Auri mörköilee edelleen, uudet ihmiset ovat jännittäviä, niille pitää haukkua ja puhista. Olen vaan antanut vieraille tyypeille joko nameja Aurille syötettäväksi tai lykännyt tyynesti Aurin syliin. Sirius ei onneksi provosoidu Aurin käytöksestä tai provosoi itse Aurin mörköilyä. Sirius kyllä vahtii taloa ja autoa, on siis opettanut vartioimisen alkeet Aurille kun on tullut ihmisiä käymään. Auri vaan ei taida tajuta, että mille oikein haukutaan. Onneksi kaupungilla ja vieraisilla Sirius on fiksu poika, ja tervehtii ihmisiä kauniisti. Aurinkoiseni luonteesta ei vielä osaa tuon perusteella mitään sanoa, pentu mikä pentu ja mörköikä mikä mörköikä. Vielä en jaksa olla huolissani, jatketaan vaan jänniin ihmisiin ja asioihin tutustumista. Lukkoon kun Auri ei kuitenkaan näy mistään menevän.
Eilen törmäsin ystävääni Sariin, joka oli leikittämässä pehkojaan kaverinsa seropin kanssa. Sirius paineli kyllä menemään muiden koirien kanssa, taisi olla ihanaa kun oli isojakin leikkikavereita. Auria sen sijaan toiset koirat pelottivat, ja kakara komensi niitä ihan tosissaan hampaat esillä sekä selkäkarvat pystyssä. Kun muut koirat eivät enää kiinnittäneet Auriin huomiota ja haukkuneet tai lätkineet tassuillaan, ei Auriakaan pelottanut enää vaan yritti vähän juosta isojen koirien mukana. Miloa (vanhempieni x-rotuinen) ei Auri pelkää, leikkisi vaan kauhean mielellään ison mustan kanssa, jos Milo suvaitsisi joskus edes Auriin päin katsoa...
Auri kävi myös moikkaamassa muita ihmisiä jotka olivat paikalla, eikä pistänyt hampaiden katsomista ja muuta kopelointia pahakseen. Taisivat vaan muut koirat ja uudet hajut kiinnostaa ihmisiä enemmän, joilla ei ollut edes mitään syötävää. Vaikka Auri siis pelkäsi isoja, äänekkäitä koiria ja haki minusta turvaa, se söi innokkaasti namit ja teki vähintään yhtä innokkaasti pyydetyt temput. Totuttelujuttuja siis edessä, tosin varmasti Auri muuttuu vielä paljonkin luonteensa osalta kunhan kasvaa aikuiseksi ja saa lisää itseluottamusta.
Siriuksen kanssa otettiin pitkästä aikaa vähän tokojuttuja, lähinnä jääviä liikkeitä sekä luoksetulon pysähtymistä. Jäävät liikkeet toimivat Siriuksella erinomaisesti, pysähtymistä piti pari kertaa ottaa uusiksi ennenkuin minä olin tyytyväinen. Palkkasin Siriuksen heittämällä lelun sen taakse, jonne vapautin sen samantien. Pysähtyminen on aina mennä vähän pitkäksi, ja loppumatkan sivulletulo samoin. Luoksetulo kun nähtävästi on Siriuksesta ihan superhauskaa :) Seuraamisessa Sirius meinaa vähän edistää, mutta seuraapa ainakin innokkaasti eikä vain laahusta mukana. Pitää vaan palkata Siriusta taakse tai suoraan kädestä, etten heitä lelua/makupalaa eteenpäin.
Avoimen luokan hyppyä pitäisi alkaa hiomaan kuntoon, vaikka eihän se paljon alokasluokan hypystä eroa. Noutoa en ole uskaltanut kokeilla, Sirius kantaa mielellään tavaroita ihmisille ja poimii vaikka mitä suuhunsa, mutta kapulaan olen onnistunut tarttumaan jotakin pahaa karmaa koska Sirius ei ole ikinä noutanut täyden 10 arvoisesti noutokapulaa. Kaukokäskyistä en vielä edes puhu mitään, koska niitä en ole kokeillutkaan kuukausiin...
Jos vaan pääsisin edes joihinkin treeneihin täällä Joroisissa ollessani, Varkaudessa järjestetään ainakin jotakin ja ehkä Leppävirtaa tai Juvaakin voisi harkita, jos ei muuta ole. Itsekseen on vähän huono treenailla tokon vaikeampia liikkeitä tai näyttelyhommia, Auri nimittäin tarvitsisi käsittelyharjoituksia vieraan ihmisen kanssa koska hammasta tulee erittäin herkästi. Aurista sormet vaan maistuvat niin herkulliselle, että niihin on hyvät testata kutiavia ikeniä ;D
15vk: 6,7kg - 31cm
Auri 15vk kännykkäkameralla. |
...ja toiselta puolelta. |
Auri tahtoo Siriuksen kepin. |
Omat kepit molemmilla. |
Sirius on keppihullu, ilmeestä päätellen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti