torstai 13. helmikuuta 2014

2x agility + 3 koiraa

 Maanantaina hieroin kooikkerit jälleen: Siriukselta löytyi kireyttä sekä lavoista että etureisistä, Aurinkoiselta taas lantion seudulta ja takareisistä. Siriuksella etureisien kireys johtuu todennäköisesti eturauhasvaivasta, jonka takia Sirius on todennäköisesti kävellyt hieman köyryssä, koska suurentunut eturauhanen on varmasti painanut virtsarakkoa sekä tuntunut inhottavalta.
 Aurilla takareidet sekä lantio menevät kireiksi luultavasti ihan vain agilityn sekä muun liikunnan takia. Aurin juokseminen on ulkonakin jotenkin repivää, se tekee äkkipysähdyksiä ja -käännöksiä täydestä vauhdista, liukuu jäällä pitkiäkin matkoja ja säntäilee ympäriinsä onnesta soikeana. Miten voisin kieltää Aurinkoiselta irtiulkoilun, kun se sitä niin rakastaa?

 Kuitenkin koiralle on luultavasti parempi saada juosta irti kuten itse tahtoo, kuin ulkoilla aina hihnassa omistajan vauhtia. Varsinkin isot koirat joutuvat usein peitsaamaan (samanpuolen jalat liikkuvat samaan suuntaan samaan tahtiin) lenkkeillessään hihnassa, koska omistaja liikkuu liian hitaasti siihen nähden että koira voisi ravata. Erityisesti koirat joilla on lihaskireyttä tai vajaat kulmaukset liikkuvat hitaassa vauhdissa peitsaten ravaamisen sijaan.

 Sitten itse otsikkoon eli agilityyn! Kävin sekä tiistaina että torstaina itsenäisesti treenaamassa kolmen koiran kanssa. Tiistaisin minulla on pienryhmävuoro, mutta tänä tiistaina se jäi väliin omien syntymäpäiväjuhlieni takia - 30v. lähestyy uhkaava vauhtia! Onneksi ehdin päivällä käymään agiliitelemässä sekä lenkkeilemässä, olivat koiratkin sitten rauhallisia loppuillan :)

 Tiistaina treenailin lähinnä tekniikkaa kaikkien kanssa, kooikkerit pääsivät hiomaan keppejä sekä keppikulmia, myös kontakteja treenattiin kentällä olevilla puomilla ja A-esteellä. Naksutin on tällaisessa niin kätevä! Saan palkattua koiran juuri oikealla hetkellä oikeasta asiasta (kun vain olen tarpeeksi nopea), vaikka olisin kaukana koirasta. Nerokas oli se, joka keksi naksuttimen ja vielä antoi sen koiraharrastajille.
 Harjoittelin myös lähtöjä kooikkereiden kanssa: millä puolella kannattaa milloinkin olla, menenkö koirasta edelle, lähdenkö yhtäaikaa liikkeelle, kutsunko koiraa itse seisoessani paikoillaan... Näitä pitäisi harjoitella useamminkin, ettei koira hämmenny muuttuvista lähtötilanteista. Radalla kuitenkin suurin osa koirista on sellaisilla kierroksilla, etteivät ne siinä välttämättä ehdi ajatella tarkasti ohjaajan kehonkieltä. Lähdössä koira ehtii reagoimaan omistajan kehonkieleen, katseeseen sekä vartalonasentoon eri tavalla kuin rataa suorittaessaan.


 African kanssa muisteltiin, mikä olikaan mutkaputki ja harjoiteltiin puomia ensimmäistä kertaa, jossa pidin Africaa ihan turvallisuussyistä kiinni, ettei saa päähänsä hypätä kesken kaiken alas puomilta. Lisäksi tehtiin helppoja hyppysarjoja. Africa ei irtoa vielä oikein minnekään, eikä se myöskään osaa jostain syystä kauhean hyvin lukea ohjaustani, kun ohjaan sitä vasemmalla kädellä. Mistähän tämä johtuu? Palkkaan sitä molemmista käsistä niin namilla kuin lelullakin, ja olen harjoitellut molemmilta puolilta ohjausta sen kanssa yksittäisillä esteillä.
 Kooikkerit eivät vaikuta välittävän siitä, kummalla kädellä tai kummaltako puolelta niitä ohjaan, mutta olisiko sitten kyseessä joku vinttikoirajuttu? Vinttikoirat kuitenkin poikkeavat muista koiraroduista ja -tyypeistä siltä osin, että ne käyttävät enemmän näköä hyväkseen kuin muut. Ehkä jokin muuttuu ohjauksessani tai kehonkielessäni, jonka Africa huomaa mutta pienet spanielini eivät sitä tajua?
 Valitettavasti African kanssa tiistain treenit loppuivat melko lyhyeen, koska lumet tulivat hallin katolta juuri kun olin African kanssa kentällä tekemässä putkitreeniä lelupalkalla. Africa sai kauhean sätkyn ja yritti päästä ääntä karkuun juoksemalla täysillä hallin seinän viertä. Tämän jälkeen ei treenaamisesta tullut enää mitään, Africa jähmettyi täysin joka kerta nähdessään narulelunsa (jota se normaalisti jahtaa innoissaan), puhumattakaan siitä ettei se suostunut enää menemään ainoaakaan putkeen. Nameja se söi jotenkuten, mutta vilkuili huolestuneena seiniä sekä kattoa vähän väliä. Aurinko ja Sirius eivät välittäneet tuon taivaallista lumien putoamisesta, tosin ne olivatkin häkissä odottamassa omaa vuoroaan.

 Torstaina (eli tänään 13.02.) sain sitten houkuteltua Pasin mukaan agilitytreeneihin kuvaamaan ja auttamaan African putkitreenissä. African kanssa aloitettiin ihan suorista putkista: Pasi piteli toisessa päässä whippetistä kiinni ja minä menin toiseen päähän palkan kanssa. Tätä harjoitusta tehtiin muutama toisto ja suora putki alkoi sujua normaalisti. Jyrkät mutkaputket olivat vielä tänäänkin kauhistus, eikä Africa suostunut menemään niihin ilman avustusta, mutta loiva mutkaputki oli jo ihan OK Africankin mielestä. Lisäksi African kanssa treenattiin puomia uudelleen, tällä kertaa irti ja hienosti sujuu vaikka oli vasta toinen treenikerta.

 Sirius ja Aurinko saivat ohjaustekniikkatreeniä (ja niin sain minäkin!) radan muodossa, johon oli laitettu kaikkiaan 25 estettä. Kuten videoiltakin näkyy, tein radan kahdessa pienemmässä pätkässä. Rimat olivat 35cm korkeudessa, eli alimmalla medikorkeudella.
 Kerrassaan hienot treenit, joskin minun ohjaamisessani on (aina) parantamisen varaa mutta koirat menivät sinne minne pitikin, ja tekivät rataa innolla. Loppuun siis videot tämän päivän agikiidosta.

Africa kiipeää puomille

African treeni
Sirius treenaa
Aurinko treenaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti