Lahti KV, leikkaus ja liitelyä

 Vihdoin ovat kaikki koirat kasassa. Aurikin lopetti juoksunsa, tosin seisoi ja olisi antanut astua 10. juoksupäivästä aina 20.juoksupäivään. Kyllä sitä itkua riitti Siriuksen osalta, kun toin hyväntuoksuisen nartun kotiin vähän liian aikaisin. Onneksi on koiraportit keksitty.

 Italiaanojen kanssa lähdettiin siis Lahden KV-näyttelyyn, samalla vietettiin viikonloppu Lahdessa Monsterosa -kennelin hoivissa ja jätin kooikkerit vanhemmilleni hoitoon. Tosin Lulan näyttelyynmeno peruuntui hännässä olleen patin takia, jota ensin luulimme rasvapatiksi tai tulehtuneeksi häntärauhaseksi. Patti kuitenkin kasvoi parissa päivässä suuresti ja muuttui kirkkaanpunaiseksi, jolloin Lula vietiin Lahdessa eläinlääkäriin joka leikkasi patin pois. Nyt on Lulalla tikit hännässä ja patti patologilla tutkittavana, ensi viikolla pitäisi tulla tarkempaa tietoa. Vielä en maalaa kauhukuvia seinälle, vaan pidän peukkuja pystyssä.
 Mytty kuitenkin pääsi esiintymään kehässä, tuloksena AVO EH. Esiintyminen olisi voinut olla parempaa, seisoi kyllä kauniisti mutta liikkuessa ei tuntunut ihan omalta, iloiselta itseltään. Toisaalta eipä Mytty ollutkaan tuomarin mieleen muutenkaan, kun katsoi voittajakoiria.
 Lisäksi pääsin esittämään Monsterosa -kasvattajan Heidin brassineidin, Aidan. Valioluokassa oleva Aida liikkui ja seisoi upeasti, heilutti häntää ja oli superiloinen. Tuomari palkitsikin Aidan ROPilla sekä CACIBilla. Heidi oli superiloinen ja saan kuulemma jatkossakin esittää ainakin Aipiaisen kehässä, mikäs sen mukavampaa :)

Mytty AVO EH

 Torstaina kävin pikaisesti treenaamassa agilitya kooikkereiden kanssa, tosin pääsivät Lula ja Vilikin tekemään helppoja juttuja. Tällä kertaa rakensin äitini kanssa hyppyradan, jossa oli lähinnä lähetyksiä ja takaakiertoa. Suuremmalla porukalla olisi saanut paremman radan aikaiseksi, mutta ehkä koirillekin oli hyväksi tehdä jotain helpompaa tauon jälkeen.

 Sirius teki tapansa mukaan varmaa jälkeä, teki käännökset hyvin ja riehaantui pussista. Renkaaseen se rämähti ensimmäisellä kerralla, ponnisti liian kaukaa ja kolautti päänsä. Mutta seuraavalla kerran Sirius muisti katsoa, missä kohtaa rengas on ja teki radan hyvällä vauhdilla. Otin kerran radan Siriuksen kanssa vielä takaperin (tosin pussin jätin silloin välistä), mikä tuntui olevan Siriuksesta vielä hauskempaa. Vauhtia tuossa koirassa saisi aina olla vähän enemmän sekä se voisi irrota paremmin (muillekin esteille kuin putkelle ja kepeille), mutta kaiken kaikkiaan hyvä suoritus :)
 Aurin kanssa tehtiin samaa rataa, tosin putkea ja rengasta otin sen kanssa itsenäisesti ja jätin ne radalla välistä. Pussi aiheutti ongelmia, tuuli pyöritteli pussia eikä Auri juossut siitä läpi ilman, että se näki edes vähän suuaukosta ulos. Tätä siis treenataan jatkossa avustajan kanssa.
 Rengas meni yllättävän hyvin oikeanlaisena, aikaisemminhan Auri on tehnyt ainoastaan maassa olevaa penturengasta, josta vain juostaan läpi. Muutama toisto molempiin suuntiin saatiin onnistumaan hienosti, ratavarma ei rengas vielä todellakaan ole mutta tämä olikin ensimmäinen kerta kisakorkealla renkaalla :)
 Rataa Auri meni hienosti, erityisesti suorilla painettiin täysillä. Käännökset ovat vielä hakusessa, eipä niitä ole kyllä treenattukaan kovin paljon. Putkeen Auri painuu mistä kulmasta tahansa, kun saman varmuuden saisi muillekin esteille. Eihän siihen auta kuin treenaminen, jota on ensi viikolla luvassa todennäköisesti kahdesti :) Rimat olivat 30cm, muuri oli medikokoinen ja palkkana viimeisiä päiviään vetelevä RoadKill-haisunäätä.

 Nyt luen Salme Mujusen toko- sekä saalistusviettikirjaa, kirjastosta tarttui mukaan myös toinen tokokoirakirja, naksutinkoulutusta käsittelevä opus ja Peetsan agilitykirjanen (johon suhtaudun vielä hieman epäillen Peetsan muiden koulutusmenetelmien takia). Jos vaikka saisin Siriuksen kisoihin kesällä ja Aurin sitten, kun se osaa asiat 90% varmuudella. Siihen voi mennä aikaa, mutta nyt on ainakin opuksia auttamassa asiaa :D