Oivallus agilityssa

 Hieroin kooikkerit maanantaina ja ilokseni huomasin, että niissä ei ole suurempia jumikohtia. Aurinkoisen normaalit trigger-pisteet jotka ovat rintarangan, kylkien ja lanteen kohdalla eivät  värisseet kosketuksen alla, niin kuin aikaisemmin. Aurinko vastasi hierontaan niin hyvin, että niskaa hieroessani Aurinko laittoi silmät tyytyväisenä kiinni.  Hieronnan lopussa Aurinko ravisteli, venytteli ja ryömi ylöspäin syliin, että pystyi painamaan päänsä kaulaani vasten. Mamman oma päivänpaiste <3
 Siriukselta löytyi lihasjumi murtuneesta jalasta sekä takareisistä, mutta sain nekin pehmenemään hyvin josta Sirius kiitti minua ensin päästämällä hajupommin hieronnan loppuvaiheessa (kuulemma merkki rentoutumisesta: silti, kiitos ei!). Hieronnan loputtua Sirius venytteli hartaasti, jonka jälkeen piti hakea ensimmäinen eteenosuva lelu (tyhjä muovirasia) jolla pystyi heittämään minua päähän. Erikoinen tapa sanoa kiitos...

Tiistaina vihdoin oli meidän oma pienryhmäagilityvuoromme - jossa tosin sain tällä kertaa treenata ypöyksin. Kolmen viikon tauon jälkeen pääsimme jälleen treenaamaan agilitya. Hallissa odottikin hurja 26 esteen rata, jonka tein suosiolla neljässä osassa.

Ratapiirros 22.07.2014

 Aurinkoisen kanssa suoran putken jälkeiset esteet tuottivat päänvaivaa ensiyrittämällä, kunnes koin agilityoivalluksen: minun pitää vaihtaa jo ennen putkea sille puolelle, missä seuraava este on. Muutoin putkessa oleva koira juoksee juurikin väärään suuntaa. Eli keppien jälkeen minun oli vaihdettava koira oikeaan käteen, jolloin Aurinko yllättäen tajusi renkaan olevan seuraava este putken jälkeen. Samoin renkaan jälkeen minun oli vaihdettava koira vasempaan käteen, jolloin Aurinko osasi kääntyä putken jälkeen 8.hypyn suuntaan.
 Hyvä että tajusin tämän treeneissä ja jopa toisella kerralla, etten jäänyt tekemään yhtä ja samaa epäonnistuvaa toistoa kerta toisensa jälkeen ja miettimään, että miksi tuo tyhmä koira ei nyt tajua. Totuus taitaa olla se, että vika todellakin on aina hihnan toisessa päässä - eli omistajassa.

 Sirius tykitti tapansa mukaan, sen kanssa ei ollut radassa mitään suurempia ongelmia (kun sain ensin Aurin kanssa oivalluksen!), kunhan sain vaan Siriuksen syttymään ja juoksemaan niin lujaa esteiden välillä kuin se vain kintuistaan pääsee. Myöskin sormi otti osumaa, kun Sirius syöksyi pienen eläimen raivolla vetoleluun kiinni ja tähtäys osui sentin ohi maalista. Auts.

 Tänään kävin tekemässä kooikkereiden kanssa keppitreeniä. Lisäksi muistuttelin myös kooikkereita siitä, miten okseri kuuluu hypätä. Täytynee ottaa sille esteelle jokin eri käskysana käyttöön, että koirat todellakin erottavat sen normaalista hyppyesteestä.
Myös tänään ne 10 minuutin treenit olivat iloiset, mahtavat, hauskat treenit. En voi olla kuin tyytyväinen siihen intoon, mikä näistä koirista kumpuaa kun ne pääsevät tekemään jotakin minun kanssani.
 Lisäksi kooikkerit pääsivät jäähdyttelylenkille metsään ja uimaan, jossa piti taas karjua toiselle kun se ehti noutaa kepin ensin, yrittää sukeltaa kiviä ja kadota kaislikkoon, kun typerä mamma ei osaa heittää keppiä suoraan.
 Kotona on varsin hiljaista, kun kaikki kolme koiraa makaavat väsyneinä pitkin lattioita. Tuulettimen edusta on tällä hetkellä ehdoton suosikkipaikka. Tai sitten minun jumppamattoni, jonka kooikkerit valtaavat heti kun minä siitä erehdyn hetkeksi ylös nousemaan. On ne vaan mammankoiria.