Kesäkuun alku

 Kahdessa viikossa ehdittiin juhlia ylioppilasjuhlat, pyörähtää koiranäyttelyssä, tokoilla, kärsiä moottoripyöräonnettomuudesta (omaishoitajana) ja käydä mätsäreissä.

 Italianvinttikoira Lula kävi Pieksämäen KR-näyttelyssä esiintymässä nuorten luokassa Markku Kipinälle. Tuloksena oli NUO ERI1, ei hullummin mutta SA jäi taasen saamatta. Ehkä sekin joskus vielä tulee.
  Aurinko oli mukana turistikoirana, ja treffattiin Pirjo-kasvattajaa sekä muita kooikkereita omistajineen jotka olivat paikalle ilmoittautuneet. Auri olisi halunnut leikkiä suurimman osan kanssa, teki näyttelyjuttuja Pirjon kanssa, joi kaikista eteensattuvista vesikupeista, karkasi sileäkarvaisten collieden kehään, söi maasta kaiken syötäväksi tarkoitetun ja kellisteli helteessä. Eräs kooikkerikaveri sanoikin, että oltiin Aurin kanssa positiivinen yllätys - mikäs sen mukavampaa kuulla... :D

Tokossa ollaan käyty jokainen maanantai, Sirius parantaa joka kerta avoimen luokan liikkeitä. Luoksetulon perusasennossa vieläkin väljyyttä, mutta paranemaan päin. Kapulan Sirius palauttaa jo hitaalla laukalla, siihen vielä tarvittaisiin lisää nopeutta. Kaukokäskyjen istumaannousu on tullut terävämmäksi, murtunut jalka jättää liikkeen hieman vajaaksi toisinaan, mutta minkäs sille mahtaa. Seuraaminen ja jäävät liikkeet ovat mielestäni priimatavaraa!
 Aurinko harjoittelee ohituksia, luoksetuloa, odottamista eri asennoissa ja uutena liikkeenä sivulletuloa. Saatan vaatia pennulta liikaa liian nopeasti, koska Sirius osaa jo hommat ja Aurinkoinen ei. Toisaalta muutamat 5kk vanhat pennut osaavat paljon enemmän tokoliikkeitä kuin Sirius, mikä on minusta suuruudenhulluutta. Mutta minä olenkin melko laiska harjoittelemaan mitään, kerran viikossa riittää mainiosti. Nähtävästi silläkin saa tuloksia, onhan Siriuksella sentään TK1 ja BH-koe suoritettuna :)

 Torstaina 16. kesäkuuta VarPS järjesti match show'n VekaraVarkaus -tapahtuman yhteydessä. Osallistuin molempien koohottimien kanssa kehiin, tuli taas hieman kiire vaihtaa koiria kun pienet pennut ja pienet aikuiset olivat samalla tuomarilla ihan peräkkäin. Aurin kanssa jännitin ihan älyttömästi, enkä edes tiedä minkä takia. Auri sai kuitenkin punaisen nauhan ja sijoittui sitten kolmanneksi, tuomari sanoikin minulle että jännitit ihan liikaa, joka näkyi sitten koirassakin. Kaunis keltainen ruusuke ja nameja saatiin kuitenkin.
 Siriuksen kanssa hommat menivät rennommin, jätkä esiintyi ja juoksi mainiosti (korkeaa hännän kantoa juostessa lukuunottamatta...), sai punaisen nauhan ja voitti pienet aikuiset! BIS-kehässä pyöri jos jonkin kokoista ja näköistä koiraa, kuitenkin koohotin pisti sen verran tuomareiden silmiin, että sijoitukseksi saatiin hieno BIS4 komealle Titiuulle!
 Päälle päätteeksi osallistuin Siriuksen kanssa kilpailuun, jossa koiran piti syödä nakki vesikupista mahdollisimman nopeasti. Sirius tekaisi koko illan parhaan ajan, 3 sekuntia! Lähdin mätsäristä 3 lahjakassia rikkaampana ja kahden hienon kooikkerin kanssa :)

 Lauantaina 18. kesäkuuta osallistuin ensin Siriuksen ja Aurin kanssa VekaraVarkauden rotuparaatiin, jossa esiteltiin eri koirarotuja. Mukana oli myös kooikerhondje Severi 5kk (Estaika's -- ? Seedan ja Rommin jälkeläinen, eli Aurinkoisen serkkupoika). Hyvin oli näinkin harvinainen rotu edustettuna paraatissa!
 Rotuparaatin jälkeen alkoi taas match show. Aurinko esiintyi paremmin kuin torstaina, osasyynä varmasti se että itse maltoin olla rauhallisempi. Tuloksena pienten pentujen PUN1. Auri pääsi vielä Best In Show -kehään, jossa tyttönen esiintyi edukseen ja sai BIS2 -tuloksen! Kauniskaunis Aurinkoinen! Palkinnoksi ruusukkeita ja iso ruokasäkki. Sirius sai myös punaisen nauhan, mutta ei päässyt sen pidemmälle tällä kertaa vaikka herkkupussi saatiinkin kiitokseksi osallistumisesta.
 Nähtävästi miun koohottimet menestyvät vuorotellen, toivottavasti muissa lajeissa mennään enemmän koulutuksen määrän ja laadun mukaan eikä pelkällä tuurilla... :D

Sirius pienten aikuisten PUN1 BIS4

Aurinko pienten pentujen SIN1 BIS3

Aurinko pienten pentujen PUN3

Aurinko pienten pentujen PUN1 BIS2

Pakollinen pärstäkuva!

Pentutapaaminen, näyttely ja helle

Vähän yli viikkoon on ehtinyt käydä vaikka missä. Minä kävin Joensuussa tekemässä kirjatentin, jolloin kooikerit jäivät Antille hoitoon. Hyvin oli päivä kuulema mennyt, vaikka olivatkin joutuneet olemaan yksin Antin ollessa töissä. Kumpikaan ei ollut itkenyt minun perääni, Sirius oli huokaillut eteisessä ja käynyt minun kenkieni päälle nukkumaan, Aurinko taas oli ihan tapansa mukaan syönyt luuta, leikkinyt sukalla, repinyt pahvia, kerjännyt ruokaa, syönyt ruoanmuruja ja roskia, tunkenut Antin syliin ja paininut sängyllä lelun kanssa.

 Torstaina käytiin sitten agilitykentällä tekemässä ihan oma treeni itsekseen. Sirius oli vähän hidas, jotenkin motivaatio oli hukassa eikä koira tehnyt alussa kovinkaan iloisesti hommia. Otin radan kaksi kertaa molempiin suuntiin, ja alkoi se Siriuskin kulkea paremmin. Yleensä Sirius tekeekin isossa porukassa rataa paremmin, se tuntuu jotenkin virkeämmältä ja motivoituneemmalta. Jatkossa käydäänkin siis vaan porukassa treenaamassa ihan senkin takia. Virheitä ei Siriukselle kuitenkaan tullut, luki hyvin ohjausta mutta vauhti oli melko huono.

Auri pääsi tekemään lopuksi hyppyjä rimat maassa ja S-putkea, meinasi minulta loppui henki kesken juoksemisen (kiitos flunssalle sekä Aurin piiiitkille jaloille) ja sormet samoin. Pikkuakalla on vielä vähän huono tähtäys vetoleikeissä ja namien kanssa Aurinko sekoittaa myös sormet nakkeihin...

 Ratapiirros löytyi Ninka R-K:n blogista, kiitos!

 Lauantaina suunnattiinkin sitten auto kohti Lempäälää, päämääränä Bella Belleza's -kennel. Mervi päätti pitää D-pentueen tapaamisen nyt, kun jälkikasvu on 10kk ikäinen. Paikalle oltiinkin saatu koko lauma omistajineen, paikalla pyöri siis yhteensä 9 (Sirius, Cindy, Bella, D-pentua ja Auri) kooikerhondjea!

 Paikanpäällä käytiin yhdessä  metsälenkillä, syötiin ja juotiin, sekä katseltiin koirien leikkejä. Kaikki esittelivät temppukokoelmansa, vaikka toiset kooikerit kiinnostivatkin välillä omistajaa enemmän ;) Itse vedin porukalle näyttelytreenit ja annoin vinkkejä näyttelyjuttuihin, vaikka en itsekään mikään kovin kokenut konkari niissä hommissa ole.

 Kovasti ihastelin pentujen luonteita, Dellaa lukuunottamatta kaikki tunkivat syliin pussailemaan. Della oli selvästi ujompi ja vähän pidättyväinen, sain kuitenkin ihan rauhassa katsoa pikkutytön hampaat ja tutkia muutenkin, ja Dellakin heilutti häntäänsä. Vappu (Dicha) oli aloittanut näyttelyuransa saaden PEK2:n, esiintyminen olisi kuulemma voinut olla parempaa, mutta sitähän voi aina harjoitella! Miki (Dici) oli käynyt Kooikerhondje yhdityksen järjestämässä pentupäivässä ja aikoi mennä agilityn alkeiskurssille. Kovasti ehdottelin myös muille perustokoa, agilitya ja kisatokoa, intoa pennuilla ainakin näkyi riittävän!

 Kuvia en ole vielä saanut, mutta niitä toivottavasti ilmestyy blogiinkin jossain vaiheessa. Kauniita olivat kaikki pennut, Sirius oli periyttänyt päänsä ja ilmeensä 3:lle pennuista. Samoin väritykset olivat hyviä, mutta yllättävän pieniä (alle 40cm) olivat kaikki pennut. Onhan niillä vielä aikaa kasvaa vuoden verran, mutta tuskinpa mitään jättiläisiä silti on luvassa.

 Sunnuntaina Lula pääsi Varkauden KR-näyttelyyn. Ensimmäinen virallinen tulos oli NUO EH. Arvostelu oli muutoin erinomainen, mutta Lula oli tuomarin makuun turhan pieni ja kuono oli liian hento. Lula esiintyi kuitenkin kauniisti tuulisesta ja koleasta säästä huolimatta, sekä antoi tutkia itsensä hienosti vaikka paikalla oli myös tuomariharjoittelija. ROP oli Py's Lemonchello, komea musta uros jota Mytylle kaavailtiin ennen silmäsairautta...

 Aurinko pääsi turistiksi näyttelyyn mukaan, ensimmäiset pari minuuttia Auri käveli karvat pörhössä ja tuijotti ihmeissään toisia koiria. Pian se kuitenkin rentoutui, alkoi etsiä maahan pudonneita herkkuja (löysi mm. lehmänmahaa, koirankeksin, jäätelöä ja makkarapaperin) ja tahtoi leikkimään italianvinttikoirien kanssa. Käytöksensä puolesta Auri olisi ansainnut vaaleanpunaisen nauhan ja ruusukkeen :D

 Maanantaina käytiin taas perustokoryhmässä: Aurin kanssa harjoiteltiin ohittamista, katsekontaktia ja luoksetuloa. Ohittamisessa maassa olevat hajut kiinnostavat enemmän kuin kontaktinpito, onneksi myöskin toiset koirat jäävät tuoksuille toiseksi. Paikallaan ollessa katsokontakti on erinomainen, Auri hakee sitä heti kun tajuaa namia olevan tarjolla. Vaikka olen liittänyt käskysanan "katse", Auri on sitä mieltä ettei kävellessä voi katsella silmiin. Harjoitusta kaivataan tällä saralla.

Luoksetulossa toiset koirakot menivät kujaksi ja Aurin piti juosta siitä läpi minun luokseni. Tokovetäjä kysyi, että uskaltaako hän päästää kokonaan irti vai laitetaanko liina varmuuden vuoksi. Siinä mitään liinoja tai hihnoja tarvittu, Auri juoksi täyttä päätä syliini kutsun kuullessaan ja iski vetoleluun kiinni. Taitava aurinkoinen pentuni!

Siriuksen kanssa otettiin avoimen liikkeitä: nouto, hyppy, seuraaminen ja luoksetulon pysähdys. Seuraaminen oli hyvää, Sirius edisti välillä koska oli niin kauhean innoissaan päästessään tekemään. Muutama täyskäännös ja pysähtyminen palauttivat Siriukselle mieleen oikean seuraamiskohdan.

 Luoksentulossa Sirius tuli alkupätkän vähän liian hitaasti, mutta laukalla kuitenkin. Pysähtyi hyvin ja palkkasin koiran taakse lelulla. Otin läpijuoksuja muutaman kerran, sivulletulo on Siriukselta unohtunut ihan totaalisesti. Joka kerta perusasento meni pitkäksi, ja Sirius istui etuviistossa eikä jalan vieressä. Tätä tahkottiin metrin luoksetulomatkalla, kunnes tuli onnistunut suoritus.

 Avoimen hyppyä ei juurikaan olla treenattu, eikä nähtävästi sen suuremmin tarvitsekaan hioa liikettä. Sirius lähtee hyvin hyppyyn, kääntyy heti hypyn takana ympäri ja istuu käskystä samantien. Luoksetulokutsulla Sirius hyppää samaa reittiä esteen yli ja tulee perusasentoon. Jes!

 Lisäksi nouto puukapulalla onnistui vihdoinkin hyvin! Ensimmäiseksi annoin Siriukselle kapulan ja kutsuin sen matkan päästä luokse. Tämän jälkeen otettiin pari kertaa oikeaoppisesti heitolla, ja Sirius lähti iloisesti sekä palauttikin noutokapulan laukalla! Tästä innostuneena kokeilen hyppynoutoa ja Siriushan haki ihan oikea oppisesti! Yksi onnistunut suoritus tästä riitti ettei mene pilalle koko homma, ja palkkasin koiran kunnon vetoleikillä. Jos vielä ne kaukkarit saisi kuntoon, niin oltaisiin suunnilleen kisavalmiita.

 Aurin mitat, 20vk: 7,9kg - 34cm, irronneita hampaita 12kpl

Kooikerit saunassa, kuvaajana Helena (äitini)

Kesä on ihanaa!

Auringonpalvojat

Kuulumisia

 Ensimmäiset ja toisetkin näyttelytreenit ovat Aurin kanssa takanapäin, hienosti meni molemmilla kerroilla. Näyttelytreenien vetäjä (chihukasvattaja) oli innoissaan saadessaan kooikerhondjen ryhmäänsä, ekalla kerralla hän kehui kun Auri antoi katsoa niin hienosti pyödällä (ahaa, ongelmana oli siis pelkästään maassa tutkiminen!). Toisella kerralla vetäjä povaili Aurista näyttelytähteä, nyt kun liikkuminenkin alkaa olla jotakin muuta kun kehän keskelle vetämistä tai hirmuisia jänisloikkia ylös-, eteen- ja taaksepäin. Seisominen on Aurin vahva puoli, pikkuakka napottaa vaikka maailman tappiin namin edestä. Pientä asettelua tosin minä saan vielä tehdä, takajalat sojottavat kuin sahapukilla tai venyvät kauas taakse. Harjoittelua tarvitaan siis vielä.
Ja maanantain perustoko jäi välistä rankkasateen takia, ei huvittanut lähteä kastelemaan itseään eikä koiriaan. Eikä siellä ketään treenamassa tainnut ollakaan, ei edes vetäjiä.

 Mutta tuotti näyttelyharjoittelu jotain tulostakin, keskiviikkona 18.5. käytiin Juvalla match showssa. Tuomarina oli Paavo Mattila, jolle kävin esittämässä Aurin (pienet pennut) ja Siriuksen (pienet aikuiset). Sirius sai punaisen nauhan ja putosi niukin naukin pois jatkosta. Poitsu kuitenkin esiintyi hienosti, Mattilan lyhyt suullinen arvostelu: " Hieman jyrkkä otsapenger, mutta kaunis ilme. Hyvät raajat, erinomainen turkki ja väritys, liikkeessä vähän korkea häntä mutta liikkeet erinomaiset. Miellyttävä luonne."
  Auri sai sinisen, voitti siniset pennut ja sijoittui BIS-kehässä kolmanneksi! Kotiinviemisiksi aurinkoinen pentu sai kaksi pokaalia, kaksi leluja ja kaksi pussia herkkuja, joista riitti jaettavaksi Siriuksellekin. Mattilan suullinen arvostelu Aurista: "Kaunis, tasapainoinen pentu. Hyvät rungonmittasuhteet, seisoo kauniisti. Hyvä luonne."
 Menestys oli hyvää, mutta tyytyväisin olen kuitenkin kooikkereitteni (erityisesti Siriuksen) käytökseen mätsärissä. Sirius on varma ja tasainen, eikä rähise tai pelkää toisia koiria tai ihmisiä. Sirius vaan hengailee mukana :D
 Auri sen sijaan päätti haukkua parille koiralle, jotka tunkivat röyhkeinä naamalle tai jotka huutelivat neidille ensin. Ojensin pentua tästä napakasti, jonka jälkeen tehtiin muutama toisen koiran ohitus namipalkalla. Tämän jälkeen taisi Aurillekin muistua mieleen, miten pitikään käyttäytyä jonka jälkeen minulla oli kaksi hienokäytöksistä huiskuhäntää hihnassa.

 Lauantaiaamuna raahauduin agilitykentälle toipilaana (mätsäristä sain kuumeen, kurkkukivun ja vatsataudin) molempien koirien kanssa. Nyt kun kerrankin oli isompi porukka treenaamassa, otettiin Jannen johdolla Tommi Aaltosen agilityrata, jossa oli yhteensä 29 estettä ja tietysti kaikki kontaktit.
 Melkoista pyöritystä oli rata alusta loppuun, vaikka otettiinkin se kahdessa osassa. Takaaleikkauksien, jaakotuksien ja päällejuoksujen lisäksi rataan kuului koiran irtoaminen sekä esteen yli vetoja.
 Alussa Sirius oli jotenkin tahmea (vaikka 2,5km kävelylenkki kentälle kävi lämmittelystä), se laukkaili eikä lähtenyt käskyihin mukaan. Otin alkupätkän uudestaan, mutta ennen radalle lähtöä härnäsin Siriusta vetolelulle, ja kehuin sitä heti kun se alkoi innostua. Radallakin tsemppasin sitä melkein koko ajan, joka sai poitsuun lisää vauhtia.
 Toinen pätkä meni huomattavasti vauhdikkaammin, vaikka vauhti ei olekaan Siriuksen vahvin osa-alue agilityssa. Toisaalta Sirius kääntyy tosi pienellä kaarella ja seuraa ohjausta niin tarkkaan, että jos minä vaan osaan hommani, ei virheitä tule.
  Sirius otti kaikki kontaktit hyvin, käskysanana toimii "koske" jonka opetin Siriukselle toissatalvena, kun poitsu ei osunut kontakteihin ikinä. Kepeillä oli hankala avokulma-aloitus, mutta se onnistui kun pyöräytin itseni Siriuksen oikealle puolelle, jolloin sain ohjattua sen helpommin ensimmäiseen väliin.
 Vaikka rata oli vaativa (3-luokan ellei peräti SM-rata), jäi siitä minulle silti hyvä fiilis. Sirius kulki hienosti ottaen huomioon treenien määrän tänä vuonna (3 kertaa) ja minun omat ohjausongelmani.
 Aurin kanssa loppuun otettiin neljää hyppyä, jotka eivät olleet ihan suorassa linjassa sekä täyssuoraa putkea, jota Auri jo hakee vähän itse. Parasta Aurissa on, ettei se heti esteen suorittamisen jälkeen käänny minua kohti, vaan jatkaa eteenpäin täysillä, että joko kohta lentäisi lelu vai jatkuuko rata vielä jonnekin. Toivon niin kovasti, että Aurin asenne pysyisi tästä hamaan hautaan asti, että se tekisi aina yhtä iloisena, samalla innolla ja ihan täysillä juosten agilitya. Tai mitä tahansa lajia, mistä aurinkoinen pentuni vaan tykkää (:

 Valitettavasti minulla ei ole agilityn ratapiirrosta, ei kuvia Aurista mätsärissä tai mitään muutakaan väriä lisättävänä blogiin tällä kertaa.
 Aurin mitat: 7,8kg - 34cm, irronneita hampaita 11kpl.

Vähän tokoa ja agilitya

 Viikko sitten lauantaina käytiin treenaamassa agilitya ensimmäistä kertaa 8 kuukauteen! Mukana oli Tiina -sisko italianvinttikoirien Lulan ja Vilin kanssa (Mytty oli hoidossa muualla juoksujen takia). Rataa ei sen kummemmin ollut, neljä hyppyä neliömuodossa ja päässä putki U-muodossa. Lisäesteinä sivummalla olivat keinu, rengas sekä kepit.
 Siriuksen kanssa harjoittelin ohjaskuvioita, tein valsseja, välistävetoja sekä persjättöjä hyppyjen välillä. Harjoiteltiin myös irtoamista putkelle niin, että jäin itse ensimmäisen hypyn tuntumaan kun Sirius jatkoi matkaansa seuraavalle hypylle ja putkeen. Tämä oli helppo juttu, koska Siriukselle putki sekä hypyt ovat vetäviä esteitä. Seuraavaksi aletaan tehdä haastetta ja harjoitella irtoamista myös pussiin, kepeille ja renkaalle. Kontaktiesteet jätetään suosiolla irtoamistreenistä pois, koska kontaktit eivät ole Siriuksen varmin osa-alue agilityssa.
 Keinulla tehtiin sitä tarpeellista kontaktitreeniä, palkkasin Siriuksen keinulle namilla ennenkuin vapautin sen lelulle. Rengas ja kepit olivat peräjälkeen, eli siinä harjoiteltiin lähinnä Siriuksen malttia aloittaa kepit oikein/tehdä ne kunnolla loppuun vaikka itse olin renkaan luona. Hyvin poika teki keppejä, kertaakaan ei mennyt väärään väliin tai jättänyt kesken!
 Myöskin Auri pääsi kokeilemaan ekaa kertaa agilityesteitä, hyppyjä (rimat maassa) sekä suoraa putkea. Hienosti Auri painoi menemään kun keksi jutun juonen ja itse vaan näytin tarpeeksi selkeästi, mistä välistä pitikään mennä. Vauhtia kyllä riitti, Auri taisi juosta täysillä koko ajan, olipa sitten este edessä tai ei... Tästä seuraksena törmäys hypyn siivekkeeseen, kauhea itku ja parku Aurilta, pikainen pennun tarkistus ja rauhoittelut, jonka jälkeen Auri painui lelun kanssa putkeen ja hypylle. Se siitä traumasta :)

Maanantaina oli taas perustokon vuoro: aiheena ohitukset, istuminen sekä maahanmeno. Auri ohitti hienosti, ihan liian hienosti ollakseen 4 kuukautta vanha koiranpentu. Jossain vaiheessa tyttönen varmasti alkaa kiinnostua toisista koirista, haukkuu tai tempoo niiden luokse, mutta nyt täytyy nauttia siitä kauniista käytöksestä. Maahanmenossa Auri tarjosi tassua, lätki namikättä ja ryömi. Kesti hetken, ennekuin neidille muistui mieleen sellainen asia kuin maahanmeno. Istuminen tapahtui ennen kuin minä ehdin mitään sanoakaan, joten me harjoiteltiin seisomista istumisen sijaan, ettei ala näyttelyissäkin istumista heti tarjoamaan.
 Siriuksen kanssa treenattiin idioottirinkiä, seuraamisesta istumisessa täytyi vähän avittaa käsimerkillä, mutta muuten jätkä malttoi hienosti tehdä ja odottaa seuraavaa käskyä. Kaukokäskyissä seisoin noin metrin päässä Siriuksesta, nyt istumaannousukin alkaa näyttää tehokkaalta. Palkkailen Siriusta vuorotellen maahanmenosta ja istumaannoususta, vapautan sen useimmiten istuvasta asennosta että saadaan siihen liikkeeseen vielä vähän lisää eloa.
 Luoksetuloa otettiin alokasluokan malliin ihan sivulletulon takia, Siriuksen vauhti on niin kova että perusasento meinaa jäädä vinoon/liian kauas minusta. Loppuun tarvitaan Siriukselle vähän lisää malttia ja jarrua, itse luoksetulosta vauhtia en tahtoisi yhtään pois kun sitä kerran on saatu.

 Keskiviikkona agilitya tuli treenaamaan Sari pehkojensa Bondin sekä Raisan kanssa. Käyttöön pääsi Kaisa J:n (kiitos!) treeniblogista otettu rata:

 Esteen 7 tilalle tosin vaihdettiin keinu ja 10 tilalle pussi.
Loppuun lisättiin hypyt 9 sekä 1, että saatiin radasta vähän pidempi.

 Auri tutustui uutena esteenä muuriin, josta olin kyllä poistanut hyppyelementin ja jättänyt jäljelle vain paksut tolpat sekä "päällistiilet". Muutama toisto tehtiin eri suuntiin muurilla, Auri ei aristellut tolppia ollenkaan vaan säntäili lelunsa perässä sinne minne vain näytin. Tämän seuraksena päätin kokeilla jopa hurjaa neljän esteen sarjaa: 1-4 ja 4-1. Jestas mikä vauhti voi pienellä kooikkerilla olla! Juoksee varmasti jo nyt yhtä lujaa kuin Sirius, mikäköhän vauhti on täysikasvuisena? Suurempia virheitäkään ei tullut, kun minä maltoin ohjata kunnolla putkeen. Hypyt ja muuri alkavat sujua ilman suurempaa ohjausta, lelun perässä Auri malttaa juosta jo siivekkeiden välistä. Taitava tyttö!
  Siriuksen kanssa rata sujui 4 ensimmäistä estettä, sitten minä jäin jälkeen ja 5. hyppy sujahtikin jo väärältä puolelta. Uudestaan alusta, menin itse putkelle asti ennenkuin kutsuin Siriuksen mukaan ja ehdin juuri muurin toiselle puolelle ottamaan Siriuksen haltuun ja kääntämään vitoselle.
 Seuraava ongelma oli samassa kohtaa eli pätkä 10-12 (pussi, muuri, hyppy). Jäin taas liikaa jälkeen, tällä kertaa Sirius ei hypännyt mihinkään vaan jäi pyörimään paikoilleen muurin jälkeen. Uudella yrityksellä kokeilen haltuunottoa ja vetoa muurin jälkeen, mutta se hidasti Siriusta ihan liikaa. Parhaiten toimi persjättö heti kun Sirius oli ylittänyt 9-hypyn, juoksin hiki valuen putken ja pussin välistä muurin ohi, ja työnsin Siriuksen vastakkaisella kädellä  12-hypylle. Loppurata olikin pelkkää iloittelua, helppoa ja kevyttä menoa ainakin Siriukselle. Otin radan vielä kerran, ja nyt kun osasin itsekin ohjata kunnolla, ei virheitä tullut. Mahtavaa!
 Päälle päätteeksi pääsin vielä ohjaamaan Bondia (maxi1), vauhti ja kaarrokset ovat hieman toista kuin pikkukooikkereiden kanssa! :D

 Huomenna on luvassa ensimmäiset näyttelytreenit Aurin kanssa, maanantaina taas tokoa ja agilitya sitten kun saan sinne jonkun esteavuksi. Pitänee houkutella Antti agilityorjaksi taas kerran ;)

Aurin uusi paras kaveri Raisa

Auri & Raisa

Autossa nukutaan yhdessä <3

Vastapesty ja -laitettu Sirius á la Sari S. Kiitos <3

TÄYSILLÄ!

Auri 16vk ja tokoilua

 Auri täytti sunnuntaina 16vk ja sai siis viimeiset rokotuksensa. Tällä kertaa käytiin eläinlääkärissä Varkaudessa ja sainpa taas todeta, että Joensuussa on halvemmat hinnat. Sinne siis jatkossa, jos vain mahdollista. Joka tapauksessa Aurille laitettiin nelosrokote sekä raivotautirokotus, eli kaikki vaan kerralla. Eläinlääkäri vielä varoitteli, että pentu voi saada jonkinlaisen reaktion, varsinkin kun on kooikerhondje. Aurie i välittänyt piikeistä tuon taivaallista, eikä myöskän rokotusaineista. Pentu paineli menemään samanlaista vauhtia kuin ennenkin, eli nähtävästi mitään yliherkkyyksiä ei Aurikoisella ole.
 Sen sijaan eläinlääkäri ja eläintenhoitaja olivat jännittäviä (sitten niiltä saikin nameja joka oli kivaa), vaakaa piti säikkyä ensimmäinen minuutti ja hoitopöydällä sitten Auri hoksasi, miten kamala lamppu oli kattoon laitettu. Siinä vaiheessa tosin nekin hirviöt unohtuivat, kun eläinlääkäri antoi Aurille herkkupaloja syötäväksi rokotuksen ajaksi.

 Maanantai-iltana suunnistettiin Aurin kanssa perustokoon Varkauden koirakentälle. Siellä koirat jaettiin kahteen ryhmään, aloitteleviin ja osaaviin. Aluksi Auria jännitti toisten koirien haukkuminen, tyttönen on inhonnut toisten koirien haukkumista niin kauan kuin on minulla ollut. Namit kuitenkin maistuivat (ahne kun on), eikä Auri kauaa jaksanut toisista koirista välittää. Auri meni aloittelevien ryhmään, jossa harjoiteltiin toisten koirien ohitusta, katsekontaktia sekä luoksetuloa. Ohitukset menivät paremmin kuin hyvin, vaikka Auri ei minuun katsekontaktia koko ajan pitänytkään. Tärkeintä oli, etteivät toiset koirat kiinnostaneet tai pelottaneet.
Katsekontaktissa palkkasin Auria nameilla sekä lelulla, tosin lelupalkan jälkeen Auri sai aina hirveät juoksuhepulit ja viiletti korvat putkella ympyrää niin pitkälle kuin hihnaa riitti. Siispä jatkoin katsekontaktista palkkailua makkaranpaloilla, ja jätin lelun loppupalkaksi luoksetuloon, jossa Auri juoksi kuin tuulispää suoraan vetoleluun kiinni :)

 Siriuksen kanssa otin pitkiä seuraamiskuvioita, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa sekä kaukokäskyjä. Seuraaminen oli muutoin iloista ja tarkkaa, mutta täyskäännöksissä oli vähän väljyyttä. Jäävät liikkeet sujuivat mallikkaasti, eikä seisomisessakaan ollut moitittavaa vaikka kävelin Siriuksen taakse avoimen luokan tyyliin, ennenkuin palasin sivulle ja palkkasin.
Kaukokäskyissä maahanmenot olivat nopeat ja hyvät, istumaannousu on välillä jäädä vajaaksi - varsinkin murtunut jalka jää melko eteen, eikä Sirius vedä sitä tiivisti alleen. Pitää palkata Siriusta ylempää istumaannousussa, eikä vielä lisätä matkaa metriä kauemmas.
  Loppuun otin Siriuksen kanssa lyhyen paikallamakuun (minä näkösuojassa) sekä paikallaistumisen. Kummassakaan liikkeessä ei levottomuutta tai asennonvaihtelua, eli tästä on hyvä jatkaa vähän vaativampiin harjoituksiin hiljalleen. Palkaksi Sirius sai makkaraa ja oman hihnansa riepoteltavaksi, ennekuin palattiin autoon.

Loppuun pakolliset kuvat (huonot seisotuskuvat, kamera on surkea ja kuvaaja myös) sekä Aurin mitat:

 16vk: 7,2kg - 31,5cm

Auri 15vk (ja Siriuksen pikkutokoilut)

 Auri täytti eilen sunnuntaina 15vk, sai matokuurin ja viikon päästä on rokotusten aika. Katsotaan miten Aurinko tällä kertaa suhtautuu eläinlääkäriin, viimeksi hommat sujuivat kun vettä vaan.

  Auri mörköilee edelleen, uudet ihmiset ovat jännittäviä, niille pitää haukkua ja puhista. Olen vaan antanut vieraille tyypeille joko nameja Aurille syötettäväksi tai lykännyt tyynesti Aurin syliin. Sirius ei onneksi provosoidu Aurin käytöksestä tai provosoi itse Aurin mörköilyä. Sirius kyllä vahtii taloa ja autoa, on siis opettanut vartioimisen alkeet Aurille kun on tullut ihmisiä käymään. Auri vaan ei taida tajuta, että mille oikein haukutaan. Onneksi kaupungilla ja vieraisilla Sirius on fiksu poika, ja tervehtii ihmisiä kauniisti. Aurinkoiseni luonteesta ei vielä osaa tuon perusteella mitään sanoa, pentu mikä pentu ja mörköikä mikä mörköikä. Vielä en jaksa olla huolissani, jatketaan vaan jänniin ihmisiin ja asioihin tutustumista. Lukkoon kun Auri ei kuitenkaan näy mistään menevän.

 Eilen törmäsin ystävääni Sariin, joka oli leikittämässä pehkojaan kaverinsa seropin kanssa. Sirius paineli kyllä menemään muiden koirien kanssa, taisi olla ihanaa kun oli isojakin leikkikavereita. Auria sen sijaan toiset koirat pelottivat, ja kakara komensi niitä ihan tosissaan hampaat esillä sekä selkäkarvat pystyssä. Kun muut koirat eivät enää kiinnittäneet Auriin huomiota ja haukkuneet tai lätkineet tassuillaan, ei Auriakaan pelottanut enää vaan yritti vähän juosta isojen koirien mukana. Miloa (vanhempieni x-rotuinen) ei Auri pelkää, leikkisi vaan kauhean mielellään ison mustan kanssa, jos Milo suvaitsisi joskus edes Auriin päin katsoa...
 Auri kävi myös moikkaamassa muita ihmisiä jotka olivat paikalla, eikä pistänyt hampaiden katsomista ja muuta kopelointia pahakseen. Taisivat vaan muut koirat ja uudet hajut kiinnostaa ihmisiä enemmän, joilla ei ollut edes mitään syötävää. Vaikka Auri siis pelkäsi isoja, äänekkäitä koiria ja haki minusta turvaa, se söi innokkaasti namit ja teki vähintään yhtä innokkaasti pyydetyt temput. Totuttelujuttuja siis edessä, tosin varmasti Auri muuttuu vielä paljonkin luonteensa osalta kunhan kasvaa aikuiseksi ja saa lisää itseluottamusta.

Siriuksen kanssa otettiin pitkästä aikaa vähän tokojuttuja, lähinnä jääviä liikkeitä sekä luoksetulon pysähtymistä. Jäävät liikkeet toimivat Siriuksella erinomaisesti, pysähtymistä piti pari kertaa ottaa uusiksi ennenkuin minä olin tyytyväinen. Palkkasin Siriuksen heittämällä lelun sen taakse, jonne vapautin sen samantien. Pysähtyminen on aina mennä vähän pitkäksi, ja loppumatkan sivulletulo samoin. Luoksetulo kun nähtävästi on Siriuksesta ihan superhauskaa :) Seuraamisessa Sirius meinaa vähän edistää, mutta seuraapa ainakin innokkaasti  eikä vain laahusta mukana. Pitää vaan palkata Siriusta taakse tai suoraan kädestä, etten heitä lelua/makupalaa eteenpäin.
 Avoimen luokan hyppyä pitäisi alkaa hiomaan kuntoon, vaikka eihän se paljon alokasluokan hypystä eroa. Noutoa en ole uskaltanut kokeilla, Sirius kantaa mielellään tavaroita ihmisille ja poimii vaikka mitä suuhunsa, mutta kapulaan olen onnistunut tarttumaan jotakin pahaa karmaa koska Sirius ei ole ikinä noutanut täyden 10 arvoisesti noutokapulaa. Kaukokäskyistä en vielä edes puhu mitään, koska niitä en ole kokeillutkaan kuukausiin...

 Jos vaan pääsisin edes joihinkin treeneihin täällä Joroisissa ollessani, Varkaudessa järjestetään ainakin jotakin ja ehkä Leppävirtaa tai Juvaakin voisi harkita, jos ei muuta ole. Itsekseen on vähän huono treenailla tokon vaikeampia liikkeitä tai näyttelyhommia, Auri nimittäin tarvitsisi käsittelyharjoituksia vieraan ihmisen kanssa koska hammasta tulee erittäin herkästi. Aurista sormet vaan maistuvat niin herkulliselle, että niihin on hyvät testata kutiavia ikeniä ;D
 
 15vk: 6,7kg - 31cm

Auri 15vk kännykkäkameralla.

...ja toiselta puolelta.

Auri tahtoo Siriuksen kepin.

Omat kepit molemmilla.

Sirius on keppihullu, ilmeestä päätellen.

Auri 14vk

 Tällä kertaa vain lyhyt päivitys, mitään erikoista ei olla ehditty tekemään tai missään käymään minun tenttieni (ja niihin lukemisen) takia. Vielä olisi muutama tentti edessä, mutta onneksi sentään luennot yliopistolla loppuivat jo.

 Auri aloitti 13vk ja 5 päivän ikäisenä mörköilyn. Jotkut ihmiset (tututkin, jopa minä väärissä vaatteeissa!) olivat epäilyttäviä, joita piti katsella kauempaa karvat pörhössä tai sitten kiljua täyttä kurkkua kun ne tulivat lähemmäs (minulle ja siskolleni). Hölmöilyt menivät ohi pienellä namilahjonnalla, eikä Auria sitten jännittänyt enää ollenkaan. En vaan itse tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vaiko nauraa, Aurin sännätessä minua rääkyen karkuun iltamyöhän pissityksellä kun olin pukenut päälleni jättikokoisen hupparin. Tyydyin nauramaan ja houkuttelin Aurin luokseni, joka kiipesikin sitten tyytyväisenä syliini ja suukotteli naaman.

 Sirius on ollut järkevä aikuinen koira, ja noutanut kännyköitä ihmisille. Paras suoritus oli hakea soiva kännykkä sängyn alta, jonne itse sen pudotin mutta en halunnut ryömiä hakemaan. Sirius oli onneksi avulias nuori mies ja kiikutti puhelin minulle takaisin :)

 Sitten vielä Aurin mitat:

  14vk: 6,4kg - 30,5cm

Pieni silmänisku auttaa aina kuvissa!

Sirius tärkeänä kännykkäpoikana.

Herätetty Sirius, takana herätyskello Auri.

Auri 13vk

Tänään Aurinkoiseni siis täytti 13vk. Siitä on jo yli 5 viikkoa, kun hain Antin kanssa Aurin kotiini. Aika menee hirveän nopeasti, yliopiston luennotkin ovat loppusuoralla. Tenttejä on vielä edessä aina heinäkuuhun saakka, mutta muuten pääsenkin kesäloman viettoon. Kesätöitä ei ainakaan vielä ole tiedossa, vaikka olen niistä monelta paikkakunnalta hakenutkin. En nähtävästi osaa markkinoida itseäni tarpeeksi hyvin, tai en muuten vaan osaa mitään.

 Olen käyttänyt Siriusta enimmäkseen yksin lenkillä, täytyyhän senkin kanssa viettää laatuaikaa ihan kahdestaan ilman ärsyttävää pikkusiskoa. Lisäksi Auri ei vielä jaksa 5-7km lenkkejä, joita Siriuksen kanssa useimmiten käydään kävelemässä, enkä muutenkaan halua rasittaa pennun niveliä liikaa. Tällä viikolla tosin Auri pääsi mukaan kauppareissulle sekä juoksemaan lumiselle pururadalle Siriuksen kanssa.
 Kooikkerit painelivat menemään peräkkäin, etsivät kilvan keppejä ja kiskoivat niitä. Minä yritin valokuvata niiden matalalentoa hieman huonoin tuloksin; kameran akku ei kestä ulkona ja upposin vähän väliä reisiäni myöten sohjoiseen hankeen. Jotain kuitenkin tallentui ulkoiluhetkestä muistikortille.
  Auri pääsi samalla reissulla näkemään myös pari hiihtäjää, joita katseltiin parin metrin päästä ja sitten Auri olisi tahtonut lähteä niiden mukaan, koska ne menivät paljon lujempaa kuin mamma (ja olivat siis myös paljon hauskempia)!

 Uuden pennun kanssa olen alkanut miettimään, mitä kaikkea koiran pitäisi osata. Siriushan osaa erinäisen määrän temppuja sekä varsinaisia tokoliikkeitä laidasta laitaan. Mutta ennenkaikkea se on helppo koira ottaa mukaan kaikkialle. Se ei säiky ääniä, osaa rauhoittua ja käyttäytyy varsin mallikkaasti. Ei hauku eikä vingu. Sirius on siis yhteiskuntakelpoinen koira. Entäpä Auri (13vk vanha pentu)? Mitä sen ikäisen koiran edes tarvitsee välttämättä osata? Tulla luokse.
  Auri osaa:
 - pyytää ulos kakalle
 - olla nätisti kun leikataan kynnet, harjataan, pestään, kuivataan tai puetaan panta/takki
 - ottaa katsekontaktin pyydettäessä
 - istua
 - mennä maahan
 - odottaa
 - seisoa
 - tuoda (asian mikä sillä on suussaan jo valmiiksi)
 - tulla luokse (sisällä ja ulkona, myös vapaana)
 - päästää esineestä irti
 - matkustaa rennosti junassa, bussissa ja autossa
 - kulkea hihnassa
 - odottaa nätisti kaupan edessä
 - olla kaupungilla ja vieraisilla nätisti
 - rauhoittua omalle petilleen myös vieraisilla

 Niin nuoreksi pennuksi Auri on oppinut paljon uusia asioita, vaikka suurinta osaa en ole mitekään erityisesti sille opettanut. Tuostakin listasta jää ehkä jotakin puuttumaan. Joidenkin koiranpennut osaavat agilityesteet ja tokon EVL-liikkeet alle puolivuotiaina. Auri osaa siinä vaiheessa varmasti edelleen samat asiat kuin nytkin, ehkä vaan varmemmin ja ilman käsimerkkiä pelkästä äänikomennosta.
 Voisiko koiranpentujen antaa olla koiranpentuja? Aikaa varsinaiseen kouluttamiseen kyllä riittää koko koiran aikuisikä.

 Ettei menisi blogipäivitys liian vakavaksi, pannaan loppuun kuvia rellestysreissulta ja Aurin uudet poseeraukset - Aurin seisottaja&kuvaaja: minä itse, oli ainakin haastetta :D

 Aurin mitat:
  13vk: 30cm - 5,8kg

Riemuidiootti.

Riemuidiootti II

Aurilla on parempi keppi!

...jonka Sirius ryösti.

Riehumista ja rokotus

  Mitään uutta tai mullistavaa ei ole ehtinyt melkein kahdessa viikossa tapahtua, mutta pieniä askeleita eteenpäin kuitenkin.

 Poikakaverini Antti vietti tupareitaan pari viikkoa takaperin, jossa myös Sirius ja Auri olivat mukana. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä, kaikki Aurille uusia tuttavuuksia: parikymppisiä pitkiä ja leveitä nuoria miehiä kerrostaloyksiö täynnä! Mutta Auri ei nähtävästi ole kokorasisti, kaikki jätkät olivat yhtä kivoja ja pentua kierrätettiinkin sylistä syliin koko ilta :) Sirius sai rapsutuksista oman osansa tietysti, se kun ei purrut käsiä tai yrittänyt maistella nenää.

 Auri on oppinut jotenkuten näyttelyseisonnan, käsimerkillä pysyy jaloillaan muutaman sekunnin ennenkuin joko istuu tai lähtee liikkeelle. Odota -käskyn Auri kyllä ymmärtää, mutta se tuntuu toimivan vain istuessa tai ollessa makuulla. Tokoalkeita siis opetellaan hiljalleen.
 Kaupungilla olen käynyt molempien koirien kanssa muutaman kerran, onpa Auri päässyt itsekseenkin keskustassa käymään, ettei se opi tukeutumaan pelkästään Siriukseen. Kunhan rokotukset ovat kunnossa, aletaan käymään myös koirakentällä sekä mahdollisesti koirapuistossa - jos lumet joskus sulavat ja koiraihmiset ryömivät ulos kodeistaa treenaamaan...
 Auri keksi myös, kuinka sängyille sekä sohville päästään. Nyt Sirius ei pääse pikkusiskoa enää mihinkään pakoon, kun narttu loikkaa perässä. Auri tajusi lisäksi sen, että jos pallon tuo mammalle takaisin, se heitetään uudestaan! Paljon ei järki Aurilla päätä pakota, mutta joskus sentään silläkin välähtää ;)

 Auri täytti 12vk sunnuntaina, joten oli aika mennä eläinlääkäriin ottamaan ensimmäinen rokotus. Jari Aho koplasi pennun kauttaaltaan läpi, katsoi hampaat (jota ei oltu harjoiteltu yhtään!) ja käski pitää lujasti kiinni rokotuksen ajan. Auri oli oma reipas itsensä, piikitettäessä katsoi Ahoa loukkaantuneena muttei päästänyt ääntäkään. Nähtävästi mitään huomautettavaa ei ollut, kun Aho iski leimat paperiin ja taputti Auria. Tiskillä laskua maksettaessa saatiin mukaan vielä pentupaketti (ruokanäytteitä) ja hoitaja antoi mukaan vielä puruluita, koska Auri oli kuulemma niin ihana - kiipesi siis hoitajan syliin ja pureskeli nenää.

 Eläinlääkärin jälkeen käytiin sateisessa säässä leikkimässä kooikkerityttö Adyan (Bonita Laika V.D. Kooiker Hoeve) kanssa leikkimässä Joensuun raviradalla, minulla oli sekä Sirius että Auri mukana. Emäntä Anniina saikin vähän kuvasatoa koirien touhuista, joita voi käydä ihastelemassa Anniinan blogista. Hauskaa tuntui olevan kaikilla, täytyy ottaa paremmalla säällä uusiksi!

  Loppuun taas uusia kuvia, suurin osa on otettu sisällä koska ulkona kuvaaja sekä kamera ehtivät erittäin harvoin tilanteeseen mukaan. Tai vaihtoehtoisesti pitää komentaa Sirius olemaan paikoillaan, jolloin Aurikin on aloillaan tarvittavat 5 sekuntia. Ja tietysti Aurin mitat:

 11vk: 4,8kg - 28cm
 12vk: 5,4kg - 29cm

Kaunis kevätsää takapihalla

Yhteinen nojatuoli.

...ja yhteinen sänky.

Auri Antin jaloissa.

Uuden opettelua

 Viime viikolla matkattiin ensimmäistä kertaa junalla Varkauteen. Juna-asemalla junien kolina oli vähän jännittävää, niitä piti tuijottaa silmä kovana etteivät vaan tule päälle. Junassa Aurinko päätti tehdä tuttavuutta toisiin matkustajiin, pääsipä erään naisen syliinkin jolta sitten kuitenkin neiti yritti syödä nenän, sormet sekä huivin. Itse matkanteko ei Auria paljon kiinnostanut: kun sain kevythäkin pystyyn, tyttönen painui sinne nukkumaan Sirius perässään.

  Varkaudessa meitä vastassa oli vanhempi isosiskoni Tuire, jolle työnsin Aurin heti syliin eikä tyttöstä moinen haitannut ollenkaan. Kiertelimme myöskin kirpputoreilla ja ihmeteltiin kaupungin vilinää, Varkauden Seppälästä ei meinannut pois päästä kun sinne koirien kanssa eksyi. Jos eivät asiakkaat olleet niitä rapsuttelemassa, niin sitten myyjät :)

  Vanhempien luona oli sitten koiria enemmänkin, siskoni Tiina toi viikonlopuksi kolmikkonsa sinne hoitoon, joten kaiken kaikkiaan talossa oli 6 koiraa. Lenkkeily oli mielenkiintoista kun otti kaikki koirat yhtä aikaa mukaansa, onneksi Multatiellä on maata ja mantua pitää niitä irti.

 Kävin myöskin esittelemässä Aurin ystävälleni Sarille ja hänen kahdelle pk.collielleen. Bondia ei Auri olisi voinut vähempää kiinnostaa, kun paras kaveri Sirius oli minulla tietysti mukana. Raisa sen sijaan innostui tyttösestä enemmänkin, Auria sen sijaan iso ja villi pehkoneiti pelotti! Sisällä Auri sitten uskaltautui vetoleikkiin Raisan kanssa, eikä collie nyt sitten ollutkaan niin pelottava vaan oikeastaan aika kiva uusi kaveri :)

 

 Olen alkanut opettaa Aurille katsekontaktia, maahanmenoa ja odottamista, en mitenkään erikoisen aktiivisesti mutta silloin tällöin, kun pentu tuntuu lisää virikettä kaipaavan. Naksuttimen opettamista olen myös harkinnut, mutta sen otan ehkä käyttöön myöhemmin.

 Opetan uudet temput Aurille aluksi niin, että otan vain namin käteeni ja odotan että tyttönen itse keksii, miten se namin saa. Usein pidän kättäni tietyssä asennossa, jolloin temppuun tulee mukaan käsimerkki. Kun Auri oppii tekemään tempun käsimerkistä, liitän mukaan käskysanan ja alan hiljalleen häivyttää käsimerkkiä. Uskon että temppujen opettamiseen on niin monta tapaa kuin on koiranomistajiakin, mutta itse olen todennut tämän tavan meille sopivaksi. Siriuksenkin opetin aikoinaan samalla tavalla.

 Nytkin olen menossa Joroisiin viikonlopuksi, ennenkuin tenttiputki yliopistolla alkaa. Siellä on tarkoituksena taas punnita Auria ja mittailla tyttöä muutenkin. Loppuun Aurin mitat:

 8vk: 2,9kg - 23cm

 9vk: 3,4kg - 24cm

 10vk: 3,8kg - 26cm

Pennun nimenvaihto

 Kooikkereista löyty Aada, Aida ja Adya, joten päätin vaihtaa pennun nimen. Lisäksi tuo tulisielu tarvitsee jonkun kuuluvan nimen, jossa on terävä kirjain. Joten päädyin uuteen nimeen Auri, joka tulee suoraan auringosta.

 Nyt kooikkerilaumasta löytyy kaksi kirkkainta tähteä, Sirius ja Aurinko :)

Uusi laumanjäsen

 Ystävänpäivä alkoi minun osaltani erittäin huonosti, jouduin sairaalaan 5 päiväksi keuhkokuumeen takia ja olen edelleen toipilas, joten koiraharrastukset ja aktiviteetit saavat odottaa melkein toukokuulle asti. Onneksi edes jotain pientä voi puuhastella ja käydä melkein normaalisti lenkillä, kunhan en vain hengästy.

 Uutena laumanjäsenenä esittäytyy kooikerhondjenarttu Aiday (Muskettikoiran Xenia). Tyttönen tuli minulle sijoitukseen, jonka jälkeen käytän sitä itse oman kennelini kantanarttua - ainakin toivottavasti, jos vaan kaikki osuu kohdalleen.

 Kutsumanimeä mietin pitkään ja vihdoin päädyin 'Aiday' -nimeen, joka on kazakstania ja tarkoittaa "kuun lasta". Jälkeenpäin sitten havahduin siihen, että olisin voinut jonkun terävämmänkin nimen antaa, kun tyttönen tuntuu aikamoinen tulisielu olevan.

 Viikon verran on Aiday pyörinyt kuvioissa mukana, ollaan ehditty jo käydä kirpputorilla ja kaupassakin. Luonteesta on hankala vielä mennä sanomaan mitään, koska kaikki asiat ovat uusia ja jännittäviä. Parin kuukauden sisällä varmasti selviää yhtä jos toistakin, vaikka Siriuksenkin kanssa todellinen luonne tuli esille vasta parin vuoden päästä.

 Mitään erikoista ei olla vielä ehditty opetella, luoksetuloa olen vahvistanut sekä istumista ja maahamenon alkeita alettu harjoitella. Seuraavana listalla on paikalla pysyminen ja irti -käsky (jota tämän riiviön kanssa tosiaankin tarvitsee!). Suosikkijuttuja ovat nimittäin roskiksen kaataminen ja tyhjentäminen, sekä kenkien kantaminen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Aiday myös tekee ihan valtavia loikkia, niin korkeus- kuin pituussuunnassakin. Saa nähdä, milloin saa ensimmäisen kuhmunsa kun tyttönen syöksyilee pää edelle joka paikkaan...

 Siriuksen kanssa ollaan vahvisteltu vanhoja tokoliikkeitä, jotka alkavat näyttää jo melkein avoimen luokan liikkeiltä! Nouto ja kaukokäskyt ovat edelleen hataria, mutta ehkä tähän ongelmaan saadaan ratkaisu tai ainakin neuvoja, kunhan tokoryhmä alkaa taas keväämmällä.

Sirius on vihdoin hyväksynyt Aidayn pikkusiskokseen ja alkanut leikkimään tämän kanssa. Melkein viikko siinä meni, mutta nyt saavat matot ja lelut kyytiä yhteistuumin, kun  kaksi kooikerhondjea panee menemmään. Millaistahan mahtaa olla sitten, kun molemmat ovat aikuisia?

Loppuun linkki Aidayn yrityksestä syödä siansorkkaa ja tietysti kuvia uudesta tulokkaasta <3

Aiday ja luu *klik*

a

 

a