Synttärijuhlat, seuraamista ja seuraamuksia

 Minun rakas päivänpaisteeni täytti toissapäivä (9. tammikuuta) kokonaiset 3 vuotta! Aurinko sai syntymäpäivälahjakseen uuden RoadKill -lelun (halpisversion tosin), jota tosin käytetään vain treeneissä, sekä tietysti hienon syntympäiväkakun. Tänä vuonna kakkuna toimi koirien maksa-liha-hyytelö, jonka kuorrutin kermaviilillä ja päälle lisäsin kolme nakinpalasta kynttilöiksi.
 Aurinko ahmi kakkunsa hetkessä parempiin suihin ja kiitti kauniisti tulemalla pyyhkimään suunsa villasukkiini ja röyhtäisemällä. Että kiitos vaan kokille. Myöskin synttärilahjalelu sai kyydistystä Aurilta, sitä piti vetää ja heitellä ja vinguttaa oikein olan takaa. Ja vähän muristakin Siriukselle siitä, ettei vaan kukaan vie Aurinkoisen uutta omaa aarretta. Nähtävästi lahjavalinta osui oikeaan :)
 Myöskin Sirius pääsi osalliseksi herkutteluun, sille oli tarjolla lihahyytelöä alá kermaviili & nakki.

Voitko nyt jo antaa luvan syödä?

 

 Aurin syntympäivä ei tosin ollut Siriukselle kauhean hyvä päivä. Huomasin keskiviikkoiltana koiria hieroessani, että Siriuksen hännässä oleva patti on tulehtunut - se oli kuuma, punainen ja selvästi kasvanut.

 Alunperin patti oli suunnillen peukalonpään kokonen, mutta tuolloin se oli ikäänkuin levinnyt suuremmalle alueelle. Sirius aristi vähän pattiin koskettaessa, mutta sillä ei ollut lämpöä eikä se varonut mitenkään muuten häntäänsä. Varasin kuitenkin heti torstaille eläinlääkäriajan.

 Siriuksen hännässä oleva patti on puhjennut kerran, joskus 3 vuotta sitten. Silloin siitä tuli ulos hieman rakeista talia tai jotakin muuta vaaleaa, ei juuri minkään hajuista töhkää. Tuota töhkää sai häntäpatista puristella ulos pari kertaa kuussa ja putsata sitten antiseptisella aineella. Kuitenkin nyt syksyllä huomasin, että häntäpatin reikä oli mennyt umpeen eikä siitä tullut enää mitään ulos. Annoin sen olla, kun ei se kerran Siriusta vaivannut.

 Torstaina äitini oli ottanut kooikkerit mukaansa ostoksille ennen eläinlääkäriin menoa (minä kävelin sinne suoraan harjoittelupaikastani), ja tuolla välillä Siriuksen häntäpatti oli puhjennut itsestään - tai sitten Titiuu oli nuollut sen puhki.
 Siriuksen häntä oli veressä ja kummallisessa töhkässä, joka ei taaskaan haissut oikein miltään. Eläinlääkäri ruiskutti sinne liuosta muutamaan otteeseen ja tyhjensi patin sieltä tulevasta tavarasta. Kun kysyin, mikä tuo häntäpatti on, eläinlääkäri sanoi sen erittäin todennäköisesti olevan tulehtunut talirauhanen, joka jostain syystä ei tyhjene normaalisti vaan kerää talin sisälleen ja puhkeaa aika ajoin.
 Nyt kuitenkin ison (läpimitta 2-3mm), verestävän reiän ja tulehduksen takia eläinlääkäri antoi hoito-ohjeeksi puhdistaa patin aiheuttaman onkalon antiseptisella liuoksella, ja määräsi Siriukselle 14 päivän antibioottikuurin.
 Ihanaa kerrassaan, varsinkin kun Sirius on oikea ylinäyttelijä mitä hoitotoimenpiteisiin tulee. Se kiljuu, tärisee, kitisee, yrittää pakoon ja potkii, ennenkuin ehtii edes aloittaa koko operaatiota. Eli ei siihen oikeasti voi sattua niin paljon, kuin mitä Titiuu antaa ymmärtää. Hyvä kun ehdin edes ottaa koiran syliini ja puhdistusvälineet käteeni, kun vinkuna alkaa. Just joo.
 AB-tabletit Sirius sentään ottaa ilman minkäänlaista ongelmaa, varsinkin kun sen jälkeen saa jotain herkkua!
 Auri taas on ihan päinvastainen, hoitotoimenpiteet on helppo tehdä mutta lääkkeiden otossa on parempi varoa sormiaan, koska Aurinko puree hampaitaan yhteen myös silloin kun sormet ovat leukojen välissä. Auts.

 Rallytokossa ollaan treenattu seuraamista sekä siinä tapahtuvia erilaisia käännöksiä ja suunnanvaihtoja. Milloin pitää mennä jalkojen välistä, milloin leikata koiran takana ristiin ja milloin kääntyä eri suuntaan kuin koira. Enemmän siinä tuntuu olevan minulle haastetta kuin kooikkereille! Naksutin on jälleen oiva apu treenauksessa. Vielä kun saisin koirat oppimaan, että enää ei tarvitse heti istua kun seuraamisliike loppuu vaan silloin jäädäänkin seisomaan ja odottamaan uutta käskyä. Eipä siihen auta kuin harjoittelu.
 Näitä käännöstreenejä on aluksi helppo tehdä sisälläkin ja ilman kylttejä, myöskin rallytokon jääviä liikkeitä ollaan vähän treenattu molempien koirien kanssa. Ratoja tehdään sitten kunhan eräs ystäväni saa ne minulle tehtyä *vinkvink* ;)

 Sen verran sain vielä suru-uutisia, että yksi Siriuksen pennuista (Bella Belleza's -pentue, vm. 2010) on jouduttu lopettamaan pidempään jatkuneiden luusto- ja lihasongelmien takia. Mistä näitä aina tietää, mitä milloinkin voi tapahtua. Tällaista se vain on koirien ja niiden kasvatuksen kanssa, kaikkeen ei voi varautua vaikka minkä tekisi.
Erittäin lämmin osanotto omistajaperheen suruun. Kiitos erinomaisesta pikkuystävän hoidosta. Hyvää matkaa sateenkaarisilloille, pieni punavalkoinen <3

 Toivottavasti ensi kerralla voin kirjoittaa jo iloisemmista asioista, ja toivoa että seuraavat koiriin liittyvät uutiset olisivat hyviä.
 Rapsuttakaa, rutistakaa ja rakastakaa koirianne, niin minäkin tänään (ja joka päivä) tein ja kerroin miten tärkeitä ne minulle ovat. Tällaisina hetkinä sitä muistaa, miten pienestä elämä joskus voi olla kiinni.

Rakas Aurinko 3-vuotissyntympäivänään.

Rakas Sirius eläinlääkäristä tultuaan.