On se aurinkokin suvainnut paistaa parina päivänä, jolloin on oikeasti voinut nauttia keväästä ja käydä pidemmilläkin lenkeillä. Tosin oma kroppani ei pidä siitä yhtään, olen flunssassa joten yskin ja niistän nenää vähän väliä. Silti piti käydä Aurin kanssa juoksemassa perjantaina ja hauskuuttamassa ihmisiä, kun puoli Karsikkoa kuuli ylitsevuotavia, korkeita kehuja aina kun Auri antoi vetoapua. Ei tainnut tulla vastaan sellaista ihmisistä, joka ei olisi hymyillyt :)
Luovutin siis tosiaan Siriuksen vanhemmilleni hoitoon, ajattelin että minun on itse helpompi vahtia Aurin mahdollista alkavaa valeraskautta ja viettää ylipäätään vähän laatuaikaa Aurinkoisen kanssa ihan kahdestaan. Ohituksia ollaankin harjoiteltu ahkerasti ja ne sujuvat jo varsin mallikkaasti. Yöt Auri nukkuu tiiviisti minussa kiinni ja tuntuu nauttivan ylimääräisestä huomiosta, jota ainoana koirana saa.
Sirius osoittaa kuulemma mieltään Multatiellä, mitään muuta huomautettavaa ei sen käytöksessä ole kuin mörinä. Se syö, nukkuu ja lähtee enemmän kuin mielellään lenkille, mutta sisällä se alkaa urista ja röhistä itsekseen. Kuuntelin eilen puhelimesta Siriuksen ääntelyä, se vain makaa lattialla ja mörisee kuin karhu. Välillä se päästää heleitä ulvahduksia sekä haikean huilumaisen pitkän äänen, jonka jälkeen murmutus jatkuu. Mistä ihmeestä siinä on oikein kyse? Onko Siriukselle juoksuisen Aurin kaipuu, ikävä minua vai viihdyttääkö se vain itseään, kun ei ole muutakaan tekemistä? Huvittavan kuuloista se jokatapauksessa on :D
Viime viikolla käytin molemmat kooikkerit rokotuksilla eläinlääkäri Aholla. Samalla otin myös epäviralliset sydänkuuntelut molemmille. Kummankaan sydän on täysin terve, rokotukset ovat nyt taas kunnossa eikä käytöksessäkään ollut moitittavaa. Molemmat rupesivat lepäilemään odotushuoneessa, Sirius lattialle jalkojeni päälle ja Aurinko syliini, vaikka paikalla on puolen tusinaa muuta koiraa. Punnitsin myös molemmat ja totesin niiden olevan varsin hyvässä lihassa: Sirius 12,2kg ja Aurinko 11,7kg.
Siriuksella on ehkä varaa pudottaa pari sataa grammaa painostaan, tosin nyt se ehkä olisi "näyttelykunnossa". Auri on sopusuhtainen, eikä sen ainakaan tarvitse laihtua. Onhan se melkoisen roteva narttua ja lihashan tunnetusti painaa enemmän kuin läski... ;)
Yksinolo Aurinkoisen kanssa jatkuu vielä torstaihin, jolloin jätän myös akan vanhemmilleni hoitoon ja suuntaan itse Lahden KV-näyttelyyn molempien itskutyttöjen kanssa. Jos vaikka sieltä jotain prenikkaa lähtisi mukaan.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Run, kooikers, run!
Pitäisi päivittää ahkerammin, muistaisi itsekin paremmin mitä on tapahtunut, mutta toisaalta ei meidän elämässä tapahdu mitään kauhean jännää. Ei ohjattua treenausta, kisoja, näyttelyitä, epiksiä, ei oikein mitään. Paitsi vähän kaikkea ikävää.
Ensin minä olin kipeänä, yskä tällä hetkellä 4:ttä viikkoa. Sirius venäytti liukkailla lapaluunsa jonkun lihaksen lenkillä ja ontui murtunutta jalkaansa, onneksi vain pari päivää. Aurinko venäytti pari viikkoa myöhemmin sisäreitensä/nivusensa reviteltyään peilikirkkaalla jäällä. Tästäkin toivuttiin onneksi nopeasti levolla ja lämmöllä.
Sitten Auri saikin pari ikävämpää kokemusta muista koirista, mitään suurempia ulkoisia vammoja ei tullut paria reikää lukuunottamatta, mutta tiedä sitten mitä sisäisiä traumoja akka kehittelee. Myös Sirius sai lenkillä osansa muista koirista, erityisesti irtokoiran röyhkeydestä. Tosin sillä kertaa kävi niin päin että karannut koira sai hammasta sekä niska-perse-otteen minulta.
Jotenkin oma olo tuntuu riittämättömältä, vaikka tiedän etten pysty joka hetki omia koiriani suojelemaan kaikelta, enkä vaikuttamaan muiden koiriin. Mutta edelleen otan itse mieluummin hammasta kuin annan kooikkereiheni tulla enää yhtään reikää.
Tokoa ollaan treenailtu kotioloissa, tarkoituksena oli mennä ilmaiseen perustokoon Varkaudessa mutta matkaan tuli mutkia (kuten Aurin hormonit). Kotona olen harjoitellut erityisesti perusasentoa ja siinä liikkumista. Itse siis käännyn 90' paikoillaan ja koiran tulee seurata perusasennossa perässä. Oikealle kääntyminen on molemmille selvästi helpompaa, koska siinä koiran tarvitsee käyttää enimmäkseen etukroppaa. Vasemmalle kääntyminen tuottaa vähän ongelmia, Auri suoriutuu siitä vielä Siriusta paremmin mutta luulen, että harjoittelu auttaa tähän :)
Lisäksi Siriuksen kanssa ollaan hiottu kaukokäskyjä sekä liikkestä pysähtymistä, Auri taas opettelee luoksetulossa eteenistumista ja liikkestä maahanmenoa.
Sitten otsikkoon, eli juoksemiseen. Kantava hanki on ehdottomasti koko talven (vai liekö kevättalvea) paras puoli: koirat irti pellolle ja menoksi! Oli ihanaa käydä aurinkoisina päivinä hangilla kävelemässä, eikä varsinkaan suolla (Vuotsinsuo, 440ha) tarvinnut huolehtia muista vastaantulijoista, toisista koirista tai liikenteestä.
Seuraava juoksu oli canicrossaus, jonka päätin aloittaa koirien kanssa. Lähinnä opetan Auria vetämään ja juoksemaan edellä, Sirius keskittyy liiaksi seuraamiseen ja pitää mielellään katsekontaktia juostessa häntä heiluen. Juoksuvyötä minulla ei vielä ole, mutta molemmille koirille sentään hyvät y-valjaat ja Aurille joustava hihna. Sirius menee tavallisella hihnalla, koska se ei vedä kuin ainoastaan alamäessä. Nyt ollaan käyty juoksemassa vasta lyhyitä, noin 3km lenkkejä joiden päälle kuuluu alku- ja loppulämmittelyt sekä venyttely niin minulle kuin koirillekin. Aurinko on canicrossista tapansa mukaan ihan suunnattoman innoissaan, vaikkei vielä ihan tajuakaan että tarkoituksena on vetää valjaissa tasaisesti koko matkan eikä tehdä spurtteja vähän väliä.
Viimeisin juoksu on Aurilla. Melkein päivälleen 7kk oli juoksuilla väliä, tällä kertaa ne alkoivat pääsiäispäivänä. Sirius on tapansa mukaan asiasta varsin tohkeissaan, tärppipäivät lähenevät kovaa kyytiä jolloin Auri pääsee vanhempieni hellään huomaan. Saa nähdä saanko sieltä taas takaisin valeraskaana olevan, muutaman kilon lihoneen pikkuakan takaisin :D
Loppuun kuvapäivitys suolta, jossa myös Sari oli pehkoineen mukana eräänä aurinkoisena päivänä.
Ensin minä olin kipeänä, yskä tällä hetkellä 4:ttä viikkoa. Sirius venäytti liukkailla lapaluunsa jonkun lihaksen lenkillä ja ontui murtunutta jalkaansa, onneksi vain pari päivää. Aurinko venäytti pari viikkoa myöhemmin sisäreitensä/nivusensa reviteltyään peilikirkkaalla jäällä. Tästäkin toivuttiin onneksi nopeasti levolla ja lämmöllä.
Sitten Auri saikin pari ikävämpää kokemusta muista koirista, mitään suurempia ulkoisia vammoja ei tullut paria reikää lukuunottamatta, mutta tiedä sitten mitä sisäisiä traumoja akka kehittelee. Myös Sirius sai lenkillä osansa muista koirista, erityisesti irtokoiran röyhkeydestä. Tosin sillä kertaa kävi niin päin että karannut koira sai hammasta sekä niska-perse-otteen minulta.
Jotenkin oma olo tuntuu riittämättömältä, vaikka tiedän etten pysty joka hetki omia koiriani suojelemaan kaikelta, enkä vaikuttamaan muiden koiriin. Mutta edelleen otan itse mieluummin hammasta kuin annan kooikkereiheni tulla enää yhtään reikää.
Tokoa ollaan treenailtu kotioloissa, tarkoituksena oli mennä ilmaiseen perustokoon Varkaudessa mutta matkaan tuli mutkia (kuten Aurin hormonit). Kotona olen harjoitellut erityisesti perusasentoa ja siinä liikkumista. Itse siis käännyn 90' paikoillaan ja koiran tulee seurata perusasennossa perässä. Oikealle kääntyminen on molemmille selvästi helpompaa, koska siinä koiran tarvitsee käyttää enimmäkseen etukroppaa. Vasemmalle kääntyminen tuottaa vähän ongelmia, Auri suoriutuu siitä vielä Siriusta paremmin mutta luulen, että harjoittelu auttaa tähän :)
Lisäksi Siriuksen kanssa ollaan hiottu kaukokäskyjä sekä liikkestä pysähtymistä, Auri taas opettelee luoksetulossa eteenistumista ja liikkestä maahanmenoa.
Sitten otsikkoon, eli juoksemiseen. Kantava hanki on ehdottomasti koko talven (vai liekö kevättalvea) paras puoli: koirat irti pellolle ja menoksi! Oli ihanaa käydä aurinkoisina päivinä hangilla kävelemässä, eikä varsinkaan suolla (Vuotsinsuo, 440ha) tarvinnut huolehtia muista vastaantulijoista, toisista koirista tai liikenteestä.
Seuraava juoksu oli canicrossaus, jonka päätin aloittaa koirien kanssa. Lähinnä opetan Auria vetämään ja juoksemaan edellä, Sirius keskittyy liiaksi seuraamiseen ja pitää mielellään katsekontaktia juostessa häntä heiluen. Juoksuvyötä minulla ei vielä ole, mutta molemmille koirille sentään hyvät y-valjaat ja Aurille joustava hihna. Sirius menee tavallisella hihnalla, koska se ei vedä kuin ainoastaan alamäessä. Nyt ollaan käyty juoksemassa vasta lyhyitä, noin 3km lenkkejä joiden päälle kuuluu alku- ja loppulämmittelyt sekä venyttely niin minulle kuin koirillekin. Aurinko on canicrossista tapansa mukaan ihan suunnattoman innoissaan, vaikkei vielä ihan tajuakaan että tarkoituksena on vetää valjaissa tasaisesti koko matkan eikä tehdä spurtteja vähän väliä.
Viimeisin juoksu on Aurilla. Melkein päivälleen 7kk oli juoksuilla väliä, tällä kertaa ne alkoivat pääsiäispäivänä. Sirius on tapansa mukaan asiasta varsin tohkeissaan, tärppipäivät lähenevät kovaa kyytiä jolloin Auri pääsee vanhempieni hellään huomaan. Saa nähdä saanko sieltä taas takaisin valeraskaana olevan, muutaman kilon lihoneen pikkuakan takaisin :D
Loppuun kuvapäivitys suolta, jossa myös Sari oli pehkoineen mukana eräänä aurinkoisena päivänä.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Kevättä rinnassa
Aurinkoiselle ei ole vielä keväthurmos eli juoksut tulleet, toivottavasti eivät ihan vielä tulekaan. Minun puolestani saisi tyttösen juoksuväli olla vaikka vuoden, mikään kiire sillä ei ole pentusia saamaan (vaikka sijoituskoira onkin, anteeksi Pirjo!).
Siriuksella sen sijaan on ollut kevättä rinnassa, päässä ja nenässä. Aivot jäivät varmasti vielä talvilomalle, nenä otti vallan ja korvatkin katosivat jonnekkin. Lenkkeily on yhtä nuuskuttelua ja merkkaamista, tällä kertaa hihnassa nyitään penkkojen suuntiin ja taaksepäin. Se on ihan helvetin ärsyttävää, mutta ohitsemenevää. Kunhan kesä koittaa, saa Siriuskin pikapaketissa taas aivonystyränsä takaisin.
Janne R. veti meille taas agilitytreenit, tällä kertaa kuvioissa oli koiran linjaamista. Jälleen kerran Sirius voisi olla nopeampi, mutta hyvin linjaamalla saan sille nopeimmat reitit ja hyvän, ennakoivan ohjauksen. Ohjauskuviot eivät sinänsä olleet vaikeita, kun vain päätti mitä linjaa kannatti mennä ja miltä puolelta ohjata.
Pääsin myös Bondi -collien kartturiksi, koska Sari oli sairaana eikä itse jaksanut kuumeisena juosta rataa. Maxi- sekä medikoiraa ohjatessa tuli huomattua käytännössä, miten tärkeää linjaus ja radan suunnittelu etukäteen on. Bondin kanssa eivät samat ohjauskuviot ja linjat toimineetkaan kuin Siriuksen. Bondi on nopeampi, sen laukka-askeleet ovat pitkiä ja käännökset laajoja eikä se hae esteitä kovin kaukaa käskystä.
Puhtaasti sain kuitenkin molemmat menemään, jonka jälkeen treenailin Aurin kanssa radan alkupätkää eli 6 ensimmäistä estettä. Lisäksi tehtiin irtoamisharjoituksia hypyille ja putkeen. Hirveä kiituri on tuo pikkuakka! Myöskin puomiin tutustuttiin, ekalla kerralla vähän jännitti mutta toisella kerralla olisi Aurinkoinen jo painellut ihan täysillä! Onneksi oli hihna ja Sari -avustaja perässä jarruttamassa.
Nyt odotellaan edelleen omaa minikokoista alastuloa kotiin, että päästään harjoittelemaan kontakteja. Ja keppejä. Ja hyppyjä ja rengasta ja...
Suunnitelmissa on omatoimista tokoilua, tokokisat ainakin Siriuksen kanssa, yksi yhteinen näyttely molemmille ja agirotuun osallistuminen. Agilitykisat kiinnostavat kyllä virallisinakin, mutta niihin osallistumisen näkee sitten kesällä. Jos ja kun Aurinko joskus oppii kaikki esteet, sekä jos ja kun me joskus pääsemme treenaamaan useamminkin kuin kerran kuukaudessa.
Mutta ei näin keväällä voi olla katkera, vaan pitää nauttia kauniista säästä ja hyvästä mielestä! Siihen liittyen siis myös kuvapäivitystä :)
maanantai 27. helmikuuta 2012
Aksaa ja Aurin agitulevaisuutta
 |
| Internetin ilmaisohjelmalla sutattu rata |
Sirius tapansa mukaan ei ollut mikään huippunopea, paitsi alku- ja loppusuoralla. Laukkasi kuitenkin ja kepit suoritti nopeasti. Janne antoi kehuja Siriuksen tiukoista käännöksistä ja siitä, kuinka hyvin ja tarkasti se lukee ohjausta (erityisesti hartioita, ei niinkään ääntä).
Rata ei teknisesti ollut kovin vaikea, valssit taisin tehdä jokaiseen väliin missä puolenvaihtoa tarvittiin, koska Siriuksen kanssa ehdin tekemään vaikka mitä. Tärkeintä on että minä pysyn koko ajan liikkeessä, niin poitsukin kulkee.
Kontaktit olivat ihan OK, treenattiin erikseen myös puomin kontaktia sivummalla. Pitää saada kotiin oma kontaktilauta, jolla voidaan harjoitella pari kertaa viikossa. Keppejä treenattiin myös muutaman kerran eri kulmista, jätöillä sekä lähetyksillä. Virheitä ei tullut ja vauhtiakin oli kivasti :)
Aurinkoisen kanssa tehtiin 6 ensimmäistä estettä radasta ratana, ja totesin jälleen kerran putken olevan Auria vetävä este. Pari kertaa akka karkasi putkeen kun annoin lähtöluvan. Kävihän se muutenkin rallattelemassa putkea edestakaisin lelun kanssa, palkkasi ihan itse itseään.
Takanaleikkauksia harjoiteltiin kahdella peräkkäisellä hypyllä molemmilta puolilta, palkka oli maassa jotta Auri keskittyi leluun eikä minuun. Hienosti toimi homma, ensi kerralla vaikeutetaan vähän hommaa.
Lisäksi harjoiteltiin yhdellä hypyllä "tässä" -käskyä, eli Auri hyppäsi minusta poispäin ja tuli siivekettä nuollen takaisin kädelle. Tässä vaiheessahan hypyt ovat jo minikorkeudella, ensi kerralla agilityssa on haaveissa treenata minimuuria sekä oikeaa rengasta. Myöskin okseri otetaan kuvioihin mukaan, kunhan tilaisuus tulee.
Jannelta tuli erinomaista palautetta sekä neuvoja Aurinkoisen koulutukseen. Tärkeintä on nyt pitää radat lyhyinä ja suhteellisen helppoina, tarkoituksena on kasvattaa Aurin moottoria ja motivaatiota entisestään.
Keppejä sekä kontaktia voidaan alkaa hiljalleen harjoitella, mutta radalla pidetään vain vauhdikkaat esteet, että agilitysta tulee mahdollisimman hauskaa. Minun käskettiin palkata Auria ruhtinaallisesti jokaisesta suorituksesta, meni sitten miten meni. Aurinkoisella on tapa lähteä juoksemaan ympäriinsä lelu suussaan, josta Janne käski tehdä hauskan hippaleikin minun ja koiran välille. Kaikki negatiivisuus on meiltä kielletty agilityssa, se kävi selväksi :D
Ehkä Aurinkoisesta tulee se agilitykoira, josta olen haaveillut Siriuksen jalan murtumisen jälkeen. Kiirettä kisoihin ei Aurilla ole, se saa oppia ja kasvaa rauhassa. Ei enää tapaturmia tai traumoja.
Takanahan tässä on ajatus siitä, että jos joskus Aurinkoisen kanssa päästään kilpailemaan agilityssa, meidän 3-luokkaan nousuun tarvitaan tasan se 6 starttia ;)
Loppuun suurempi kuvapäivitys talven leudommilta säiltä.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Hankijuoksua ja pikkuisen agilitya
Karmeat pakkaset loppuivat kuin seinään ihan yhtäkkiä. Toivottavasti pysyvätkin poissa, ja toivottavasti kevät tulee supernopeasti. Asunto sentään lämpeni taloyhtiölle huomauttamisen jälkeen, nyt täälläkin alkaa olla siedettävää.
Tammikuun loppupuolella käytiin WaU:n porukalla treenaamassa agilitya. Valitettavasti lämmin treenihalli oli varattu meille vain tunniksi ja eihän siinä ajassa 6 koirakkoa ehdi tehdä oikein mitään.
Siriuksen kanssa tehtiin kaksi Jannen suunnittelemaa hyppytreeniä, joissa hiottiin ohjaajan suuntaumista oikein että koira tajuaa, mikä hyppy on seuraavana tulossa. Hyvin Sirius teki, vaikkakin vauhtia ei taaskaan hirveästi ollut. Kepeillä harjoittelin muutaman kerran lähetyksiä, niissä löytyi sitten jo vauhtiakin.
Aurinko teki pelkkää suoraa, hypyt olivat minikorkeuksella ja täyteen mittaansa venytetty putki lopussa. Janne palkkasi Auria, että itse pystyin lähettämään akan putkeen ja jäämään reilusta taakse. Tein harjoitusta myös t,oisin päin jättämällä roadkill-haisunäädän (Arskan suosikkilelu ikinä!) hyppyjen taakse maapalkaksi. Helposti irtosi pikkuakka lelulle ja teki esteet vielä välissä :)
Kovien pakkasten vuoksi en ole koiria kauhean pitkillä lenkeillä käyttänyt, vaan ne saivat tyytyä 3-4km lenkkeihin toppavarustuksella. Hangessa yritin niitä kovasti juoksuttaa että jossakin edes energiaansa purkaisivat - Auria ei tarvinnut edes houkutella hankeen vaan se painuu sinne itsekseen ihan ilman mitään keppejä tai kavereita.
Siriukselle sitten heittelin keppejä ja välillä menin itsekin kirittämään koiria umpihankeen. Olisikin ollut parempi pysyä siellä hangessa, eikä lähteä tielle liukastelemaan koska liukastumisen seurauksena minulta repesi sivuristiside oikeasta polvesta. Lenkkeily onnistuu polvituen kanssa ja kaikki on hyvin niinkauan, kun jalkaa ei tarvitse sivusuunnassa taivuttaa.
Siskoni tilaa omalle saksanpaimenkoiralleen Back on Track -verkkoloimea, joten samaan tilaukseen lähtee verkkoloimi myös Siriukselle. Selkä sekä reidet ovat poitsulta taas jumissa, mutta sain hieromalla joitain lukkoja aukeamaan.
Viikonloppuna olisi taas WaU:n agilitya tiedossa, jos tällä kertaa saisi treenattua vähän enemmänkin kuin pari hyppysarjaa.
Tammikuun loppupuolella käytiin WaU:n porukalla treenaamassa agilitya. Valitettavasti lämmin treenihalli oli varattu meille vain tunniksi ja eihän siinä ajassa 6 koirakkoa ehdi tehdä oikein mitään.
Siriuksen kanssa tehtiin kaksi Jannen suunnittelemaa hyppytreeniä, joissa hiottiin ohjaajan suuntaumista oikein että koira tajuaa, mikä hyppy on seuraavana tulossa. Hyvin Sirius teki, vaikkakin vauhtia ei taaskaan hirveästi ollut. Kepeillä harjoittelin muutaman kerran lähetyksiä, niissä löytyi sitten jo vauhtiakin.
Aurinko teki pelkkää suoraa, hypyt olivat minikorkeuksella ja täyteen mittaansa venytetty putki lopussa. Janne palkkasi Auria, että itse pystyin lähettämään akan putkeen ja jäämään reilusta taakse. Tein harjoitusta myös t,oisin päin jättämällä roadkill-haisunäädän (Arskan suosikkilelu ikinä!) hyppyjen taakse maapalkaksi. Helposti irtosi pikkuakka lelulle ja teki esteet vielä välissä :)
Kovien pakkasten vuoksi en ole koiria kauhean pitkillä lenkeillä käyttänyt, vaan ne saivat tyytyä 3-4km lenkkeihin toppavarustuksella. Hangessa yritin niitä kovasti juoksuttaa että jossakin edes energiaansa purkaisivat - Auria ei tarvinnut edes houkutella hankeen vaan se painuu sinne itsekseen ihan ilman mitään keppejä tai kavereita.
Siriukselle sitten heittelin keppejä ja välillä menin itsekin kirittämään koiria umpihankeen. Olisikin ollut parempi pysyä siellä hangessa, eikä lähteä tielle liukastelemaan koska liukastumisen seurauksena minulta repesi sivuristiside oikeasta polvesta. Lenkkeily onnistuu polvituen kanssa ja kaikki on hyvin niinkauan, kun jalkaa ei tarvitse sivusuunnassa taivuttaa.
Siskoni tilaa omalle saksanpaimenkoiralleen Back on Track -verkkoloimea, joten samaan tilaukseen lähtee verkkoloimi myös Siriukselle. Selkä sekä reidet ovat poitsulta taas jumissa, mutta sain hieromalla joitain lukkoja aukeamaan.
Viikonloppuna olisi taas WaU:n agilitya tiedossa, jos tällä kertaa saisi treenattua vähän enemmänkin kuin pari hyppysarjaa.
 |
| Mummolan harrastukset |
 |
| Pakollinen yhteinen poseeraus |
 |
| Törmäilykoirat |
 |
| Liian kova vauhti, kamera hyytyi! |
tiistai 17. tammikuuta 2012
Hyytävää
Kärsin tuosta säästä, vaikkei siellä olekaan kuin muutama aste pakkasta - joskus vähän enemmän. Palelen eikä oikein huvita tehdä mitään ulkona (treenaamisesta puhumattakaan), ei edes mennä sinne mutta koirat on lenkitettävä.
Sirius ja Auri tuntuvat nauttivan lenkkeilystä, ainakin hangessa juokseminen vapaana on molemmisa hurjan hauskaa, varsinkin jos joku heittelee keppiä tai käpyjä. Toisaalta Siriuksen selkä ja murtunut etujalka menevät helposti jumiin kylmässä vaatetuksesta huolimatta, ja koko koira alkaa liikkua kankeasti kun pakkasta on liikaa.
Ja sitten vielä Auri, joka haukkuu ihmisiä, puita, postilaatikoita, toisia koiria, lintuja, tuulenpuuskaa, lumikokkaretta tiellä ja lista jatkuu... Ihmeellistä tyhmäilyä, taisi teiniakalla jäädä aivot juoksupöksyihin vai minne lie hävinneet. Pitää vaan itse yrittää laskea kymmeneen ja jatkaa kouluttamista.
Eilen käytiin kuitenkin Anniinan ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, Aakkoset ainakin viihtyivät erinomaisesti ja leikkivät keskenään. Sirius taisi keskittyä enemmän hajujen maailmaan ja merkkailuun, kun kerrankin oli kaksi ihanaa tyttöä mukana.
Pari tuntia siinä vierähti jutellessa kooikkereista ja muista koirajutuista (mistäs muustakaan). On mukavaa saada samanhenkistä seuraa lenkille, varsinkin vielä kooikkeri-ihminen! Parasta kyllä on se, että kaikki kolme luppakorvaa tulevat hienosti toimeen toistensa kanssa ja tykkäävät yhdessäolosta.
Viikonloppuna Aurinko sai uuden talvitakin (vuori on kunnon kerros vanua ja sisäpinta paksua fleeceä), halvalla ja ihan uutena Tokmannilta (!). Vähän piti takin vatsakappaletta pienentää ja lisätä muutama heijastin, mutta ainakin nyt Aurilla on lämmin mantteli.
Siriuksen takkiinkin lisättiin pari heijastinta, nyt tosin rupesin säästämään rahaa että saisin ostettua ukolle vihdoinkin BoT -verkkoloimen. Se tulisi kyllä tarpeeseen ja sitä voisi lainata Aurillekin treenailuja varten.
Saa nähdä, milloin on seuraavat tokotreenit, agiliitämään on tarkoitus mennä lauantaina WaU:n porukalla. Lämpimässä sisähallissa vieläpä :D
Sirius ja Auri tuntuvat nauttivan lenkkeilystä, ainakin hangessa juokseminen vapaana on molemmisa hurjan hauskaa, varsinkin jos joku heittelee keppiä tai käpyjä. Toisaalta Siriuksen selkä ja murtunut etujalka menevät helposti jumiin kylmässä vaatetuksesta huolimatta, ja koko koira alkaa liikkua kankeasti kun pakkasta on liikaa.
Ja sitten vielä Auri, joka haukkuu ihmisiä, puita, postilaatikoita, toisia koiria, lintuja, tuulenpuuskaa, lumikokkaretta tiellä ja lista jatkuu... Ihmeellistä tyhmäilyä, taisi teiniakalla jäädä aivot juoksupöksyihin vai minne lie hävinneet. Pitää vaan itse yrittää laskea kymmeneen ja jatkaa kouluttamista.
Eilen käytiin kuitenkin Anniinan ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, Aakkoset ainakin viihtyivät erinomaisesti ja leikkivät keskenään. Sirius taisi keskittyä enemmän hajujen maailmaan ja merkkailuun, kun kerrankin oli kaksi ihanaa tyttöä mukana.
Pari tuntia siinä vierähti jutellessa kooikkereista ja muista koirajutuista (mistäs muustakaan). On mukavaa saada samanhenkistä seuraa lenkille, varsinkin vielä kooikkeri-ihminen! Parasta kyllä on se, että kaikki kolme luppakorvaa tulevat hienosti toimeen toistensa kanssa ja tykkäävät yhdessäolosta.
Viikonloppuna Aurinko sai uuden talvitakin (vuori on kunnon kerros vanua ja sisäpinta paksua fleeceä), halvalla ja ihan uutena Tokmannilta (!). Vähän piti takin vatsakappaletta pienentää ja lisätä muutama heijastin, mutta ainakin nyt Aurilla on lämmin mantteli.
Siriuksen takkiinkin lisättiin pari heijastinta, nyt tosin rupesin säästämään rahaa että saisin ostettua ukolle vihdoinkin BoT -verkkoloimen. Se tulisi kyllä tarpeeseen ja sitä voisi lainata Aurillekin treenailuja varten.
Saa nähdä, milloin on seuraavat tokotreenit, agiliitämään on tarkoitus mennä lauantaina WaU:n porukalla. Lämpimässä sisähallissa vieläpä :D
 |
| Multatien lumipellolla |
 |
| Keppikeppikeppikeppi |
 |
| Mun keppi! |
maanantai 9. tammikuuta 2012
Vuoden vanha Aurinko (ja match show)
Minun rakas pikkuakkani täyttää tänään 1 vuoden! Muistan ihanan iloisen uutisen, jonka sain Pirjo -kasvattajalta tasan vuosi sitten: "Tuli yksi narttu, se on sitten sulle!" Ja mikä pakkaus sieltä minulle tulikaan, Siriuksen pikkusiskoksi/morsiameksi ja minulle uudeksi koiraystäväksi sekä harrastuskaveriksi.
Aurissa on potentiaalia, vauhtia, motivaatiota, intoa, iloa ja rakkautta vaikka muille jakaa. Ainoa mikä jäi puuttumaan, oli järki. Joskus siitä näkee tuikahduksia, huomaa että Auri tajusi jotakin, jokin meni perille - joten en ole ihan vielä kokonaan menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö joku järjenhiven Aurinkoisen päähän joskus tiensä löytäisi :D
Toisaalta, Aurinko korvaa puuttuvan älynsä suurensuurella iloisuudellaan joka purskahtelee ja räjähtelee kooikkerista ulos, kun ei se vaan mahdu olemaan sisällä! Erityisesti kaikki rakkaat ihmiset ja koirat saavat olla tämän riemun kohteena, puhumattakaan koiraharrastuksista jotka täytyy aina tehdä ihan täysillä: täydellä vauhdilla, ilolla ja ärhäkkyydellä.
Onhan Aurissa "huonojakin" puolia, asioita joihin minä haluan puuttua, mutta näin synttäreillä ei niitä mietitä :)
Sunnuntaina käytiin match showssa Varkaudessa, jossa Auri esiintyi luultavasti viimeisen kerran pentuluokassa. Mukana olivat myös äitini sekä Sari ja colliet, ja tietysti Sirius.
Auri esiintyi tapansa mukaan hienosti, ainostaan pöydällä oleminen tuntui inhottavan (huomasin että pöytä huojui jos koira liikkui siinä). Hampaat Auri antoi katsoa hienosti, mutta takaosan tutkiminen inhotti, onneksi lihapulla sentään helpotti tilannetta. Punainen nauha kuitenkin saatiin, ja punaisten pentujen kehässä pitkän seisottamisen jälkeen tuomari laittoi meidät toisiksi! Eli pentujen PUN2 irtosi mätsäristä tällä kertaa, vaaleanpunainen ruusuke sekä herkkuja lähti siitä kehästä mukaan.
Siriuksellekin pöytä tuotti ongelmia, siinä seisominenkin näytti olevan Siriuksesta vähän arveluttavaa mutta hyvin sai kuitenkin tuomari poitsun tutkittua. Juostessa häntä nousi taas hienosti korkealle, mutta punaisen nauhan tuomari silti meille antoi. Punaisen nauhan saaneiden pienten aikuisten kehässä Sirius ei enää jatkoon päässyt, taisi kätellä meidät viimeisenä ulos.
Olin ilmoittanut koirat vielä parikilpailuun, sekä Siriuksen nakkiralliin ja Aurin juoksukisaan. Parikilpailussa esitettiin siis itsekseen kaksi koiraa, aluksi vähän epäilin kuinka se onnistuisi, mutta tuomarista olimme erinomaisia joten pariluokan voitto tuli meille! Siriuskin siis sai ruusukkeen vaikka joutuukin jakamaan sen puoliksi Aurin kanssa ;)
Nakkirallissa piti syödä metrin matkalta 26 nakinpalaa, Sirius sähläsi alussa ja joutui palaamaan taaksepäin, jossa hukkantui vähän aikaa. Kolmas sija kuitenkin irtosi 16 sekunnilla ja herkkupussi saatiin palkinnoksi.
Juoksukisan matka oli ehkä 15-20m, koira jätettiin istumaan lähtöviivalle ja omistaja kutsui maalilta koiraa luokseen. Aurinkohan suorastaan lensi luokseni! Voittoaika oli 2,22sekuntia, seuraavaksi tulleen aika taisi olla päälle 5s, joten on tuo pikkuakka aika kiituri! Kotiin viemisiksi lähti pokaali, ruusuke sekä herkkupussi.
Vaikka mätsärissä (tai virallisessa näyttelyssä) menestyminen on mukavaa, on minusta silti paljon hauskempaa nähdä kun koirani oikeasti nauttivat siitä mitä tekevät. Kuten Sirius nauttii mejästä ja tokosta (agilitysta melkein yhtä paljon), sekä Aurinko agilitysta, juoksemisesta ja tokosta.
Ehkä muissa lajeissa kuin näyttelyissä on juuri se, että niissä punnitaan muutakin kuin ulkonäköä: koirakon yhteistyötä, molempien osaamista, kärsivällisyyttä, motivaatiota. Näissä lajeissa omistaja näkee oman käden jälkensä koirassa, sen tekemisessä ja olemisessa. Tärkeintä on kuitenkin luottamus puolin ja toisin, sekä se että meillä on hauskaa yhdessä, maailman hauskinta!
Aurissa on potentiaalia, vauhtia, motivaatiota, intoa, iloa ja rakkautta vaikka muille jakaa. Ainoa mikä jäi puuttumaan, oli järki. Joskus siitä näkee tuikahduksia, huomaa että Auri tajusi jotakin, jokin meni perille - joten en ole ihan vielä kokonaan menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö joku järjenhiven Aurinkoisen päähän joskus tiensä löytäisi :D
Toisaalta, Aurinko korvaa puuttuvan älynsä suurensuurella iloisuudellaan joka purskahtelee ja räjähtelee kooikkerista ulos, kun ei se vaan mahdu olemaan sisällä! Erityisesti kaikki rakkaat ihmiset ja koirat saavat olla tämän riemun kohteena, puhumattakaan koiraharrastuksista jotka täytyy aina tehdä ihan täysillä: täydellä vauhdilla, ilolla ja ärhäkkyydellä.
Onhan Aurissa "huonojakin" puolia, asioita joihin minä haluan puuttua, mutta näin synttäreillä ei niitä mietitä :)
Sunnuntaina käytiin match showssa Varkaudessa, jossa Auri esiintyi luultavasti viimeisen kerran pentuluokassa. Mukana olivat myös äitini sekä Sari ja colliet, ja tietysti Sirius.
Auri esiintyi tapansa mukaan hienosti, ainostaan pöydällä oleminen tuntui inhottavan (huomasin että pöytä huojui jos koira liikkui siinä). Hampaat Auri antoi katsoa hienosti, mutta takaosan tutkiminen inhotti, onneksi lihapulla sentään helpotti tilannetta. Punainen nauha kuitenkin saatiin, ja punaisten pentujen kehässä pitkän seisottamisen jälkeen tuomari laittoi meidät toisiksi! Eli pentujen PUN2 irtosi mätsäristä tällä kertaa, vaaleanpunainen ruusuke sekä herkkuja lähti siitä kehästä mukaan.
Siriuksellekin pöytä tuotti ongelmia, siinä seisominenkin näytti olevan Siriuksesta vähän arveluttavaa mutta hyvin sai kuitenkin tuomari poitsun tutkittua. Juostessa häntä nousi taas hienosti korkealle, mutta punaisen nauhan tuomari silti meille antoi. Punaisen nauhan saaneiden pienten aikuisten kehässä Sirius ei enää jatkoon päässyt, taisi kätellä meidät viimeisenä ulos.
Olin ilmoittanut koirat vielä parikilpailuun, sekä Siriuksen nakkiralliin ja Aurin juoksukisaan. Parikilpailussa esitettiin siis itsekseen kaksi koiraa, aluksi vähän epäilin kuinka se onnistuisi, mutta tuomarista olimme erinomaisia joten pariluokan voitto tuli meille! Siriuskin siis sai ruusukkeen vaikka joutuukin jakamaan sen puoliksi Aurin kanssa ;)
Nakkirallissa piti syödä metrin matkalta 26 nakinpalaa, Sirius sähläsi alussa ja joutui palaamaan taaksepäin, jossa hukkantui vähän aikaa. Kolmas sija kuitenkin irtosi 16 sekunnilla ja herkkupussi saatiin palkinnoksi.
Juoksukisan matka oli ehkä 15-20m, koira jätettiin istumaan lähtöviivalle ja omistaja kutsui maalilta koiraa luokseen. Aurinkohan suorastaan lensi luokseni! Voittoaika oli 2,22sekuntia, seuraavaksi tulleen aika taisi olla päälle 5s, joten on tuo pikkuakka aika kiituri! Kotiin viemisiksi lähti pokaali, ruusuke sekä herkkupussi.
Vaikka mätsärissä (tai virallisessa näyttelyssä) menestyminen on mukavaa, on minusta silti paljon hauskempaa nähdä kun koirani oikeasti nauttivat siitä mitä tekevät. Kuten Sirius nauttii mejästä ja tokosta (agilitysta melkein yhtä paljon), sekä Aurinko agilitysta, juoksemisesta ja tokosta.
Ehkä muissa lajeissa kuin näyttelyissä on juuri se, että niissä punnitaan muutakin kuin ulkonäköä: koirakon yhteistyötä, molempien osaamista, kärsivällisyyttä, motivaatiota. Näissä lajeissa omistaja näkee oman käden jälkensä koirassa, sen tekemisessä ja olemisessa. Tärkeintä on kuitenkin luottamus puolin ja toisin, sekä se että meillä on hauskaa yhdessä, maailman hauskinta!
 |
| Aurinko pienten pentujen PU2 & juoksukisan 1.sija |
 |
| Parikilpailun voittajat! |
lauantai 7. tammikuuta 2012
Vähän agilitya ja enemmän teiniä
Joulu meni rauhallisesti Joroisissa vanhempieni luona, koirat saivat isot kasat lahjoja (herkkuja enimmäkseen), tosin myös molemmille oli pehmeä paketti, koska neuloin niille pipot joululahjaksi.
Uusi Vuosi ei ollut koirista sen ihmeellisempi, Aurikaan ei kuulemma reagoinut raketteihin ollenkaan ja Sirius tapansa mukaan nukkui sikeästi vuoden vaihtumisen yli saunottuaan oikein kunnoll :)
Aurille on tullut opetettua pari uutta temppua, eikä mitään tokojuttuja niinkuin alunperin ajattelin. En vaan jotenkin uskalla alkaa opettaa sille mitään "oikeita" juttuja, en osaa toimia tokossa samalla tavalla Aurinkoisen kanssa kuin osaan Siriuksen.
Siriuskaan ei ole oppinut mitään uutta koko 4 viikon lomallani, mutta haitanneeko tuo. Jotenkin nyt ei vaan huvita treenata mitään, eikä oikein tehdäkään mitään, kaikki energia ja älyllinen toiminta on ihan lopussa.
Eilen ja tänään kuitenkin käytiin Aurinkoisen kanssa agilityn koulutusohjaajien kurssilla Varkaudessa, jossa toimimme harjoituskoirakkona. Perjantaina oli luvassa putken, pussin, pituuden sekä okserin opettelua nollatasolta. Pituus ja okseri tulivat Aurille uusina esteinä, mutta eipä noissa mitään kummallista vaikuttanut olevan. Hienosti Auri suoritti esteet (täydellä vauhdilla tietenkin), vaikka esteet suoritettiinkin yksittäisinä eikä edes peräkkäin. Silti Aurista oli mahtavaa kiitää niin kovaa kuin kintuista lähti!
Lauantaina opeteltiinkin kontakteja puomilla (maassa olevalla) sekä A-esteellä (joka oli madallettu). Aluksi Auri sähläsi maassa olevalla puomilla, ihan kuin se ei olisi tajunnut että alusta nyt jotenkin muuttui tassujen alla. Parin toiston jälkeen Auri malttoi keskittyä ja paineli puomia pitkin suoraan namialustalle, jättäen puomille ripotellut herkkupalat sikseen. A-esteellä Auri hoksasi homman heti, kun näki minun laittavan lihapullaa namialustalle. Luvan saatuaan Aurinkoinen kiisi A:ta pitkin suoraan namialustalle ja tassutkin osuivat ihan oikein (etutassut maassa, takatassut kontaktilla)! Kontaktitreeneissä oli mukana naksutin, jota kliksuttelin kun Auri otti kontaktin oikein ja iski kirsunsa namialustalle. Selvästi toimiva tekniikka, koska pientä edistymistä tuli heti :)
Ja pääsihän se Siriuskin vähän tekemään agilitya, se sai olla demokoirakkona koulutusohjaajille sekä muille katsojille: kuinka kisaava agilitykoira suorittaa kontaktit. Ja hienosti teki, otti kaikilta kontaktiesteitä hienosti kontaktit, vaikka kurssin vetäjä käskikin minut tekemään vähän haastavampia juttua (eri kulmia ja etäisyyksiä). A-esteellä on silti vielä harjoittelemista, vaikka Sirius ottaakin kontaktin siitä. Haluaisin että Sirius ottaa 2on-2off -kontaktin A:lla, sain siihen hyviä vinkkejä kouluttajalta joten ne otetaan käyttöön :)
Siis sitten kunhan päästään seuraavan kerran agiliitämään...
Uusi Vuosi ei ollut koirista sen ihmeellisempi, Aurikaan ei kuulemma reagoinut raketteihin ollenkaan ja Sirius tapansa mukaan nukkui sikeästi vuoden vaihtumisen yli saunottuaan oikein kunnoll :)
Aurille on tullut opetettua pari uutta temppua, eikä mitään tokojuttuja niinkuin alunperin ajattelin. En vaan jotenkin uskalla alkaa opettaa sille mitään "oikeita" juttuja, en osaa toimia tokossa samalla tavalla Aurinkoisen kanssa kuin osaan Siriuksen.
Siriuskaan ei ole oppinut mitään uutta koko 4 viikon lomallani, mutta haitanneeko tuo. Jotenkin nyt ei vaan huvita treenata mitään, eikä oikein tehdäkään mitään, kaikki energia ja älyllinen toiminta on ihan lopussa.
Eilen ja tänään kuitenkin käytiin Aurinkoisen kanssa agilityn koulutusohjaajien kurssilla Varkaudessa, jossa toimimme harjoituskoirakkona. Perjantaina oli luvassa putken, pussin, pituuden sekä okserin opettelua nollatasolta. Pituus ja okseri tulivat Aurille uusina esteinä, mutta eipä noissa mitään kummallista vaikuttanut olevan. Hienosti Auri suoritti esteet (täydellä vauhdilla tietenkin), vaikka esteet suoritettiinkin yksittäisinä eikä edes peräkkäin. Silti Aurista oli mahtavaa kiitää niin kovaa kuin kintuista lähti!
Lauantaina opeteltiinkin kontakteja puomilla (maassa olevalla) sekä A-esteellä (joka oli madallettu). Aluksi Auri sähläsi maassa olevalla puomilla, ihan kuin se ei olisi tajunnut että alusta nyt jotenkin muuttui tassujen alla. Parin toiston jälkeen Auri malttoi keskittyä ja paineli puomia pitkin suoraan namialustalle, jättäen puomille ripotellut herkkupalat sikseen. A-esteellä Auri hoksasi homman heti, kun näki minun laittavan lihapullaa namialustalle. Luvan saatuaan Aurinkoinen kiisi A:ta pitkin suoraan namialustalle ja tassutkin osuivat ihan oikein (etutassut maassa, takatassut kontaktilla)! Kontaktitreeneissä oli mukana naksutin, jota kliksuttelin kun Auri otti kontaktin oikein ja iski kirsunsa namialustalle. Selvästi toimiva tekniikka, koska pientä edistymistä tuli heti :)
Ja pääsihän se Siriuskin vähän tekemään agilitya, se sai olla demokoirakkona koulutusohjaajille sekä muille katsojille: kuinka kisaava agilitykoira suorittaa kontaktit. Ja hienosti teki, otti kaikilta kontaktiesteitä hienosti kontaktit, vaikka kurssin vetäjä käskikin minut tekemään vähän haastavampia juttua (eri kulmia ja etäisyyksiä). A-esteellä on silti vielä harjoittelemista, vaikka Sirius ottaakin kontaktin siitä. Haluaisin että Sirius ottaa 2on-2off -kontaktin A:lla, sain siihen hyviä vinkkejä kouluttajalta joten ne otetaan käyttöön :)
Siis sitten kunhan päästään seuraavan kerran agiliitämään...
tiistai 20. joulukuuta 2011
Hiljainen joulukuu
Viikko sitten käytiin Anniina ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, jossa parannettiin koiramaailmaa samalla kun 3 kooikkeria juoksivat hangessa (kyllä, silloin oli vielä lunta). Ja toissamaanantaina oli viimeinen tokoilu kaveriporukassa Joensuussa tämän vuoden osalta.
Auri oli ihan superinnoissaan kaikesta tekemisestä, joten uusia juttuja ei tehty yhtään, vahvistin vain naksuttimella ja namilla perusasentoa, istumista, maahanmenoa ja paikallaoloa (maaten ja istuen). Luoksetulon harjoittelussa käytin lelua, samoin liikkeestä seisomaan jäämisessä. Kaikki oli hienoa, vaikkei mitään kokonaisia liikkeitä Auri osaakaan. Seuraamista voisi alkaa harjoittelemaan, samoin kuin hyppyä. Eikä Auri myöskään osaa nousta makuuasennosta istumaan vielä, kaikista näistä asioista voi vain syyttää ohjaajaa/kouluttajaa.
Tuntuu vaan että Aurinkoinen sählää sähläämistään, mutta se ei kuitenkaan tarjoa mitään juttua itse vaikka odottaisi kuinka. Pitäisi vaan itse ryhdistäytyä erityisesti tokossa Aurin kanssa, agilityahan ei voi vielä todellakaan tosissaan treenata 11kk vanhan kooikkerin kanssa. Kaikki hommat tehdään leikin varjolla ja kontakteja eikä keppejä olla käyty vielä lähelläkään. Nyt tosin ajattelin opettaa Aurille kontaktit pahvilaatikon tms. avulla, kun kerran on joululomakin. Katsotaan sitten osaanko nauttia siitä ja saanko mitään aikaiseksi koirien kanssa, kun kandin tutkielma painaa päälle ihan liikaa.
Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet jälleen kerran ilman hyppyä, ei voi muuta sanoa kuin että kaikki liikkeet alkavat olla kisakunnossa! Ei hassumpaa, mutta vielä ei minulle rohkeus eikä rahat riitä tokokokeeseen ilmoittautumiseen. Toisaalta, Tommy Wirén on sanonut että paremmaksi koirankouluttajaksi tulee kun treenaa perusasioita, oli sitten aloittelija tai huippuosaaja. Nähtävästi minä olen ottanut tämän neuvon ihan tietämättäni ohjenuorakseni tokossa :D
Ja Aurikin täytti tosiaan jo 11kk, joten mitatahan se piti:
39cm - 9,7kg
Laihtuminen johtuu siitä, että Auri oli valeraskaana juoksujensa jälkeen joten vähensin ruokaa rajusti ja lisäsin liikuntaa melkein kaksinkertaiseksi. Nyt on hoikka pikkuakka, mutta onneksi valeraskauskin maidonvuotamisineen meni jo ohi, joten Aurinkoinen voi alkaa syödä taas normaaleja annoksiaan.
Eilen käytiin myöskin Heinävedelle äidinäitini luona ja tavattiin muitakin kaukaisempia sukulaisia. Sirius ja Aurinko olivat kerjäämässä sekä rapsutuksia että ruokaa, Sirius jopa päätti mennä vieraiden jalkoihin makaamaan kahvipyödässä ettei vain jäisi paitsi mistään mukavasta :) Lisäksi molemmat nukkuivat päivän päätteeksi tyytyväisinä mummon jalkotaipeessa vierivieressä lämmittämässä.
Ja vaikka en pidä talvesta yhtään ja toivoisin kesän olevan aina, ei tämä loskasää mukavaa ole. Pesin kooikkerit ja Milon jo kertaalleen, mutta nähtävästi minun on tehtävä se vielä kerran ennen joulua. Onneksi niillä on sentään kurahaalarit, ettei tarvitse ihan kokonaan kaikkia koiria uudestaan kuurata. Joululahjatkin on jo koirille sekä ihmisille ostettu ja tehty, enää on edessä vain paketointi. Jos siinä vaiheessa tulisi minullekin vähän jouluisempi mieli, nyt ei todellakaan tunnun joululta eikä edes lomalta sen kanditutkielman takia. Aivojen nollaus tulisi kyllä tarpeeseen, ehkä jouluherkkujen leivonta auttaisi tähän ongelmaan. Tai ainakin niiden taikinoiden syönti, valmiista leivoksista viis :D
Auri oli ihan superinnoissaan kaikesta tekemisestä, joten uusia juttuja ei tehty yhtään, vahvistin vain naksuttimella ja namilla perusasentoa, istumista, maahanmenoa ja paikallaoloa (maaten ja istuen). Luoksetulon harjoittelussa käytin lelua, samoin liikkeestä seisomaan jäämisessä. Kaikki oli hienoa, vaikkei mitään kokonaisia liikkeitä Auri osaakaan. Seuraamista voisi alkaa harjoittelemaan, samoin kuin hyppyä. Eikä Auri myöskään osaa nousta makuuasennosta istumaan vielä, kaikista näistä asioista voi vain syyttää ohjaajaa/kouluttajaa.
Tuntuu vaan että Aurinkoinen sählää sähläämistään, mutta se ei kuitenkaan tarjoa mitään juttua itse vaikka odottaisi kuinka. Pitäisi vaan itse ryhdistäytyä erityisesti tokossa Aurin kanssa, agilityahan ei voi vielä todellakaan tosissaan treenata 11kk vanhan kooikkerin kanssa. Kaikki hommat tehdään leikin varjolla ja kontakteja eikä keppejä olla käyty vielä lähelläkään. Nyt tosin ajattelin opettaa Aurille kontaktit pahvilaatikon tms. avulla, kun kerran on joululomakin. Katsotaan sitten osaanko nauttia siitä ja saanko mitään aikaiseksi koirien kanssa, kun kandin tutkielma painaa päälle ihan liikaa.
Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet jälleen kerran ilman hyppyä, ei voi muuta sanoa kuin että kaikki liikkeet alkavat olla kisakunnossa! Ei hassumpaa, mutta vielä ei minulle rohkeus eikä rahat riitä tokokokeeseen ilmoittautumiseen. Toisaalta, Tommy Wirén on sanonut että paremmaksi koirankouluttajaksi tulee kun treenaa perusasioita, oli sitten aloittelija tai huippuosaaja. Nähtävästi minä olen ottanut tämän neuvon ihan tietämättäni ohjenuorakseni tokossa :D
Ja Aurikin täytti tosiaan jo 11kk, joten mitatahan se piti:
39cm - 9,7kg
Laihtuminen johtuu siitä, että Auri oli valeraskaana juoksujensa jälkeen joten vähensin ruokaa rajusti ja lisäsin liikuntaa melkein kaksinkertaiseksi. Nyt on hoikka pikkuakka, mutta onneksi valeraskauskin maidonvuotamisineen meni jo ohi, joten Aurinkoinen voi alkaa syödä taas normaaleja annoksiaan.
Eilen käytiin myöskin Heinävedelle äidinäitini luona ja tavattiin muitakin kaukaisempia sukulaisia. Sirius ja Aurinko olivat kerjäämässä sekä rapsutuksia että ruokaa, Sirius jopa päätti mennä vieraiden jalkoihin makaamaan kahvipyödässä ettei vain jäisi paitsi mistään mukavasta :) Lisäksi molemmat nukkuivat päivän päätteeksi tyytyväisinä mummon jalkotaipeessa vierivieressä lämmittämässä.
Ja vaikka en pidä talvesta yhtään ja toivoisin kesän olevan aina, ei tämä loskasää mukavaa ole. Pesin kooikkerit ja Milon jo kertaalleen, mutta nähtävästi minun on tehtävä se vielä kerran ennen joulua. Onneksi niillä on sentään kurahaalarit, ettei tarvitse ihan kokonaan kaikkia koiria uudestaan kuurata. Joululahjatkin on jo koirille sekä ihmisille ostettu ja tehty, enää on edessä vain paketointi. Jos siinä vaiheessa tulisi minullekin vähän jouluisempi mieli, nyt ei todellakaan tunnun joululta eikä edes lomalta sen kanditutkielman takia. Aivojen nollaus tulisi kyllä tarpeeseen, ehkä jouluherkkujen leivonta auttaisi tähän ongelmaan. Tai ainakin niiden taikinoiden syönti, valmiista leivoksista viis :D
torstai 17. marraskuuta 2011
Tokoilua puolitosissaan
Maanantaina oltiin taas Niinivaarassa
tokoilemassa samalla porukalla kuin aiemminkin.
Sekä Sirius että Auri toimivat häiriökoirina Bondille, ja minä pääsin toimimaan niin henkilöryhmän pyörivänä ihmisenä kuin tokotuomarinakin Adyalle. Anniina vuorostaan otti Aurille tokon luoksepäästävyyden, miten hienosti voikin pieni kooikkeri istua vieressä ja antaa katsoa hampaat! Tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä harjoiteltiin tokoluoksepäästävyyttä, eipä siinä näytä ongelmia olevan :)
Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet (tosin pätkissä että Aurinkoinenkin pääsi välillä treenaamaan ja ilman hyppyä, koska sitä ei ole käytettävissä).
Seuraaminen on vähän liiankin innokasta ja iloista, Sirius murisi aloittaessaan seuraamisen jonka se tekee ainoastaan ollessaan ihan liekeissä jostain jutusta. Nähtävästi seuraaminen on sellainen asia! Käännökset hyviä vasemmalle, oikealle kääntyessä liikaa väljyyttä. Palkkaus lähempänä vartaloa käännöksessä (kädestä) tai lelun heitto oikealle sivulle.
Jäävät liikkeet oikein mallikkaita, näissä seuraamisen vire ei ehtinyt nousta vielä liian korkeaksi. Hyvin jäi seisomaan ja maahan, eikä taaksekierto aiheuttanut kääntyilyjä. Palkkaus jäävään liikkeeseen.
Kaukokäskyt olivat hyviä, onhan niitä harjoiteltukin enemmän kuin muita tokojuttuja tähän mennessä! Istumaannousu alkaa olla liiankin nopea, Siriuksen takapuoli nousee maasta muutaman sentin kun sen pitää niin innoissaan ponnistautua istumaan. Rauhallisemmat palkat hetkellisesti siihen. Maahanmenossa ei moitteen sijaa.
Nouto oli erittäin hyvä, palauttikin laukalla ja ihan hyvällä vauhdilla. Otetta kapulaan pitää vielä muistutella ja palkita vain hyvästä otteesta, välillä meinaa kapula olla vinksin vonksin suussa ja palautusvauhti hidastuu puupalikan hölskyessä hampaissa.
Luoksetulo aiheutti ohjaajalle harmaita hiuksia. Pysähdys valui pelkällä käsimerkillä, joten sitten kokeiltiin pari kertaa käsimerkin, käskysanan ja pallon kanssa. Tämän jälkeen otin pelkällä suullisella käskyllä 'seis' ja kappas, Sirius pysähtyi metrin sisällä käskystä. Luoksetulon loppu oli myös mielenkiintoista hinkattavaa, Sirius tuli iloisena ja täysille luokse mutta perusasento oli sitten vino ja liian löysä. Muutaman toiston jälkeen perusasento oli suora ja tiivis, jolloin palkkasin ruhtinaallisesti ja lopetin luoksetulorumban siihen siltä erää.>
Paikallamakuussa ei mitään ihmeitä ollutkaan, Sirius on ja pysyy maassa vaikka maailman tappiin asti. Ainakin treeneissä :D
Sekä Sirius että Auri toimivat häiriökoirina Bondille, ja minä pääsin toimimaan niin henkilöryhmän pyörivänä ihmisenä kuin tokotuomarinakin Adyalle. Anniina vuorostaan otti Aurille tokon luoksepäästävyyden, miten hienosti voikin pieni kooikkeri istua vieressä ja antaa katsoa hampaat! Tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä harjoiteltiin tokoluoksepäästävyyttä, eipä siinä näytä ongelmia olevan :)
Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet (tosin pätkissä että Aurinkoinenkin pääsi välillä treenaamaan ja ilman hyppyä, koska sitä ei ole käytettävissä).
Seuraaminen on vähän liiankin innokasta ja iloista, Sirius murisi aloittaessaan seuraamisen jonka se tekee ainoastaan ollessaan ihan liekeissä jostain jutusta. Nähtävästi seuraaminen on sellainen asia! Käännökset hyviä vasemmalle, oikealle kääntyessä liikaa väljyyttä. Palkkaus lähempänä vartaloa käännöksessä (kädestä) tai lelun heitto oikealle sivulle.
Jäävät liikkeet oikein mallikkaita, näissä seuraamisen vire ei ehtinyt nousta vielä liian korkeaksi. Hyvin jäi seisomaan ja maahan, eikä taaksekierto aiheuttanut kääntyilyjä. Palkkaus jäävään liikkeeseen.
Kaukokäskyt olivat hyviä, onhan niitä harjoiteltukin enemmän kuin muita tokojuttuja tähän mennessä! Istumaannousu alkaa olla liiankin nopea, Siriuksen takapuoli nousee maasta muutaman sentin kun sen pitää niin innoissaan ponnistautua istumaan. Rauhallisemmat palkat hetkellisesti siihen. Maahanmenossa ei moitteen sijaa.
Nouto oli erittäin hyvä, palauttikin laukalla ja ihan hyvällä vauhdilla. Otetta kapulaan pitää vielä muistutella ja palkita vain hyvästä otteesta, välillä meinaa kapula olla vinksin vonksin suussa ja palautusvauhti hidastuu puupalikan hölskyessä hampaissa.
Luoksetulo aiheutti ohjaajalle harmaita hiuksia. Pysähdys valui pelkällä käsimerkillä, joten sitten kokeiltiin pari kertaa käsimerkin, käskysanan ja pallon kanssa. Tämän jälkeen otin pelkällä suullisella käskyllä 'seis' ja kappas, Sirius pysähtyi metrin sisällä käskystä. Luoksetulon loppu oli myös mielenkiintoista hinkattavaa, Sirius tuli iloisena ja täysille luokse mutta perusasento oli sitten vino ja liian löysä. Muutaman toiston jälkeen perusasento oli suora ja tiivis, jolloin palkkasin ruhtinaallisesti ja lopetin luoksetulorumban siihen siltä erää.>
Paikallamakuussa ei mitään ihmeitä ollutkaan, Sirius on ja pysyy maassa vaikka maailman tappiin asti. Ainakin treeneissä :D
Aurin kanssa harjoiteltiin vanhoja juttuja: perusasentoa, maahanmenoa, istumista, liikkeestä seisomista, paikallaoloa ja luoksetuloa.
Perusasentoa Auri tarjoaa jo usein itse, vielä ei ihan pelkkä sanallinen käsky riitä sivulletuloon. Hyvällä mallilla on kuitenkin tämä liike.
Maahanmeno ja istuminen onnistuvat oikein hyvin käsimerkin sekä suullisen käskyn avulla, ilman käsimerkkiä Auri tuntuu vielä miettivän että mitä pitikään tehdä. Pikkuakka kaipaa selvästi lisää vahvistusta sanan ja teon välille, naksutin siis kuntoon että pääsee heti palkkaamaan koiraa oikeasta liikkeestä.
Paikallaolo tuotti ongelmia, Auri olisi kaikista mieluiten vaan treenannut sivullaoloa sekä seuraamista, ja lähti perääni muutaman kerran paikallamakuusta/-istumisesta. Lopulta nämäkin liikkeet saatiin sujumaan, etäisyyttä max. 10m ja aikaa 10-60sekuntia.
Luoksetulo on vielä melko alkutekijöissään, mikään oikea tokoliike se ei meillä tule olemaan vielä hetkeen. Välimatkaa on 10-25m, Auri odottaa istuen käskyä ja tulee eteen (ei suoraan sivulle kuten Sirius). Vielä en ole opettanut Aurille eteenistumista, nyt vaan haetaan vauhdikasta luoksetuloa ja oikeaa paikkaa, mihin sitten myöhemmin Aurin tulee pystähtyä ja istua. Palkka tulee leluna jalkojen väliin, toisinaan otetaan myös vauhtiluoksetuloja (eri käskysanalla) jolloin lelu lentää minun taakseni.
Luoksepäästävyys mukaan lukien ihan hyvin treenit Aurinkoisenkin kanssa, pikkuakka korvaa puuttuvan älyn ikuisella iloisuudellaan treeneissä :D
Vähän ehti ensiluntakin sataa Joensuussa ja sain jopa otettua muutaman kuvan kooikkereistani takapihalla säntäilemässä. Melkein pysyi kamera perässä ja valostuskin oli lähellä osua kohdalleen...
 |
| Ilmeellä taas |
 |
| Lehti (Aurin suussa) on jahtaamisen arvoinen |
 |
| Löllöhuuli-Auri |
 |
| Lelun possessoima Sirius |
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Aurinko 10kk ja arkea
Aurinko täyttää tänään 10kk, miun pikku kääkkänen <3 Tosin pennulta se näyttää vieläkin ja käyttäytyy minua kohtaan pentumaisesti. Muille koirille esitetäänkin sitten emäntää ja Isoa Tyttöä niin että pölisee. Lähinnä minä pölläytän Auria ja passitan sen jäähylle, jos pikkuakka ei osaa olla kivoiksi koiriksi.
Lisäksi uutena mausteena arkeen on tullut remmirähjäys. Ei aina, ei jokaiselle koiralle mutta silloin tällöin. Mitä pimeämpää, mitä suurempi koira ja mitä epävarmempi taluttaja (vastaantulevalla siis), sitä todennäköisempi on rähähdys. Tosin useimmiten vastauksena toisen koiran rähinälle. Auri nostaa kaikki karvansa pystyyn näyttäen pieneltä hyeenalta, rähähtää, näyttää hampaitaan, väistää kauas ja pälyilee.
Onneksi Sirius ei sentään lähde tähän pöllöilyyn mukaan. Nami sentään auttaa Aurinkoisella, jos vaan tajuan vetää sen tarpeksi aikaisin esiin ja saamaan kontaktin pikkuakkaan. Tällöin ohitukset sujuvat hyvin, ja Siriuskin saa ansaitun palkintonsa hienosta käytöksestä.
Vapaana ollessaan Aurinko (sekä Sirius) ohittavat toiset koirat ja kaiken muunkin ilman minkäänlaisia ongelmia, kutsun koirat vaan vierelle kävelemään tai pysäytän istumaan jos vastaantulijalla on hankaluuksia oman nelijalkaisensa kanssa.
Ei kai auta kuin itse ennakoida toisten koirien ohituksia ja vahvistaa Aurin hyvää käytöstä. Teini-ikä koettelee kovasti, rähjäämisen lisäksi myös pelottavia asioita ilmestyy lenkille/taloon/autoon/pihalle, joille täytyy murista niskaharja pörhössä. Ohimenevä kausi, sitä mantraa on täytynyt itselleen hokea.
Tokoa on treenattu nyt pikkuryhmässä itsenäisesti pari kertaa, ja ainakin Sirius on ihan tulessa siitä hommasta. Lähtee liikkeisiin mukaan vähän liiankin säpäkästi välillä, mutta helpompi on koiraa rauhoitella kuin yrittää virittää moottoria. Avoimen liikkeet alkavat melkein olla hankassa (luoksetulon pysähdystä lukuunottamatta), täytynee ottaa treenilistalle pari voittajaluokan liikettä ettei tokotreeneistä tule pelkkää vanhan kertausta taitavalle Titiuulle :)
Aurin kanssa harjoitellaan kontaktia, perusasentoa, luoksetuloa ja paikallaoloa. Istuminen ja maahanmeno kuuluvat myös harjoiteltaviin asioihin. Auri ei osaa mitään muuta kuin katsekontaktin oikeasti, muihin se tarvitsee vielä käsimerkin suullisen käskyn lisäksi sekä paljon treenausta.
Nyt tosin aloin opettaa Aurinkoista naksuttimelle, toivottavasti sen kapineen avulla saadan parempia treenejä aikaiseksi :D
Aurinkoisen mitat:
10kk: 10,2kg - 39cm
Ja Sirius myös reiluuden vuoksi:
4,5v: 11,5kg - 40cm
Lisäksi uutena mausteena arkeen on tullut remmirähjäys. Ei aina, ei jokaiselle koiralle mutta silloin tällöin. Mitä pimeämpää, mitä suurempi koira ja mitä epävarmempi taluttaja (vastaantulevalla siis), sitä todennäköisempi on rähähdys. Tosin useimmiten vastauksena toisen koiran rähinälle. Auri nostaa kaikki karvansa pystyyn näyttäen pieneltä hyeenalta, rähähtää, näyttää hampaitaan, väistää kauas ja pälyilee.
Onneksi Sirius ei sentään lähde tähän pöllöilyyn mukaan. Nami sentään auttaa Aurinkoisella, jos vaan tajuan vetää sen tarpeksi aikaisin esiin ja saamaan kontaktin pikkuakkaan. Tällöin ohitukset sujuvat hyvin, ja Siriuskin saa ansaitun palkintonsa hienosta käytöksestä.
Vapaana ollessaan Aurinko (sekä Sirius) ohittavat toiset koirat ja kaiken muunkin ilman minkäänlaisia ongelmia, kutsun koirat vaan vierelle kävelemään tai pysäytän istumaan jos vastaantulijalla on hankaluuksia oman nelijalkaisensa kanssa.
Ei kai auta kuin itse ennakoida toisten koirien ohituksia ja vahvistaa Aurin hyvää käytöstä. Teini-ikä koettelee kovasti, rähjäämisen lisäksi myös pelottavia asioita ilmestyy lenkille/taloon/autoon/pihalle, joille täytyy murista niskaharja pörhössä. Ohimenevä kausi, sitä mantraa on täytynyt itselleen hokea.
Tokoa on treenattu nyt pikkuryhmässä itsenäisesti pari kertaa, ja ainakin Sirius on ihan tulessa siitä hommasta. Lähtee liikkeisiin mukaan vähän liiankin säpäkästi välillä, mutta helpompi on koiraa rauhoitella kuin yrittää virittää moottoria. Avoimen liikkeet alkavat melkein olla hankassa (luoksetulon pysähdystä lukuunottamatta), täytynee ottaa treenilistalle pari voittajaluokan liikettä ettei tokotreeneistä tule pelkkää vanhan kertausta taitavalle Titiuulle :)
Aurin kanssa harjoitellaan kontaktia, perusasentoa, luoksetuloa ja paikallaoloa. Istuminen ja maahanmeno kuuluvat myös harjoiteltaviin asioihin. Auri ei osaa mitään muuta kuin katsekontaktin oikeasti, muihin se tarvitsee vielä käsimerkin suullisen käskyn lisäksi sekä paljon treenausta.
Nyt tosin aloin opettaa Aurinkoista naksuttimelle, toivottavasti sen kapineen avulla saadan parempia treenejä aikaiseksi :D
Aurinkoisen mitat:
10kk: 10,2kg - 39cm
Ja Sirius myös reiluuden vuoksi:
4,5v: 11,5kg - 40cm
tiistai 1. marraskuuta 2011
Lokakuun harrastamiset
Auri käväisi Spanieliliiton erkkarissa, tuloksena JUN EH. Aurinko oli tuomarin mielestä liian vähänturkkinen ja kehittymätön, muuten hieno koira. Kappas vaan kun junioriluokan koira on vielä keskeneräinen ja sen kuuluu kehittyä, mutta se oli tämän tuomarin mielipide yhtenä päivänä.
Arvostelu on jossakin teillä tietämättömillä, katsotaan jos jostain löytyy.
Lokakuun puolivälin tienoilla käytiin Anniinan ja Adyan kanssa agiliitämässä. Molemmilta koirilta löytyi intoa ja vauhtia tekemiseen, Sirius jopa roiski kontaktien yli olleessaan niin innoissaan, että piti vähän hidastella poitsun vauhtia :D Keppien aloituksen hakemista treenattiin eri kulmista, myös niin että minä jäin joko taakse tai oli kauempana edellä. Hienosti malttoi Sirius hakea oikean aloituskohdan siitä huolimatta, ja tehdä kepit vielä loppuun asti!
Aurinkoisen kanssa otettiin helppoja pätkiä, hyppyjä ja putkia lähinnä. Pussia otettiin pari kertaa yksinäisenä esteenä ja sitten liitin sen perään hypyn, että sain vähän lisää vauhtia pussin suorittamiseen. Kyllä siitä vielä agilityritsa tulee, jos vaan minä osaan kouluttaa sen oikein :)
Anniina kuvasi meitä videollekin, ne ovat täällä: Siriuksen rata ja Aurin pätkät. Kiitos paljon Anniinalle kuvauksesta sekä treeniseurasta!
Eilen oltiinkin pitkästä aikaa treenaamassa tokoa Niinivaaran koululla pienellä porukalla, mukana oli Sari pehkojensa Bondin ja Raisan kanssa, sekä Dusty-collie omistajineen.
Siriuksen kanssa otin avoimen luokan liikkeitä satunnaisessa järjestyksessä, luoksetulon pysäytyksessä on toivomisen varaa. Käsiliikkellä Sirius valuu hirvittävän pitkälle ja suullisella käskyllä pysähtyy paremmin, mutta sivulletulo on sitten auttamattoman hidas.
Nouto oli OK, vaikka palauttikin ensin ravilla ja sitten hitaalla laukalla. Kaukokäskyt olivat hyvät, ehkä 7-8 arvoiset. Pitää palkata selvästi tiheämmin ja pitää asennoissa pidempään, koska Sirius ennakoi erityisesti istumaannousua. Piilopaikallamakuussa ei ongelmia, otin vain pari lyhyttä paikallamakuuta ollessani piilossa ettei Sirius ainakaan epäonnistu (mistä tuskin on pelkoa, tuo kooikkeri makaa paikoillaan vaikka maailman tappiin :D).
Seuraamiset olivat iloisia, vähän Sirius edisti välillä innoissaan ja täyskäännöksessä pitää saada käännös tiukemmaksi sekä itsellä että koiralla. Jäävät liikkeet menivät nappiin, seisoessa kääntyy katsomaan vähän liiaksi kun kävelen Siriuksen taakse, mutta jalat eivät liiku. Pitänee käyttää namia etupalkkana, jonka jättää Siriuksen eteen jotta herkku kiinnostaa enemmän kuin minun tuijottamiseni.
Aurikoisen kanssa otettiin perusasennon harjoittelua, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallamakuuta sekä liikkeestä pysähtymistä.
Istuminen ja luoksetulo ovat ainoat liikkeet, jotka Auri osaa ilman käsimerkkiä tai kädellä avustamista, mutta siitä voin syyttää vain omaa laiskuuttani. Toisaalta en haluakaan että Auri osaa kaikki tokoliikkeet heti 15kk vanhana, jotta siitä voisi samantien tulla tokovalio. Koiranpennun pitää antaa saada olla koiranpentu, tärkeintä että Aurista on hauskaa tehdä juttuja minun kanssani ja että se tietää voivansa luottaa minuun.
Istumista ja maahanmeno otettiin yksittäisinä liikkeinä paikoillaan, pitäisi opettaa vihdoin Aurille se naksutin että pääsisin palkkaamaan juuri oikealla hetkellä oikeasta toiminnasta, koska tuo kakara on hirveä sählääjä eikä minun käteni ole nopeampi kuin Aurin refleksi ottaa nami kädestä.
Paikallamakuu sujui Aurilta hyvin, matka vaihteli 5-10m ja aika 10s-1min. Palkkaus namilla maahan tassujen väliin ja vapautus katsekontaktista maassa ollessa.
Luoksetulossa jätin Aurin istumaan paikoilleen, matkaa 15-20m ja kutsuna "tule". Palkkasin lelulla jalkojen eteen, yritän siis opettaa Aurille hiljakseen PK-luoksetuloa, koska tarkoituksena on mennä pikkuakan kanssa BH-kokeeseen jonain päivänä. Lisäksi Aurissa on sen verran virtaa ja vauhtia, että suoraan perusasentoon meneminen luoksetulossa saattaisi tuoda lisämetrejä tai rankat jarrutusjäljet suoritukseen :D
Liikkeestä pysähtymistä harjoiteltiin tennispallon avulla; Auri juoksi minua kohti, jolloin valeheitin pallon ja annoin käskysanan "seis". Auri pysähtyi seisomaan ja samantien kehu, vapautus ja pallo lensi koiran taakse. Muutama toisto tehtiin ja jokainen onnistui hienosti, olin haljelta ilosta kun muistan miten hankalaa oli Siriukselle liikkestä pysähtymistä opettaa. Jos Aurinkoisen kanssa pääsisi helpomalla :)
Nyt saa nähdä milloin on seuraavat treenit, minulta leikataan huomenna kaksi viisaudenhammasta pois, joten ruokavaliona on loppuviikon todennäköisesti jäätelö sekä jogurtti. Pelkkä puhuminenkin on varmasti vaikeaa, joten parempi jättää koirien kanssa treenaaminen hetkeksi sikseen.
Loppuun muutama kuva karvattomista kooikkereistani (kamerallani joka toimii vain lämpimissä sisätiloissa 5min kerrallaan):
Arvostelu on jossakin teillä tietämättömillä, katsotaan jos jostain löytyy.
Lokakuun puolivälin tienoilla käytiin Anniinan ja Adyan kanssa agiliitämässä. Molemmilta koirilta löytyi intoa ja vauhtia tekemiseen, Sirius jopa roiski kontaktien yli olleessaan niin innoissaan, että piti vähän hidastella poitsun vauhtia :D Keppien aloituksen hakemista treenattiin eri kulmista, myös niin että minä jäin joko taakse tai oli kauempana edellä. Hienosti malttoi Sirius hakea oikean aloituskohdan siitä huolimatta, ja tehdä kepit vielä loppuun asti!
Aurinkoisen kanssa otettiin helppoja pätkiä, hyppyjä ja putkia lähinnä. Pussia otettiin pari kertaa yksinäisenä esteenä ja sitten liitin sen perään hypyn, että sain vähän lisää vauhtia pussin suorittamiseen. Kyllä siitä vielä agilityritsa tulee, jos vaan minä osaan kouluttaa sen oikein :)
Anniina kuvasi meitä videollekin, ne ovat täällä: Siriuksen rata ja Aurin pätkät. Kiitos paljon Anniinalle kuvauksesta sekä treeniseurasta!
Eilen oltiinkin pitkästä aikaa treenaamassa tokoa Niinivaaran koululla pienellä porukalla, mukana oli Sari pehkojensa Bondin ja Raisan kanssa, sekä Dusty-collie omistajineen.
Siriuksen kanssa otin avoimen luokan liikkeitä satunnaisessa järjestyksessä, luoksetulon pysäytyksessä on toivomisen varaa. Käsiliikkellä Sirius valuu hirvittävän pitkälle ja suullisella käskyllä pysähtyy paremmin, mutta sivulletulo on sitten auttamattoman hidas.
Nouto oli OK, vaikka palauttikin ensin ravilla ja sitten hitaalla laukalla. Kaukokäskyt olivat hyvät, ehkä 7-8 arvoiset. Pitää palkata selvästi tiheämmin ja pitää asennoissa pidempään, koska Sirius ennakoi erityisesti istumaannousua. Piilopaikallamakuussa ei ongelmia, otin vain pari lyhyttä paikallamakuuta ollessani piilossa ettei Sirius ainakaan epäonnistu (mistä tuskin on pelkoa, tuo kooikkeri makaa paikoillaan vaikka maailman tappiin :D).
Seuraamiset olivat iloisia, vähän Sirius edisti välillä innoissaan ja täyskäännöksessä pitää saada käännös tiukemmaksi sekä itsellä että koiralla. Jäävät liikkeet menivät nappiin, seisoessa kääntyy katsomaan vähän liiaksi kun kävelen Siriuksen taakse, mutta jalat eivät liiku. Pitänee käyttää namia etupalkkana, jonka jättää Siriuksen eteen jotta herkku kiinnostaa enemmän kuin minun tuijottamiseni.
Aurikoisen kanssa otettiin perusasennon harjoittelua, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallamakuuta sekä liikkeestä pysähtymistä.
Istuminen ja luoksetulo ovat ainoat liikkeet, jotka Auri osaa ilman käsimerkkiä tai kädellä avustamista, mutta siitä voin syyttää vain omaa laiskuuttani. Toisaalta en haluakaan että Auri osaa kaikki tokoliikkeet heti 15kk vanhana, jotta siitä voisi samantien tulla tokovalio. Koiranpennun pitää antaa saada olla koiranpentu, tärkeintä että Aurista on hauskaa tehdä juttuja minun kanssani ja että se tietää voivansa luottaa minuun.
Istumista ja maahanmeno otettiin yksittäisinä liikkeinä paikoillaan, pitäisi opettaa vihdoin Aurille se naksutin että pääsisin palkkaamaan juuri oikealla hetkellä oikeasta toiminnasta, koska tuo kakara on hirveä sählääjä eikä minun käteni ole nopeampi kuin Aurin refleksi ottaa nami kädestä.
Paikallamakuu sujui Aurilta hyvin, matka vaihteli 5-10m ja aika 10s-1min. Palkkaus namilla maahan tassujen väliin ja vapautus katsekontaktista maassa ollessa.
Luoksetulossa jätin Aurin istumaan paikoilleen, matkaa 15-20m ja kutsuna "tule". Palkkasin lelulla jalkojen eteen, yritän siis opettaa Aurille hiljakseen PK-luoksetuloa, koska tarkoituksena on mennä pikkuakan kanssa BH-kokeeseen jonain päivänä. Lisäksi Aurissa on sen verran virtaa ja vauhtia, että suoraan perusasentoon meneminen luoksetulossa saattaisi tuoda lisämetrejä tai rankat jarrutusjäljet suoritukseen :D
Liikkeestä pysähtymistä harjoiteltiin tennispallon avulla; Auri juoksi minua kohti, jolloin valeheitin pallon ja annoin käskysanan "seis". Auri pysähtyi seisomaan ja samantien kehu, vapautus ja pallo lensi koiran taakse. Muutama toisto tehtiin ja jokainen onnistui hienosti, olin haljelta ilosta kun muistan miten hankalaa oli Siriukselle liikkestä pysähtymistä opettaa. Jos Aurinkoisen kanssa pääsisi helpomalla :)
Nyt saa nähdä milloin on seuraavat treenit, minulta leikataan huomenna kaksi viisaudenhammasta pois, joten ruokavaliona on loppuviikon todennäköisesti jäätelö sekä jogurtti. Pelkkä puhuminenkin on varmasti vaikeaa, joten parempi jättää koirien kanssa treenaaminen hetkeksi sikseen.
Loppuun muutama kuva karvattomista kooikkereistani (kamerallani joka toimii vain lämpimissä sisätiloissa 5min kerrallaan):
 |
| Pystykorvakooikkeri ja villasukka |
 | ||
| Voisitko sä nyt leikkiä etkä kuvata? |
 |
| Auri ottaa kädellä kun ei muuten onnistu. |
 |
| Lentävä Auri ja lennättävä Sirius |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)