissä palkkaan kesken radankin. Vaikka useamminkin kuin kahdesti, voisin siirtyä kolmeen palkkauskertaan ja katsoa, minkälaista tulosta se tuottaa.
 Empiirinen tutkimus siis tiedossa!

 Lisäksi Africalta poistettiin tikit torstaina, haava on parantunut hyvin eikä sen suurempia jatkotoimenpiteitä enää tarvita. Parina päivänä vatsaa piti vielä suihkutella, että ruvet ja lika lähtivät irti. Nyt sitten pitäisi aloittaa taas lenkkeily rimppakintun kanssa, että se saisi lihaksensa  takaisin. Eri asia, haluaako se lähteä tuollaiseen koleaan, märkään ja loskaiseen kevätsäähän.
 Africa pörhistää onnettoman karvansa, vetää korvat luimuun, hännän takajalkojen väliin, köyristää selkänsä ja tärisee. Tämä tapahtuu myös silloin, kun ulkona on +15'c mutta tuulee tai tihkuttaa vettä. Kamalaa on se.

 Aurista kevät on parasta ikinä (ja kesä ja syksy ja talvi)! Se juoksee kurassa ja lätäköissä, pyörii jäljellä olevassa upottavassa lumessa, löytää aarteita sulavan lumen alta (keppejä, multaa, ruohoa, raatoja, roskia...) ja haluaa ehdottomasti kantaa niitä suussaan lenkillä, mieluiten ihan kotiin asti. Aurista parhautta olisi vielä se, että minä suostuisin heittelemään niitä sille. Justiinsa joo.
 Siriuksesta parasta keväässä on haistella ja maistella kaikkea - sekä tietysti merkkailla kaikkea. Puut, heinät, ruohonkorret, oksat, raadot, roskat, kivet, lumikokkareet... Sirius on oikea connaisseur mitä tulee eri hajuihin ja makuihin: ensin Sirius vähän haistelee, sitten se nuolaisee pari kertaa, maiskuttelee (niin että leuka väpättää), haistaa vähän uudestaan ja merkkaa komeasti. Magnifique!

 Tätä on meidän alkukevät. Toivottavasti jotain mukavaa tapahtuu loppukeväästä. Tai vaikka vähän aikaisemminkin. Tai vaikka aina!

Monsieur Sirius et le nez.

Mademoiselle Aurinko et le nez.

Loppuviikko Pohjois-Karjalassa.

Viikonloppu Etelä-Savossa.