On se aurinkokin suvainnut paistaa parina päivänä, jolloin on oikeasti voinut nauttia keväästä ja käydä pidemmilläkin lenkeillä. Tosin oma kroppani ei pidä siitä yhtään, olen flunssassa joten yskin ja niistän nenää vähän väliä. Silti piti käydä Aurin kanssa juoksemassa perjantaina ja hauskuuttamassa ihmisiä, kun puoli Karsikkoa kuuli ylitsevuotavia, korkeita kehuja aina kun Auri antoi vetoapua. Ei tainnut tulla vastaan sellaista ihmisistä, joka ei olisi hymyillyt :)
Luovutin siis tosiaan Siriuksen vanhemmilleni hoitoon, ajattelin että minun on itse helpompi vahtia Aurin mahdollista alkavaa valeraskautta ja viettää ylipäätään vähän laatuaikaa Aurinkoisen kanssa ihan kahdestaan. Ohituksia ollaankin harjoiteltu ahkerasti ja ne sujuvat jo varsin mallikkaasti. Yöt Auri nukkuu tiiviisti minussa kiinni ja tuntuu nauttivan ylimääräisestä huomiosta, jota ainoana koirana saa.
Sirius osoittaa kuulemma mieltään Multatiellä, mitään muuta huomautettavaa ei sen käytöksessä ole kuin mörinä. Se syö, nukkuu ja lähtee enemmän kuin mielellään lenkille, mutta sisällä se alkaa urista ja röhistä itsekseen. Kuuntelin eilen puhelimesta Siriuksen ääntelyä, se vain makaa lattialla ja mörisee kuin karhu. Välillä se päästää heleitä ulvahduksia sekä haikean huilumaisen pitkän äänen, jonka jälkeen murmutus jatkuu. Mistä ihmeestä siinä on oikein kyse? Onko Siriukselle juoksuisen Aurin kaipuu, ikävä minua vai viihdyttääkö se vain itseään, kun ei ole muutakaan tekemistä? Huvittavan kuuloista se jokatapauksessa on :D
Viime viikolla käytin molemmat kooikkerit rokotuksilla eläinlääkäri Aholla. Samalla otin myös epäviralliset sydänkuuntelut molemmille. Kummankaan sydän on täysin terve, rokotukset ovat nyt taas kunnossa eikä käytöksessäkään ollut moitittavaa. Molemmat rupesivat lepäilemään odotushuoneessa, Sirius lattialle jalkojeni päälle ja Aurinko syliini, vaikka paikalla on puolen tusinaa muuta koiraa. Punnitsin myös molemmat ja totesin niiden olevan varsin hyvässä lihassa: Sirius 12,2kg ja Aurinko 11,7kg.
Siriuksella on ehkä varaa pudottaa pari sataa grammaa painostaan, tosin nyt se ehkä olisi "näyttelykunnossa". Auri on sopusuhtainen, eikä sen ainakaan tarvitse laihtua. Onhan se melkoisen roteva narttua ja lihashan tunnetusti painaa enemmän kuin läski... ;)
Yksinolo Aurinkoisen kanssa jatkuu vielä torstaihin, jolloin jätän myös akan vanhemmilleni hoitoon ja suuntaan itse Lahden KV-näyttelyyn molempien itskutyttöjen kanssa. Jos vaikka sieltä jotain prenikkaa lähtisi mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti