Kooikkereitten kesäpäivät ja kauheaa oloa

 Kooikerhondjien kesäpäivät järjestettiin tänä vuonna Kiteellä Villa Taivaannannasta -nimisessä paikassa. Paikan päällä tietysti treffailtiin muita kooikkereita omistajineen, agiliidettiin, rallytokoiltiin sekä kuunneltiin mielenkiintoista hajuluentoa.
 Onneksi tein hajuluennosta melko kattavat muistiinpanot, etteivät uudet opit ihan harakoille menisi. Mitään niistä en tosin ole vielä käytännössä opettanut kummallekaan koiralleni, mutta ajatuksissa on tehdä hajutyöskentelystä kovien pakkaspäivien viihdykettä.

 Agility kesäpäivillä ei mennyt ihan putkeen. Sirius toimi hyvin, sillä oli mukavasti virtaa sekä halua tehdä, vaikka kontaktit A:lla paukkuivatkin. Taas saatiin lisää ohjeita vauhdin lisäämiseen tai ainakin siihen, ettei koira hidasta vauhtiaan radalla missään vaiheessa. Toisaalta kouluttaja Mari Lukkari sanoi minulle, ettei Sirius edes ole kovin hidas. Se sentään laukkaa ja välillä ottaa selvästi spurtteja. Keppeihin saatiin neuvoksi ottaa käsi avuksi, että Siriuksen pää saadaan alas keppejä tehdessä jolloin niihin tulee vielä lisää vauhtia. Eri kulmista haku onnistuu jo erittäin hyvin :)
 Sitten Aurinkoinen. Se ei tehnyt mitään. Luimuili, alistui, ravaili, hiimaili, mielisteli. Ei se ollut agilitya eikä varsinkaan hauskaa. Aurin kanssa saatiin ohjeeksi tehdä todella pieniä pätkiä kerrallaan ja toistoa 2-3 kpl korkeintaan. Ja jokaisesta suorituksesta suuri, jättiriemukas palkka jonka jälkeen loppuu treenit. Kontakteja, keppejä sekä pöytää tulee treenata erillisinä esteinä, pari toistoa kerrallaan. Otinkin heti paikan päällä radan sivussa olevaa pöytää naksuttimen avulla, ja sieltä kuoritui miltei heti oma, vauhdikas Aurinkoiseni joka teki raivolla pöytää ja innostui jopa haukkumaan minulle välillä! Jos ensin meinasi itkettää radalla surusta, niin pöytää treenatessa meinasi itkettää ilosta. Ehkä minä sittenkin saan kaivettua takaisin sen Aurin joka minulle oli vielä viime kevättalvena.

 Rallytokoa treenattiin Saijan kanssa mölliradalla, josta Aurinko melkein suoriutui Siriusta paremmin! Siriuksella oli selvästi mielessä tokokuviot, joten se tuntui olevan jotenkin hämillään ylisevuotavasta kehumisestani aluksi. Sitten pooka innostui ja alkoi röhkimään sekä murisemaan hommia tehdessään, niin hauskaa sillä oli :)
 Auri teki rallytokoa reippaasti ja iloisesti, sopivalla vireellä eikä kuumunut kehumisestakaan liikaa. Jos agility ei meiltä sujukaan, niin ehkä voisin ajatella rallytokoa Aurin kanssa. Ja Siriuksen myös, pitäisi vain saada pieni porukka kasaan jonka kanssa treenata. Itsekseen treenaaminen jatkuvasti on kuolettavan tylsää, eikä kukaan ole kertomassa mitä virheitä ohjaajana tulee tehtyä.

 Silti poden huonoa omatuntoa Aurista. Kun se alkoi ahdistumaan agilityssa, ei siinä voinut kuin katsoa itseään peilistä ja miettiä, mitä teki väärin ja missä. En ole keksinyt sitä asiaa, mikä olisi Aurissa tuon ahdistuksen voinut aiheuttaa. Minulle on ehdoteltu Aurin ikävaihetta, valeraskautta ja hormoneja. Sekin on mahdollista, että koira yhdistää pahimmat valeraskauden oireensa nimenomaan agilityyn, eikä siksi halua tehdä aksaa ja pahimmillaan ahdistuu siitä.
 Muissa lajeissa Aurinko kuitenkin on suurimman osan ajasta oma iloinen itsensä, joka on ahne ja haluaa leikkiä.

 Toisaalta Aurinko on selvästi ohjaajapehmeämpi koira kuin Sirius. Se on herkkä, äärettömän miellyttämishaluinen ja suoraansanoen perfektionisti. Se ei kestä epäonnistumista, eikä varsinkaan ainuttakaan moitteen sanaa minulta.
 Aion kokeilla saamia neuvoja Aurin kanssa agilityn suhteen, yritän vahvistaa sen itseluottamusta ihan arkielämässäkin ja tehdä siitä jopa röyhkeän koiran. Tähän tulevat Tuire Kaimion sekä Salme Mujusen neuvot tarpeen, mikseipä muidenkin koirankouluttajien jos vain heiltä aiheesta lisätietoa löytyy.

 Seuraavassa päivityksessä Aurin sairaskertomus sekä toivottavasti myös jotain iloisempia uutisia. Ehkä meidänkin pilvessä on hopeareunus.

Misseilyä ja lemmenleikkejä

 Vähän ollaan jopa koirien kanssa tokoiltu elokuun ensimmäisinä viikkoina, vaikka itse pääsinkin yllättäen kahdeksi viikoksi myyntitöihin. Mikäs sen mukavampaa, kun sai edes jonkin verran rahaa taskunpohjalle.

 Tokossa on vielä tekemistä molempien koirien kanssa, ennenkuin kisoihin kannattaa mennä. Aurinko periaatteessa osaa muutoin alokasluokan liikkeet, paitsi oikeaoppisen seuraamisen koska sitä en ole Aurille vielä opettanut. Liikkeet se kuitenkin osaa suorittaa ihan hyvin, vielä täytyy hioa niitä paremmiksi.
 Siriuksen kanssa hinkataan vähän noudon palautusta nopeammaksi, luoksetulon stoppia terävämmäksi ja kaukoja varmoiksi. Niitä kun treenaisin edes kerran viikossa jokaista liikettä, luulen että syyskuussa Sirius (ja ennenkaikkea minä) olisi valmis korkkaamaan avoimen luokan. Tässä siis pieni välitavoite meille :)

 Lauantaina 13.8. Aurinko kävi Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintymässä, sekä treffaamassa isomummoaan ja isäänsä. Tulokseksi tällä kertaa NUO ERI1 SA PN2 SERT, tuomarina Paula Rekiranta ja arvostelu kuului näin:

 Erittäin hyväntyyppinen nuori narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hieman karkea kallo. Hyvä kuono-osa, valpas ilme. Riittävä kaula. Oikea ylälinja. Oikea-asentoiset hyväluustoiset raajat. Tilava runko. Hyvä turkin laatu, mutta hieman niukka hapsutus. Yhdensuuntainen liikunta.

 Kaulan pituudesta on tainnut pari tuomaria mainita, se voisi olla hieman pidempi mutta sentään se on riittävä, mikä riittää myös minulle. Turha on ruveta koiralta pelkkää kaulaa jalostamaan ;) Mutta onhan se hyvä ottaa huomioon urosvalinnoissa aikanaan.

 Samaisena lauantaina tuli sitten Pirjon (kennel Muskettikoiran) yllättävä kutsu tuoda Sirius mukana näyttelyyn, koska poika pääsi astutushommiin! Pirjon luona odotti häntäänsä viekottelevasti kääntelevä Kukka (Muskettikoiran Unikukka), joten Sirius kävi melko pian tuumasta toimeen. Astutus uusittiin vielä tänään (eli maanantaina), molemmilla kerroilla kooikkerit jäivät kiinni toisiinsa ja toivotaan, että uudet kooikkeri-itiöt pääsivät perille määränpäähänsä!
 Nyt on edessä puuduttavan pitkät 4 viikkoa, jonka jälkeen arvaillaan onko pentuja tulossa. Vasta 9 viikon päästä tiedetään varmaksi, tuleeko pentuja vaiko ei.
 Kovasti peukutan pentujen puolesta, ja jätin Siriukselle määrä-&sukupuolitilauksenkin, katsotaan menikö se perille. Samat jutut supattelin myös Kukan korvaan toisen astutuksen jälkeen :)

 Loppuun kuvia Aurinkoisesta Mikkelin KV-näyttelyssä (kuvat ottanut Sanna Pyykkönen) sekä pari kuvaa kauniista Kukkasesta.

Hei hei heinäkuu

 Kuukausi vaihtui jo elokuuksi, vaikka vastahan kesä alkoi. Onneksi sitä on vielä kuukausi jäljellä, ja toivon tosiaan että elokuussa on auringonpaistetta, hellettä ja vihreää maailmaa vaikka muille jakaa. Alkukesä kun oli mitä oli, eli ei kesää ainakaan.

 Heinäkuussa ehdittiin käydä agilityssa parikin kertaa, toisesta on jopa ratapiirros tulossa skannerin kautta seuraavaan päivitykseen sekä tarkempi selostus agilityn kulusta. Jos ehtisi lisäksi tällä viikolla käymään vielä uudestaankin agilitykentällä, myöskin näyttelytreenit kiinnostaisivat.

 Vähän ollaan tokoiltu koohottimien kanssa, silloin kun sää on ulkona antanut myöten. Sisällä tokoilusta ei kumpikaan koiran oikein perusta, on ahdasta ja lattia on liukas eikä sisällä tehdä mitään muuta kuin syödään ja nukutaan - sekä tietysti painitaan hullunlailla sohvilla ja sängyillä ja pannaan matot rullalle...
 Siriuksen ongelmaksi avoimen luokan liikkeissä on tulleet kaukokäskyt sekä tietysti luoksetulon pysäytys. Kaukokäskyissä istuma-asento jää joko vajaaksi (murtunut jalka jää liian eteen) tai sitten Sirius pomppaa innoissaan istumaan ja samalla myös parikymmentä senttiä eteenpäin. Hienosti. Tässä sitten pohdin, että miten tämä pulma  ratkaistaan. Luoksetulossa pysähtyminen valuu, enkä tiedä kummalla Sirius pysähtyy paremmin - äänellä vaiko käsiliikkeellä. Tähän tarvittaisiin ulkopuolisen silmää sekä apua, jota toivottavasti on tiedossa viimeistään syyskuussa kun palaan takaisin Joensuuhun ja pääsen tokoilemaan porukalla.

 Aurinkoisen kanssa hiotaan perusasentoa sekä jääviä liikkeitä, vaikkei Auri osaa seurata. Hienosti tyttö painuu makuulle käskystä, seisominenkin onnistui erinomaisesti kun tajusin vaihtaa käskyn. Aluksi hoin "seis" -käskyä, joka ei tuntunut tekevän oikein mitään vaikutusta, vaikka sitä oli harjoiteltu pallon avulla. Siinäpä sitten hetken pohdin, kunnes kokeiltiin "odota" -käskyä ja naks! Aurinko pysähtyi seisaalleen. Sen Aurinko on kyllä oppinut puolivahingossa lenkeillä, joissa käsken koirien pysähtymään vapaana juostessaan "odota" -käskyllä. Aurille tämä oli tietysti täysin loogista myös tokossa - minulle ei. Onneksi tajusin sen ajoissa niin ei tarvinnut opettaa toista käskyä pikkuakalle :)
 Luoksetuloa myös hiottiin, tavoitteena on siis saada Aurinko eteeni istumaan. Se lähtee kutsusta täysillä ja hidastaa ajoissa, mutta istuu n. ½ metrin päähän minusta eikä suoraan jalkojeni eteen. Tätä hiotaan ainoastaan palkkaamalla lähempää, ikäänkuin navasta. Treeniä jatketaan, kun luoksetulo alkaa olla mallillaan, niin sitten voisikin vihdoin olla seuraamisen vuoro...

 Mikkelin KV -näyttelyssäkin käytiin Aurinkoisen kanssa pyörähtämässä, Sirius oli mukana turistikoirana koska Mikkelistä matkamme jatkui Lappeenrantaan tätini syntymäpäiväpirskeisiin. Tyhjin käsin ei näyttelystä tarvinnut lähteä, Auri pokkasi mukaansa 3 ruusuketta sekä 3 pystiä. Tuloksena NUO ERI1 SA PN1 VSP SERT CACIB. Minulta oli leuka loksahtaa ensinnäkin ERIn ja SAn jälkeen, sitten paras narttu kehässä ja nurmikossa se oli jo siinä vaiheessa, kun cacib iskettiin kouraan. ROP oli sillä kertaa Callitris Jongleur Hubicka eli Benny Joensuusta, onnea vielä!

 Aurinkoisen arvostelu kuului näin:

1,5 years. Excellent type. Feminine head. Muzzle bit short. Correct body & topline. Excellent angulations. Good bone. Excellent coat, bit too much tickings on white in body. Excellent movement.
 Enpä voi olla kuin tyytyväinen tulokseen, vaikka Aurinko pistikin pöydällä pöllöilyksi eikä olisi halunnut tuomarin antaa katsoa hampaitaan myös toiselta puolelta. Ja ROP-VSP -kuvauksissa Auria alkoi hulluttaa, joten se päätti alkaa kieriä nurmikossa ja vähän myös tuomarin kenkien päällä...

 Kuvia näyttelystä tulee sitten, kunhan Sanna P. ne minulle lähettää. Nämä kuvat ovat ihan omaa käsialaani vanhempieni pihamaalta.

Kuvia kuluneilta viikoilta ja vähän muutakin

Alkuun tiedote että kennelin kotisivut ovat kaatuneet, eikä palvelun toimivuudesta ole takeita! Odottelen siis pari viikkoa, jonka jälkeen teen uudet kotisivut jos vanhoja ei saada kuntoon.

 Siriuksen kanssa käytiin Varkauden agilitykisoissa 7. heinäkuuta. Ihmeempiä tuloksia ei tullut, vaikka hauskaa olikin molemmilla. Radat olivat vaativia, A- ja B -radoilta nollia tuli reilusti alle 10, mikä on todella vähän koska kaikilla luokilla (mini, medi, maksi) oli sama rata. Osallistujia oli 40-50 koirakkoa.
 Sirius sai A- ja B -radalta vitoset kontakteilta, mutta B -radalla sijoitus oli ensimmäinen! C -rata menikin sitten hyllyksi, Sirius sai ilohepulin ja juoksi täysillä ihan väärälle hypylle :D En voinut kuin nauraa ja kehua hirveästi sen riemukasta juoksemista, tuomariakin nauratti kun kooikkeri teki hepulispurtin kepeille ja suoritti lopun radan ilman virheitä. Näin joskus, tärkeintä oli että meillä oli hauskaa yhdessä, enkä minäkään enää saanut paniikkikohtausta kisaamisesta! Se oli varmasti paras palkinto Siriuksen riemukarkailun lisäksi :)

 Aurinko alkaa olla oma, ärsyttävän aktiivinen itsensä. Se leikkii leluilla itsekseen, kantaa niitä jatkuvasti heitettäväksi tai vedettäväksi ja on oppinut jopa haukkumaan! Muutenhan Aurinko on melko hiljainen koira (mölyapina-Siriukseen verrattuna), sillä on korviavihlova vahti- ja ajohaukku, se vinkuu nähdessään rakkaita ihmisiä ja koiria sekä erinäinen repertuaari murinan ja röhkimisen välimuotoja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mutta nyt on ilmestynyt kumeampi komennushaukku, jota se käyttää kun ei saakaan haluaamansa. Pitäisiköhän kertoa Aurille, että haukkuminen ei auta haluamansa saamiseen - päinvastoin?

 Suurempia suunnitelmia ei seuraavien kisojen tai ylipäätään treenamisen kanssa ole. Siriuksen kanssa aletaan treenata kontakteja parempaa kuntoon, varmaankin 2on-2off -menetelmällä. Samalla harjoitellaan myös irtoamista suorilla sekä vauhdin lisäämistä edes näillä osuuksilla. Siinä sivussa treenaillaan hiljakseen tokon AVO -liikkeitä täydellisemmiksi ja aloitellaan VOI -luokan liikkeitä.
 Aurin kanssa keskitytään hauskan pitämiseen treenamisessa, minulla kai jäi jonkinlainen kauhukuva sen valeraskaudesta sekä ahdistuneesta, hitaasta ja flegmaattisesta kooikkerista. Agility on pääasiallinen treenaamisen kohde, aloitetaan keppien opettelu alusta sekä ruvetaan tutustumaan kontaktien tekemiseen oikein (jälleen 2on-2off!). Tokoa tehdään lähinnä omaksi iloksemme, sekä Aurinkoisen mielen aktivoimiseksi. Tavoitteena on joskus päästä BH -koe läpi ja saada ehkä alokasluokan 1-tulos.

 Lopuksi tuleekin isompi kuvapäivitys: ensin juhannukselta (kuvat Heidi Kykkänen), sitten tältä viikolta kun ystäväni Pasi haki itselleen whippettinartun Tarumetsän -kennelistä. Mikä kullannuppu sieltä lähtikään mukaan, minä sain uuden kummikoiran ja Aurinko uuden leikkikaverin :)

Sirius 5v.!

Kaislikossa vaanii vaara...

Pieni varas Aida ja Jedi perässään.

Kuukauden kuulumiset & AgiRotu

Miten voikin aika mennä näin nopeasti? En kirjoittanut mitään blogiin koko kesäkuun aikana, vaikka sentään jotain silloinkin tehtiin ja treenailtiin. Täytynee nyt pitää lyhyt ja ytimekäs päivitys, jotta voi jatkaa sitten normaaliin tapaan blogin pitämistä ajan tasalla.

 Kesäkuun alussa järjestettiin Varkaudessa match show, jonne päätin viedä kaikki 3 koiraani - itskuja lukuunottamatta. Tuloksiksi tulivat: Sirius PIEN.AIK. SIN2, Aurinko PIEN.AIK. PUN2 (olivat vastakkain vaikka sanoin järkkäreille että älkää laittako...) ja Milo VET PUN1 BIS4! Milon (kohta 10v.) liikkeitä sekä hienoa (köh!) trimmausta kehuttiin maasta taivaisiin, jonka takia myös sijoitus oli noin hyvä.
  Lisäksi juoksukisassa Auri ylsi 2.sijalle, nakkiformulassa Sirius voitti koko lössin ja Aurinko tuli taas hienosti toiseksi :) Palkintoina ruusukkeita, pokaaleja, koiranherkkuja sekä 18kg koiranruokaa. Miun kaunis, hyvinkäyttäytyvä kolmikkoni.

 Sekä touko- että kesäkuussa on treenattu agilitya molempien kooikkereitten kanssa. Sirius on päässyt harjoittelemaan myös kotipihalla erilaisia keppikulmia, kun sain käsiini vanhoja paimenaidantolppia joista tein vanhempieni nurmikolle omat kepit.
 Aloin opettaa myöskin Aurille keppejä, mutta se homma tyssäsi heti alkuunsa. Aurinkoiselle tuli nimittäin melkoisen paha valeraskaus, joka muutti koko akan ihan oudoksi. Se oli stressaantunut, ahdistunut, sillä ei ollut minkäänlaista motivaatiota eikä vauhtia. Se teki pesiä kaikkialle mihin pystyi, yritti hoitaa vinkulelua (jotka poistin siltä heti) ja itkeskeli tyhjästä. Sen nisät turposivat täyteen maitoa, se yritti syödä kaiken syötäväksi kelpaavan ja oli äreä kaikille muille koirille. Agilitysta ei yllättäen tullut yhtään mitään, Aurinko ei juossut eikä tehnyt mitään, se vain pakeni, luimisteli ja ahdistui kaikesta.
 Minä katselin sitä sitten tyhmänä pari viikkoa, ennenkuin päätin ostaa Aurille Galastopia. Se helpotti fyysisiä oireita nopeasti, ja nyt on vähän kooikkerin mielikin kohonnut. Oma itsensä se ei tosin ole ihan vieläkään.

 Tästä päätellen voi arvata kuinka Kuopion AgiRodussa kävi. Aurinko teki täydellistä rataa ensimmäiset 11 estettä, sitten sen vauhti hidastui (näki äitini) ja 15. esteellä Auri karkasi radalta äitini sekä Siriuksen luokse! Voi että hävetti, mutta en osannut olla valeraskaalle nartulle vihainen kuin pari sekuntia. Loppurata menikin sitten ihan penkin alle, Aurinko ei enää halunnut juosta eikä tehdä oikein mitään muutakaan, viimeisen hypyn sain sen sentään menemään että seuraava joukkuelainen pääsi liitämään radalle.
 BabyKooikers (Gimma, Aurinko, Adya ja Pimu) sijoittui ALO-joukkueissa sijalle 8., mutta sentään meillä oli loppujen lopuksi hauskaa :)
 Meillä on vielä paljon harjoiteltavaa agilityssa, mutta sen ainakin opin nyt kantapään kautta että otan tuolle pikkuakalle Galastopin samantien, kun se alkaa näyttää valeraskauden ensimmäisiä oireita!

 Sirius osasikin sitten homman hienommin. Radan alussa mietin, miksi koira on tahmea ja liikkuu hitaasti -  syy selvisi kepeillä. Sirius kakkasi radalle! Siinä sitten posket punaisina tuijotin kooikkeriani, häpesin ja manasin itseäni, keräsin kakan ja jatkoin paskapussi kädessä radan loppuun. Muutoin se olikin sitten nollarata, kuten myös kaikille muillä Kiitävien Koohottimien joukkuekoirilla. Lopullinen sijoitus oli hienosti 9.! Siriuksen mukana joukkueessa olivat Ella, Zelda ja Taika.

 Tässä välissä ehdittiin myös juhlia syntymäpäiviä: Taitava Titiuu, rakas Remppajalka, naurava Nakki, ihana Imppanenä, rutistettava Röhköpossu eli Sirius täytti 20. kesäkuuta 5 vuotta! En olisi voinut ylioppilaslahjaksi mitään parempaa saada kuin rakkaan Siriukseni <3 Sitä juhlistettiin herkkukakulla sekä hieronnalla.

 Ja juhannus meni Joensuussa 10 koiran (2 kooikkeria, 3 itskua & 5 brassia) keskellä, joista toivottavasti tulossa kuvia myöhemmin.

 Tehdyistä agilityradoista en laita tänne nyt ratapiirroksia, koska en enää edes löydä kaikkia ja osa on käsinpiirrettynä vihkossa. Jatkossa yritän olla ahkerampi ja päivittää blogia säännöllisesti. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!

(c) Kaisa Jalava

Kaunistelua ja kiitoa

 Viime viikko aloitettiin maanantaina tokolla, tiistaina oli agilitya, keskiviikkona lepopäivä ja koirien pesu sekä föönaus. Torstaina oli vuorossa Mikkelin ryhmänäyttely sekä 7km harjulenkki päälle päätteeksi, perjantaina taas agilitya kera WaU:n muun porukan ja viikonloppu oltiikin sitten kaikessa rauhassa. Minä kyllä taisin olla väsyneempi kuin kooikkerit, jotka olisivat kauhea mielellään lähteneet lauantaiaamuna heti seitsemältä mukanani Helsinkiin hakemaan Anttia lentokentältä :)

Tokossa Aurinko teki taas parastaan luoksetulossa ja toisien koirien ohituksissa, minun vain pitäisi opettaa sille oikeatkin tokoliikkeet kun kerran ihan arkihommat sujuvat jo niin mallikkaasti. En vain uskalla tehdä sitä, koska pelkään opettavani Aurille jotakin väärin, pilaavani sen motivaation tai pahimmillaan koko koiran.

 Sama juttu agilityn suhteen, en ole uskaltanut aloittaa keppien enkä kontaktien opetusta, koska ajattelen koko ajan opettavani sille väärin. Myöskin uusien ohjaustekniikoiden opetus tuottaa hankaluuksia, vaikka Siriuksen kanssa osaankin ne ihan hyvin. Auri vain on niin paljon Siriusta nopeampi, ettei sen kanssa samat ohjaustekniikat samalla tempolla toimi.

 Siriuksen toko oli taas (liian) iloista, edisti seuraamisessa ja pomppi kaukokäskyissä istumaannoustessaan muutaman sentin joka kerta eteenpäin. Treeniä, treeniä! Ei siihen muu auta, ja täytyy kiinnittää huomiota omaan ohjaukseen, vietin korkeuteen sekä palkkaukseen. Miksi tuntuu siltä, että aina kun oppii koirankoulutuksessa jotakin uutta ja oikeasti hyödyllistä, koirankoulutuksesta tuleekin yhtäkkiä paljon hankalampaa?

 Tiistaina agilityssa oli mukana serkkuni Sami, joka ystävällisesti auttoi minua kantamaan esteitä ja jopa kuvasi meidän suoritukset radalla! Sen verran pitää sanoa, että Aurin kanssa sähläsin videon lopussa, en antanut sille käskyjä tarpeeksi ajoissa, joten miten se olisikaan irronnut eteenpäin? Tätä sitten harjoiteltiin ilman videokuvausta niin, että Sami toimi palkkaajana muurin takana ja minä vain annoin käskyjä Aurinkoiselle. Pieni irtoamistreeni siis :)

 Siinä siis ratapiirros, esteväli oli 6 metriä. Ja sitten linkit videoihin: Siriuksen rata ja Aurinkoisen rata. Hypyt olivat 35cm ja muuri medikorkeudessa.

 Torstaina otettiinkin aamusta suunta kohti Mikkelin ryhmänäyttelyä. Näyttelyyn oli ilmoittaunut 8 (5+3) kooikkeria, tuomarina toimi Jaana Hartus. Mittatikku oli ahkerassa käytössä, ja molemmat koiristani olivat keskikokoa suurempia (?). Tuota en kyllä usko, mutta Hartus sanoikin mittatikun olevan "vähän jotakin sinnepäin". Eli Sirius taitaa edelleen olla sen 40cm ja Auri 38-39cm.
 Toivoin Siriukselle kovasti viimeistä sertiä näyttelystä, että olisin saanut siitä vihdoin Suomen muotovalion ja voinut jättää missikehät sen kanssa sikseen, mutta ei irronut poitsulle sertiä. Toisaalta se olikin vasta toinen virallinen näyttely Titiuulle sen jälkeen, kun poitsu täytti 2 vuotta. Ei siis turhan ahkerasti näytelmissä käydä :D
 Aurille sen sijaan irtosi serti, yllättäen kyllä! On sillä niin vähän karvaa ja hapsuja (hyvälaatuista tosin se vähäinen turkki), että olisin luullut tuomarin huomattaneen niistä, mutta eipä arvostelussa lue yhtäkään sanaa turkin laadusta tai pituudesta.

 Sirius: AVO ERI1 (ei SA:ta)

 Erinomaista tyyppiä oleva, keskikokoa kookkaampi uros, jolla kokoon riittävä luusto. Hyvä täyteläinen runko. Varsin hyvä pää, reilu stoppi. Riittävät korvakorut. Kaula voisi olla aavistuksen pidempi. Hieman pysty olkavarsi, hieman täpliä raajoissa.

 Aurinko: JUN ERI1 SA SERT PN2

 Keskikokoa kookkaampi erinomaista tyyppiä oleva jäntevä, tasapainoisesti rakentunut nuori narttu. Erittäin hyvä pää, selvä stoppi. Hyvä tiivis ylälinja. Hieman lyhyt kaula ja varsin pysty olkavarsi. Joustava tapa liikkua. Hieman täpliä värityksessä.

  Ei hullummin mennyt meidän näyttely, olin supertyytyväinen molempien koirien tuloksiin ja varsinkin käytökseen! Pidin molempia välillä irti kehän ulkopuolella, hieroin Siriuksen kevyesti ennen kehään menoa ja saatiin eräs rodusta kiinnostunutkin ihastumaan rotuun entistä enemmän, kun sekä Sirius että Auri olivat kilpaa menossa syliin rapsutettavaksi :)

 Loppuun kuva Aurista serteineen sekä pari muutakin otosta. Perjantain agilitytreeneistä kirjoittelen myöhemmin, jos vaikka saisin ratapiirroksenkin siihen mennessä aikaiseksi.

Pari päivää jolloin aurinko paistoi

 Harvassa olivat viime viikolla päivät, jolloin paistoi aurinko ja pystyi olemaan ulkona ilman, että vettä satoi kaatamalla. Yksi niistä päivistä sentään käytettiin agilityyn, kaksi muuta lämmintä päivää menivät joko muuten kiireisinä tai ilman kanto-/treeniapua, eikä agility aina yksin maistu. Eihän siinä saakaan edes kaikkia esteitä radalle.

 Viime treeneissä ei siis ollut mitään muuta kuin hyppyesteitä. Ajattelin ensin lisätä okserin tai muurin treeniin, mutta ajattelin pitää harjoituksen helppona ilman mitään "erikoisia" esteitä. Numeroilla merkityssä harjoituksessa oli ideana tehdä valssi 2-3 hypyn väliin sekä 4-5 hypyn väliin. Tässä pystyi myös tekemään persjätön, jos oli tarpeeksi nopea ja koira seuraa jo hyvin ohjausta.
 Aurin kanssa oli ensimmäisellä valssilla hieman kompurointia, koska en itse pysynyt Aurin vauhdissa mukana ja tein valssin ihan liian myöhään. Seuraava kerta sujui jo erinomaisesti ja tein rataa myös takaperin, että sain itselleni valssiharjoitusta molempiin suuntiin. Siriuksen kanssahan tässä ei ollut mitään ongelmaa, ehdin tekemään valssit ajallaan koska poitsu on sen verran Aurinkoista hitaampi.

 Kirjaimilla merkityssä radassa ajatus oli saada koira irtoamaan ja lukemaan ennakoivaa vartaloohjausta C-D hyppyjen välillä. Liian jyrkkää käännöstä ei ohjaajan kuitenkaan kannata tehdä, Sirius nimittäin livahti C- ja D-hypyn välistä tekemään E-hyppyä, koska luuli minun tekevän välistävetoa. Käännöksen täytyi olla riittävän loiva mutta kuitenkin minun tuli liikkua samalla, että koira pysyi vauhdissa.
 Aurin kanssa tämä harjoitus osoittautui yllättävän helpoksi. Harjoittelin ensin irtoamista narupallon perään kolmella hypyllä (A,B,C) molempiin suuntiin, jonka jälkeen lähdin tekemään harjoitusta. Auri ei juuri eteenpäinvientiä kaivannut, ainostaan käskytystä ja itse pystyi jo B-hypyn kohdalla aloittamaan kääntymistä. C-hypyssä jarrutin Auria äänellä (kis-kis-kis toimii meillä hyvin :D), jolloin se teki melko siisti käännöksen D:lle. Narupallo F-hypyn taakse ja voilá! On se vaan nopea ja iloinen agilitaaja :)

 Lisäksi nyt on ehditty käymään kahdesti perustokotreeneissä Varkaudessa. Auri on molemmilla kerroilla päässyt treenamaan muiden koirien kanssa, Siriuksen kanssa teen itsenäisesti hommia joko ennen tai jälkeen perustokoryhmää.
 Yleisimmät harjoitukset ovat toisten koirien ohittaminen, paikalla pysyminen istuen ja luoksetulo, joissa ei Aurinkoisen kanssa ole mitään ongelmia. Toisten koirien ohittaminen "vierellä" -käskyllä alkaa muistuttaa seuraamista melkein liikaakin, joten ehkä minun olisi aika opettaa Aurille ihan oikea seuraamispaikka ja -tiiviys omalla käskyllään.
 Ryhmäliikkeiden välissä harjoitellaan Aurin kanssa perusasentoa, maahanmenoa, seisomista, istumista, paikkamakuuta ja jääviä liikkeitä. Kisakunnossa ne eivät ole, mutta hitaasti siihen suuntaan edetään (Aurin mielestä voitaisiin edetä nopeamminkin...).

 Siriuksen kanssa jauhetaan edelleen AVO-luokan liikkeitä, asennonvaihdoissa Sirius liikkuu eteenpäin noustessaan istumaan - eli se pomppaa istuma-asentoon, eikä suinkaan nosta itseään etujaloillaan. Seuraamisessa ongelmaksi on noussut edistäminen, joka vaikeuttaa käännöksiä koiraan päin. Toisaalta on mukavaa että seuraaminen ja ylipäätään toko on Siriuksesta niin hauskaa, että pitää touhottaa, heiluttaa häntää ja röhistä liikkeitä tehdessään, mutta silti viretila saisi seuraamisessa olla vähän alempana. Tehotreeniä minulle, että osaan rauhoittaa koiran liikkeeseen ja antaa palkan oikeaan aikaan sekä oikeaan suuntaan!
 Positiivista ovat nouto, hyppy sekä jäävät liikkeet, tosin perusasento meinaa aina jäädä vähän väljäksi sekä vinoksi. Naksutinta kehiin, että saadaan perusasento tiiviiksi! Mutta toisaalta minulle juuri huomautettiin että Aurin perusasento meinaa olla vähän liiankin tiivis ja intensiivinen, kun pikkukooikkeri joutuu kääntämään päätään niin kamalasti sivulle että saa pidettyä huippukontaktinsa... ;)

 Loppuun taas vähän kuvapäivitystä keväiseltä pellolta aurinkoisena päivänä sekä pari kuvaa näyttelytreeneistä viikon takaa.

(c) Niina Koikkalainen

(c) Niina Koikkalainen

(c) Niina Koikkalainen