Ensimmäiset ja toisetkin näyttelytreenit ovat Aurin kanssa takanapäin, hienosti meni molemmilla kerroilla. Näyttelytreenien vetäjä (chihukasvattaja) oli innoissaan saadessaan kooikerhondjen ryhmäänsä, ekalla kerralla hän kehui kun Auri antoi katsoa niin hienosti pyödällä (ahaa, ongelmana oli siis pelkästään maassa tutkiminen!). Toisella kerralla vetäjä povaili Aurista näyttelytähteä, nyt kun liikkuminenkin alkaa olla jotakin muuta kun kehän keskelle vetämistä tai hirmuisia jänisloikkia ylös-, eteen- ja taaksepäin. Seisominen on Aurin vahva puoli, pikkuakka napottaa vaikka maailman tappiin namin edestä. Pientä asettelua tosin minä saan vielä tehdä, takajalat sojottavat kuin sahapukilla tai venyvät kauas taakse. Harjoittelua tarvitaan siis vielä.
Ja maanantain perustoko jäi välistä rankkasateen takia, ei huvittanut lähteä kastelemaan itseään eikä koiriaan. Eikä siellä ketään treenamassa tainnut ollakaan, ei edes vetäjiä.
Mutta tuotti näyttelyharjoittelu jotain tulostakin, keskiviikkona 18.5. käytiin Juvalla match showssa. Tuomarina oli Paavo Mattila, jolle kävin esittämässä Aurin (pienet pennut) ja Siriuksen (pienet aikuiset). Sirius sai punaisen nauhan ja putosi niukin naukin pois jatkosta. Poitsu kuitenkin esiintyi hienosti, Mattilan lyhyt suullinen arvostelu: " Hieman jyrkkä otsapenger, mutta kaunis ilme. Hyvät raajat, erinomainen turkki ja väritys, liikkeessä vähän korkea häntä mutta liikkeet erinomaiset. Miellyttävä luonne."
Auri sai sinisen, voitti siniset pennut ja sijoittui BIS-kehässä kolmanneksi! Kotiinviemisiksi aurinkoinen pentu sai kaksi pokaalia, kaksi leluja ja kaksi pussia herkkuja, joista riitti jaettavaksi Siriuksellekin. Mattilan suullinen arvostelu Aurista: "Kaunis, tasapainoinen pentu. Hyvät rungonmittasuhteet, seisoo kauniisti. Hyvä luonne."
Menestys oli hyvää, mutta tyytyväisin olen kuitenkin kooikkereitteni (erityisesti Siriuksen) käytökseen mätsärissä. Sirius on varma ja tasainen, eikä rähise tai pelkää toisia koiria tai ihmisiä. Sirius vaan hengailee mukana :D
Auri sen sijaan päätti haukkua parille koiralle, jotka tunkivat röyhkeinä naamalle tai jotka huutelivat neidille ensin. Ojensin pentua tästä napakasti, jonka jälkeen tehtiin muutama toisen koiran ohitus namipalkalla. Tämän jälkeen taisi Aurillekin muistua mieleen, miten pitikään käyttäytyä jonka jälkeen minulla oli kaksi hienokäytöksistä huiskuhäntää hihnassa.
Lauantaiaamuna raahauduin agilitykentälle toipilaana (mätsäristä sain kuumeen, kurkkukivun ja vatsataudin) molempien koirien kanssa. Nyt kun kerrankin oli isompi porukka treenaamassa, otettiin Jannen johdolla Tommi Aaltosen agilityrata, jossa oli yhteensä 29 estettä ja tietysti kaikki kontaktit.
Melkoista pyöritystä oli rata alusta loppuun, vaikka otettiinkin se kahdessa osassa. Takaaleikkauksien, jaakotuksien ja päällejuoksujen lisäksi rataan kuului koiran irtoaminen sekä esteen yli vetoja.
Alussa Sirius oli jotenkin tahmea (vaikka 2,5km kävelylenkki kentälle kävi lämmittelystä), se laukkaili eikä lähtenyt käskyihin mukaan. Otin alkupätkän uudestaan, mutta ennen radalle lähtöä härnäsin Siriusta vetolelulle, ja kehuin sitä heti kun se alkoi innostua. Radallakin tsemppasin sitä melkein koko ajan, joka sai poitsuun lisää vauhtia.
Toinen pätkä meni huomattavasti vauhdikkaammin, vaikka vauhti ei olekaan Siriuksen vahvin osa-alue agilityssa. Toisaalta Sirius kääntyy tosi pienellä kaarella ja seuraa ohjausta niin tarkkaan, että jos minä vaan osaan hommani, ei virheitä tule.
Sirius otti kaikki kontaktit hyvin, käskysanana toimii "koske" jonka opetin Siriukselle toissatalvena, kun poitsu ei osunut kontakteihin ikinä. Kepeillä oli hankala avokulma-aloitus, mutta se onnistui kun pyöräytin itseni Siriuksen oikealle puolelle, jolloin sain ohjattua sen helpommin ensimmäiseen väliin.
Vaikka rata oli vaativa (3-luokan ellei peräti SM-rata), jäi siitä minulle silti hyvä fiilis. Sirius kulki hienosti ottaen huomioon treenien määrän tänä vuonna (3 kertaa) ja minun omat ohjausongelmani.
Aurin kanssa loppuun otettiin neljää hyppyä, jotka eivät olleet ihan suorassa linjassa sekä täyssuoraa putkea, jota Auri jo hakee vähän itse. Parasta Aurissa on, ettei se heti esteen suorittamisen jälkeen käänny minua kohti, vaan jatkaa eteenpäin täysillä, että joko kohta lentäisi lelu vai jatkuuko rata vielä jonnekin. Toivon niin kovasti, että Aurin asenne pysyisi tästä hamaan hautaan asti, että se tekisi aina yhtä iloisena, samalla innolla ja ihan täysillä juosten agilitya. Tai mitä tahansa lajia, mistä aurinkoinen pentuni vaan tykkää (:
Valitettavasti minulla ei ole agilityn ratapiirrosta, ei kuvia Aurista mätsärissä tai mitään muutakaan väriä lisättävänä blogiin tällä kertaa.
Aurin mitat: 7,8kg - 34cm, irronneita hampaita 11kpl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti