Lomaa ja loistohetkiä(kin)

Heinäkuun piti olla lepokuukausi. Silti sekä Soraya että Aurinko (erittäin yllättäen ja ex tempore) osallistuivat toistaiseksi viimeiseen AgiRotuun Mikkelissä, ja lisäksi tytöt pyörähtivät myös virallisessa näyttelyssä.
Sirius on sentään oikeastikin saanut olla lomalla, tosin rallytokotreeneissä olen käynyt kaikkien kanssa kerran viikossa. Sen verran loma on näkynyt koirienkin arjessa, että en ole jaksanut enkä oikeastaan edes halunnut treenata niiden kanssa kotona mitään. On vaan oltu ja murjotettu, kun melkein joka päivä on satanut vettä ja ollut kylmä. Ihan niin kuin viime kesänäkin, ja sitä edellisenä.
Sellainen ikiroudan sulattava helleaalto olisi enemmän kuin tervetullut, mutta jäi haaveeksi tänäkin kesänä. Paskat.

Onneksi lämpötila on ollut sen verran plussan puolella, että matalien ja pienien lähilampien vedet ovat uitavassa kunnossa - ainakin koirille, jos eivät minulle. Sirius on tosin jättänyt uimisen lähes kokonaan tyttöjen riemuksi, nähtävästi pappakoiralle pitäisi ruveta ottamaan uintireissuille pelastusliivit mukaan.
Kyllähän Sirius siis ui, silloin kun se saa uida yksin ilman kiljuvia, roiskuttelevia ja läträäviä narttuja. Se kun jää vesilelun haussa auttamattomasti tytöistä jälkeen, kun ne laittavat turbovaihteen päälle ja lähtevät polskimaan kilpaa kohti veden pinnalla kelluvaa kohdetta. Pelastusliivin kanssa Siriuksesta olisi todennäköisesti jotain vastustakin, ja sekin saisi jonkin palkkion uimisestaan (eli ehtisi ehkä joskus hakemaan lelun ennen narttuja).
Ja pääsiväthän kooikkerit myös uimaan meressä, kun käytiin Pasin kanssa minilomalla Turussa koirien kanssa. Kovin oli suolaista tuo vesi!

AgiRodusta lyhyesti sen verran, että Aurinko nousi varakoiran paikalta kisaamaan. Edellistä agilitykerrasta rouvakoiralla oli vuosi. Toki nyt rallytokossa on tullut putki ja hypyt vastaan, mutta siihen se on jäänytkin.
Mutta mitä; Aurinko teki todella hienon ja nopean nollaradan, otti kontaktit, teki kepit hyvällä vauhdilla ja kirmasi kilpaa maaliin  minun kanssani! Rakas Rouvakoira, siihenpä oli hyvä lopettaa meidän agilitymme kertakaikkisesti (eikä suinkaan siihen, että viime kesänä viimeiset agilityt loppuivat meidän osaltamme Aurin selkätulehduksen uusiutumiseen...). Aurinkoisen joukkue pääsikin kisaavissa medeissä 7. sijalle!
Soraya kisasi ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa agilityssa alomedi-joukkuessa. Minä itse hieman sekoitin pakkaa (jonka seurauksena ostin vihdoin ja viimein treenitaskun!), mutta Sorsa oli nopea ja taitava ♥ Alomedijoukkue saikin sitten loppujen lopuksi hopeaa!
Erinomainen päivä lopettaa meidän kaikkien agilityuramme, olkoonkin epäviralliset kisat. Hauskempaa minulla silti siellä oli kuin agilityn parissa aikoihin.

Rallytokon osalta ei ole mitään erikoisen mainittavaa, Soraya on treenannut vähän avoimen luokan hommia ja olen yrittänyt parantaa sen seuraamista. Sorsa jää helposti liian taakse seuraamaan ja kontakti saisi olla erityisesti käännöksissä parempi. Onneksi ei ole kiire mihinkään tämän asian suhteen.
Siriuksella seuratessa peruuttaminen on hankalaa, se lähtee helposti peruuttamaan vinoon ihan omia reittejään. Lisäksi koiran seuratessa oikealla puolella koiraanpäin käännökset ovat Siriukselle todella hankalia. Tuntuu ettei se hahmota voivansa kääntyä oikealle ollessaan minun oikealla puolellani. Tätä täytyy todennäköisesti harjoitella ihan erinäisten apuvälineiden (pesuvati, kosketusalusta...tms.) kanssa.
Myös Aurilla oikean puolen seuraamisessa käännökset ovat vielä vaiheessa, kuten myös peruuttaminen. Aurinko ja Sirius tosin osaavat monia sellaisia asioita, kuten käännöksiä ja merkin, jotka tulevat vastaan vasta mestariluokassa. Pitäisi tässäkin muistuttaa itseään, että ei ole mikään kiire.
Tiedän kyllä, että Sirius alkaa olla iäkäs, mutta toivon että sillä olisi vielä pari kisavuotta jäljellä. Aurinkoisen kanssa taas kisavuosia on melkein saman verran vielä edessä kuin takana. Sorayan kanssa ei olla edes päästy oikeasti alkuun. Meillä on vielä paljon aikaa.

Heinäkuun puolessa välissä saatiin sitten whippetseuraa tänne Järvisuomeen, eli siskoni Tiina ja Kiki Pop & Ponyo. Alun jähmeyden jälkeen serkukset Sorsa ja Ponno löysivät yhteisen sävelen niin sisällä kuin ulkona, ja ulkona myös muut koirat päättivät leikkiä (juosta päättöminä peräkkäin ja huutaa) keskenään. Ehdittiin käydä uimassa (monta kertaa), juoksemassa hiekkakuopalla, juoksemassa metsässä, juoksemassa pellolla (jossa whippetit kamppasivat minut kumoon), juoksemassa suolla ja juoksemassa pihaa ympäri. Hitsin hauska pitkä viikonloppu siis!

Suonenjoen ryhmänäyttelyssä oli ihanan lämmin, onnistuin hieman jopa polttamaan yläselkääni siellä, mutta punoittava nahka on kaiken sen arvoista. Jokaisesta hellettä muistuttavastakin lämpöaallosta on nautittava täysillä!
Koskapa molemmat tytöt oli näyttelyyn ilmoitettu, ja ajatuksena oli saada kasvattajaluokkaankin koirat esille, Aurinkoa pääsi esittämään paras ystäväni Roosa, kun taas minä itse handlasin Sorayaa.
Tuomarina kooikkereille toimi (tuomarinvaihdoksen jälkeen) Virpi Montonen, joka käsitteli nätisti koiria ja antoi pitkät, kokonaisvaltaiset arvostelut.
Lisäksi Sorayan veli ja Aurinkoisen pentu Ralli (M. Öinen Kuuntanssi) oli ROP, Aurinkoisen äiti Tipi (M. Unilintu) ROP-VET ja Muskettikoiran -kennel ROP- sekä BIS3-kasvattaja! Ihan huikeaa!

Soraya NUO ERI1 SA PN2 SERT: Ihastuttava asenteinen, pirteä juniori,joka voisi olla hieman tiiviimpi mittasuhteitaan. Runko saa vielä täyttyä. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvahapsut. Hyvä kaula ja ylälinja. Edestä riittävästi kulmautunut, takaa hyvin kulmautunut. Lyhyehkö olkavarsi. Liikkuu riittävällä askelpituudella erinomaisella tehokkuudella ja ryhdikkäästi. Hyvänlaatuinen ja -värinen karvapeite. Ihastuttava kokonaisuus. ♥

Aurinko VAL ERI1 SA PN1 VSP: Erinomainen, laadukas valio, joka tänään harmillisen karvaton. Erinomaiset mittasuhteet & runko. Hieman turhan vahva kallo-osa, hienot korvahapsut. Hyvin kulmautunut, erinomainen rintakehä, luusto, lihaksisto ja häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja hyvällä tehokkuudella. Upea pirtsakka esiintyjä. ♥

Jäähyväiset Joensuulle

Joensuu jäi taakse perjantaina. En tiedä, tuntuiko Joensuu kodilta mutta jonkinlainen välimatkan pysäkki tämä on ollut kuuden vuoden ajan.
Nyt kuitenkin opiskelut alkavat olla loppusuoralla muutamaa kurssia ja gradua lukuunottamatta. Töitäkin sain toiselta paikkakunnalta ja nyt asuinkaupunkina on siis Jyväskylä.

Viime viikolla kävin viehejuoksussa koirien kanssa, josta koirat nauttivat enemmän kuin viime kesänä. Africa ei pelännyt enää muovi-fleecenauhaviehettä, vaan jahtasi sitä innoissaan ja tappoikin hienosti. Sirius oli tapansa mukaan innoissaan vieheestä, mutta Aurinko suorastaan ulvoi vieheen perään, eikä suostunut lopettamaan vieheen tappamista ennenkuin raahasin kooikkerin karvoista muualle. Viime kesänä Aurinko juoksi lähinnä vieheen mukana, mutta nyt akan todellinen saalisvietti pääsi valloilleen. Huh!

Kiki Pop ja Africa

Lauantaina 23.toukokuuta kävin omien koirieni ja kahden lainakoiran kanssa PoKSin agilitymölleissä: lainakoirille ei mainittavia tuloksia tullut, koska yhteisiä treenikertoja niiden kanssa oli takana ainakin yksi! Sen sijaan omien karvakorvieni kanssa meni yllättäen paremmin; Africa aloitti (epävirallisen) agilityuransa voittamalla makseissa supermöllit (hyppyjä&putkia) ja sijoittumalla tuloksella 5 (okseri) maksien mölliradalla sijalle 2. Kooikkerit ottivat hienoille nollatuloksilla kaksoisvoiton medien kisaavien radalta, Aurinko voitti ja Sirius sai hopeaa :)
Viehejuoksun ja agiliitelyn lisäksi käytiin tietysti pitkällä metsälenkillä Mertalammella siskoni Tiinan ja vinttikoirien kanssa, yksi parhaista lenkkeilypaikoista Joensuussa, koska siellä koiratkin pääsevät uimaan ja juoksemaan metsikössä ilman suurempia huolia.

Mölliagilitaajat palkintoineen.

 

Keskiviikkona kävin vielä viimeisen kerran treenaamassa agilitya PoKSilla, kun meille SM-joukkuekisaajille järjestettiin yhteiset ylimääräiset harjoitukset. Koutsi oli ottanut Jan Egil Eiden melko kaamean radan, jossa piti ehtiä kolmeen eri paikkaan yhtäaikaa ja tehdä ohjauskuviot juuri oikeassa kohdassa (valitettavasti en löytänyt ratapiirrosta!).
Siriuksen kanssa ehdin tekemään ohjaukset oikeissa kohdissa, jotenkin Sirius teki puhtaan radan molemmilla kierroksilla - jälkimmäisellä kierroksella paransi vielä aikaansakin 5 sekunnilla :) Aurinkoisen kanssa en ehtinyt yhtä hyvin ekalla kierroksella, joten yhdelle hypylle tuli kielto mutta muutoin vauhti oli hyvä ja eteneminen melko sujuvaa. Toisella kierroksella minä unohdin radan ja sähläsin oikein kunnolla! Aurinko jaksoi hyvin minun virheitäni, antoi anteeksi ja teki uudestaan pyydettäessä.
Keppien aloituksesta täytyy olla erityisen ylpeä, koska radalla oli avoin keppikulma suoraan putkelta, jonka ulostulo osoitti johonkin 3-4 keppivälin tienoolle. Monille se oli ongelma, koira haki väärän keppivälin tai ohjaaja ei ehtinyt niistämään koiraa aloitusväliin. Siriuksen kanssa ehdin juuri ja juuri niistämään, mutta Aurinkoisen kanssa ei tarvinnut: se osasi hakea kauniisti itse oikean välin! Kyllä akka on välillä hirveän taitava.

Huomenna minulla alkavat työt ja samalla arki Jyväskylässä. Koirat ovat saaneet jo totutella yksinoloon uudessa asunnossa, kun olemme käyneet ostamassa sitä-ja-tätä-ja-tuota ties mistä marketeista. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, mutta vieläkin elämme jonkinlaisen pahvilaatikkohelvetin keskellä.
Africaa muutto on ahdistanut kamalasti; se on vain maannut pedillään (ei nukkunut), ei suostu syömään kunnolla eikä tekemään tarpeitaan ennen kuin todellisessa hädässä. Ulkona Africa ei ole edes haistellut mitään tai reagoinut puuhun kipittävään oravaan, mikä normaalisti aiheuttaa kimpoilun hihnassa. Toivottavasti tätä ei jatku enää kauaa, stressaava koira stressaa omistajiaan kahta kauheammin... Onneksi sentään kooikkerit ovat ottaneet muuton rennosti, yrittäneet tunkea pahvilaatikoihin ja kasseihin auttamaan, syöneet kaikki kantolaatikoista pudonneet ruoanmurut (tai edes etäisesti ruoalta vaikuttavan), impanneet pihapiirin kaikki puskat ja haukkuneet mainostenjakajalle - postiluukku on uusi asia meille kaikille, ja mitäs tuli jakamaan mainoslehtistä lauantaina klo 05 aamulla!

Ensi päivitykseen saan ehkä kuvia Jyväskylän kauniista maisemista, harjusta ja järvenrannasta joista tulee varmasti lenkkimme vakiokulkureittejä :)

Lisää treeniä - ohjaajalle!

Ilmoittaudun Aurinkoisen kanssa PoKSin hallilla järjestettyyn Saija Mustosen agilitykoulutukseen. Treenissä keskityttiin lähinnä tekniikkaan, koiran hyvään linjaamiseen sekä omaan liikkumiseen. Omalla liikkumisella on tärkeää saada kerrottua koiralle mahdollisimman aikaisin seuraava suoritettava este, sekä samalla pystyä jo linjaamaan itseään sekä koiraa sitä seuraavalle esteelle.
1-luokan radoilla linjauksia ei tarvitse vielä juurikaan miettiä, radat ovat usein varsin suoraviivaisia joissa ei koiralle eikä ohjaajalle vaikeita ohjauskuvioita tarvita. Saijan laatima rata oli kuitenkin muuta kuin suoraviivainen. Se ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea, mutta riittävän haastava erityisesti nopeamman koiran kanssa.

Aluksi tutustuimme ryhmässä rataan, jonka jälkeen esitimme Saijalle omat ohjauskuviomme ja hän korjasi kuvioitamme, antoi muita vaihtoehtoja ja kertoi miksi juuri hänen ehdottomallaan tavalla koiran olisi helpompi suorittaa rata virheettömästi.

Tässä vaiheessa on huomautettava, että Aurinkoisen kanssa en ole juurikaan opetellut mitään ihmeellisempiä ohjauskuvioita erikseen, takaakierto taitaa olla ainoa asia jota olen opettamalla opettanut Aurille. Muut ohjauskuviot Aurinko on oppinut (tai ollut oppimatta) ratojen yhteydessä. Tästä voin syyttää ihan itseäni, koska yleensä turvaudun hyvin helppoihin ohjauskuvioihin - niillä pärjääkin useimmilla radoilla erityisesti treeneissä, kisat ovat sitten eri asia.

Saija Mustosen tekemä koulutusrata

 Sitten itse rataan, jonka suoritin osittain itsepäättämilläni ohjauskuvioilla ja osan niillä, jotka Saija neuvoi. Hypylle nro 2 tehtiin merkkaus, jonka jälkeen linjaus 3. hypylle josta sylkkärin kautta 4. hypylle. Aurinko hoksasi sylkkärin idean kahdella toistolla, hieno tyttö!
 Hyppyjen 9-10 väliin suunnittelin takaaleikkauksen, mutta jostain syystä se ei Aurinkoiselle toiminut. Akka kääntyi liian aikaisin takaisin minua kohti, heti suoritettuaan hypyn nro 10. Päädyin siis tekemään 9. hypyn jälkeen tiukan valssin, jolla sain Aurin linjattua oikein niin hypylle kuin putkellekin.
 Putki nro 15 vaati hieman putkijarrua, jonka jälkeen jenkkiläisellä poispäinkäännöksella sain Aurin hypyltä nro 16 ohjattua hypylle nro 17.
 Pituuden (20. este) jälkeen tiukka, linjattu valssi hypylle 21. Keppien (nro 23) jälkeen kevyt haltuunotto ja tiukka käännös kohti hyppyä nro 25. Itse tein 24 ja 25 esteen väliin takaaleikkauksen joka toimi tässä tilanteessa erinomaisesta. Hypylle nro 27 laitetaan koira takaakiertoon, jonka jälkeen tehdään vielä niisto hypylle nro 27 ja poistutaan itse pois koiran linjalta kohti seuraavaa estettä.
 Voin kertoa, että Aurinkoisen kanssa tuli kuuma!

 Pakko päästä vielä sanomaan se, että Aurinko pääsi treenien lopuksi tekemään koko radan koska oli niin hyvä! Tästä on pakko ottaa itselleenkin vähän kunniaa, koska olen kouluttanut Aurinkoisen alusta asti aivan itse ilman alkeis- tai jatkokursseja. Nähtävästi olen jotakin siis tehnyt oikein.
 Sirius pääsi kokeilemaan rataa seuraavana päivänä samoilla ohjauskuvioilla. Sirius on sen verran hitaampi kuin Aurinko, että ehdin miettimään paremmin oman linjaukseni ja tekemään koiralle lyhyemmät reitit - joka taas tekee koiran suorituksesta vähän nopeamman.

 Molemmat kooikkerit osasivat hienosti hakea keppien aloituksen molemmista suunnista (vaikka Sirius ei päässytkään Saijan silmien alle treenaamaan). Saija käskikin minun kasvattaa välimatkaa kepeillä Aurin kanssa, ja olla häiritsemättä koiraa. Välimatkaa tulee sivusuunnassa olla vähintään puoli metriä, käsi voi olla ojentuneena tukemassa koiraa mutta hiljaa on oltava sen jälkeen, kun olen antanut koiralle estekäskyn ja se on lähtenyt tekemään keppejä oikein.
 Aurinko suoritti kepit todella kauniisti näiden ohjeiden avulla ja sai palkaksi vetoleikin Saijalta: parasta!

 Muutoin arki on koostunut lenkkeilystä, uimisesta, osteopaatin jumppaohjeista, "doboilusta" perusjumppapallolla ja rallytokoliikkeiden harjoittelusta pari kertaa viikossa.
 Koirien ehdoton suosikki on uimaranta, jossa saa polskuttaa sydämensä kyllyydestä, hakea keppiä/lelua ja juosta päättömänä ympäri matalaa kaislikkoa. Rallytokoilu ja "doboilu" ovat seuraavat suosikit, kooikkerit jopa jonottavat omaa vuoroaan päästäkseen jumppapallon päälle tasapainoilemaan. Liekö syynä se, että jumppaus tuntuu mukavalta vaiko se, kun mammalta saa kehuja ja rapsutuksia?

 Meillä elämä on hauskaa ja parasta helteelläkin - ja erityisesti silloin, kun saa melkein joka päivä uida ja syödä jäätelöä!

Oivallus agilityssa

 Hieroin kooikkerit maanantaina ja ilokseni huomasin, että niissä ei ole suurempia jumikohtia. Aurinkoisen normaalit trigger-pisteet jotka ovat rintarangan, kylkien ja lanteen kohdalla eivät  värisseet kosketuksen alla, niin kuin aikaisemmin. Aurinko vastasi hierontaan niin hyvin, että niskaa hieroessani Aurinko laittoi silmät tyytyväisenä kiinni.  Hieronnan lopussa Aurinko ravisteli, venytteli ja ryömi ylöspäin syliin, että pystyi painamaan päänsä kaulaani vasten. Mamman oma päivänpaiste <3
 Siriukselta löytyi lihasjumi murtuneesta jalasta sekä takareisistä, mutta sain nekin pehmenemään hyvin josta Sirius kiitti minua ensin päästämällä hajupommin hieronnan loppuvaiheessa (kuulemma merkki rentoutumisesta: silti, kiitos ei!). Hieronnan loputtua Sirius venytteli hartaasti, jonka jälkeen piti hakea ensimmäinen eteenosuva lelu (tyhjä muovirasia) jolla pystyi heittämään minua päähän. Erikoinen tapa sanoa kiitos...

Tiistaina vihdoin oli meidän oma pienryhmäagilityvuoromme - jossa tosin sain tällä kertaa treenata ypöyksin. Kolmen viikon tauon jälkeen pääsimme jälleen treenaamaan agilitya. Hallissa odottikin hurja 26 esteen rata, jonka tein suosiolla neljässä osassa.

Ratapiirros 22.07.2014

 Aurinkoisen kanssa suoran putken jälkeiset esteet tuottivat päänvaivaa ensiyrittämällä, kunnes koin agilityoivalluksen: minun pitää vaihtaa jo ennen putkea sille puolelle, missä seuraava este on. Muutoin putkessa oleva koira juoksee juurikin väärään suuntaa. Eli keppien jälkeen minun oli vaihdettava koira oikeaan käteen, jolloin Aurinko yllättäen tajusi renkaan olevan seuraava este putken jälkeen. Samoin renkaan jälkeen minun oli vaihdettava koira vasempaan käteen, jolloin Aurinko osasi kääntyä putken jälkeen 8.hypyn suuntaan.
 Hyvä että tajusin tämän treeneissä ja jopa toisella kerralla, etten jäänyt tekemään yhtä ja samaa epäonnistuvaa toistoa kerta toisensa jälkeen ja miettimään, että miksi tuo tyhmä koira ei nyt tajua. Totuus taitaa olla se, että vika todellakin on aina hihnan toisessa päässä - eli omistajassa.

 Sirius tykitti tapansa mukaan, sen kanssa ei ollut radassa mitään suurempia ongelmia (kun sain ensin Aurin kanssa oivalluksen!), kunhan sain vaan Siriuksen syttymään ja juoksemaan niin lujaa esteiden välillä kuin se vain kintuistaan pääsee. Myöskin sormi otti osumaa, kun Sirius syöksyi pienen eläimen raivolla vetoleluun kiinni ja tähtäys osui sentin ohi maalista. Auts.

 Tänään kävin tekemässä kooikkereiden kanssa keppitreeniä. Lisäksi muistuttelin myös kooikkereita siitä, miten okseri kuuluu hypätä. Täytynee ottaa sille esteelle jokin eri käskysana käyttöön, että koirat todellakin erottavat sen normaalista hyppyesteestä.
Myös tänään ne 10 minuutin treenit olivat iloiset, mahtavat, hauskat treenit. En voi olla kuin tyytyväinen siihen intoon, mikä näistä koirista kumpuaa kun ne pääsevät tekemään jotakin minun kanssani.
 Lisäksi kooikkerit pääsivät jäähdyttelylenkille metsään ja uimaan, jossa piti taas karjua toiselle kun se ehti noutaa kepin ensin, yrittää sukeltaa kiviä ja kadota kaislikkoon, kun typerä mamma ei osaa heittää keppiä suoraan.
 Kotona on varsin hiljaista, kun kaikki kolme koiraa makaavat väsyneinä pitkin lattioita. Tuulettimen edusta on tällä hetkellä ehdoton suosikkipaikka. Tai sitten minun jumppamattoni, jonka kooikkerit valtaavat heti kun minä siitä erehdyn hetkeksi ylös nousemaan. On ne vaan mammankoiria.

Löhöloma

 Viimeiset kaksi viikkoa olen vain maannut kotona - ja lenkkeillyt koirien kanssa, neulonut, lukenut, ottanut aurinkoa, uinut ja käynyt liian monta kertaa kaupungilla ja syönyt ihan liian vähän jäätelöä.
 Nyt söin liian paljon mansikoita, ehkä pärjään taas pari viikkoa ilman. Aurinko tosin avusti niin ahomansikoiden kuin metsämansikoidenkin syömisessä, jopa suoraan puskasta. Sirius söi mieluummin heinää, nam.

 Siskoni Tiinan Kiki Pop -whippet oli meillä muutaman päivän hoidossa. Riemua riitti sisällä ja ulkona, vaikka syöminen ei ollutkaan Kikistä yhtään hauskaa - silti virtaa riitti. Joka päivä käytiin lenkillä, parina päivänä uimassa ja sisälläkin piti painia African kanssa tai vetää kilpaa lelua Siriuksen tai Aurinkoisen kanssa. Kumpi tahansa sattuikaan osumaan kohdalle kun Kiki Pop hakkasi lelulla joko itseään, lattiaa tai liian lähelle tulevaa koiraa.
 Africasta oli parasta olla bestiksen kanssa, tosin yöllä tuli sen verran kuuma että läheisyydestä oli whippetinkin annettava luovutusvoitto toisinaan, ja suostuttava nukkumaan yksin. Silloin tosin Aurinko meni heti paikkaamaan paikkansa luovuttanutta whippettiä. Sirius nukkui ylhäässä yksinäisyydessään nojatuolissa.

 Kooikkerit ovat siis olleet lomalla kaikista koiraharrastuksista pari viikkoa, kunnes nyt loppuu loma ja alkaa taas treenaus.
Ensimmäinen koitos oli Ristiinan KR-näyttelyssä lauantaina.. Aurinko pääsi näyttelyihin sekä valio- että kasvattajaluokkaan, ja Sirius oli mukana turistina. Näyttelypaikalla treenasin vähän tokoa molempien koirien kanssa; Sirius toimi hienosti kuten aina, mutta Aurinko oli vähän löysän oloinen. Osasyynä kenties helle ja kirkkaalta taivaalta paahtava aurinko, koska Aurinko olisi halunnut kehässäkin heittäytyä vain pitkäkseen nurmikentälle ja esitellä sammakkoasentoa tuomarille.
 Juoksutin Aurinkoa reilusti ennen kehän alkua, että sain sen lihakset lämpenemään ja liikeradat paremmiksi. Tein sen vain puoli tuntia liian aikaisin, koska kooikkereita edeltävässä rodussa menikin arvioitua pidempään, joten Auri -parka sai sitten juosta uudet lämmittelykierrokset ennen omaa vuoroaan. Tässä välissä päätin ottaa vähän tokoliikkeitä Aurinkoisen kanssa, mikä ei ollut kovin hyvä ajatus näin jälkikäteen - jos on kamalan kuuma ja valmiiksi jo väsynyt, niin ei siinä jaksa pieni kooikkeri aivojaan enää käyttää.
 Kehässä Aurinko kuitenkin käyttäytyi kauniisti, erityisen tyytyväinen olin Aurin liikkeisiin. Pöydällä tutkiminen sujui ongelmitta. Tuomari Petra Bannach (Saksa) halusi katsoa koirien ilmeet ja päät useampaan kertaan, joten hän päästeli hassuja ääniä ja teeskenteli pitävänsä herkkupalaa kädessään. Ahneena koirana Aurinko tietysti joka välissä kävi tarkistamassa tuomarin kädet, jos sinne olisi tällä kertaa ilmestynyt ihan oikea nami!
 Tuloksena VAL ERI2 SA PN3 ja Muskettikoiran -kennelille kasvattajaluokassa KP. Arvostelu vapaasti suomennettuna:

3 -vuotias ihana narttu. Erittäin hyvä koko. Upea pää, suloinen ilme. Ihanat korvakorut. Lyhyt lanneosa. Erittäin hieno ylälinja ja hännänkanto. Erittäin hyvä lapojen asento. Erittäin hyvä luusto. Erinomainen liikkuja ponnekkailla askelilla. Hyvä turkki. Haluaisin valkoisen olevan puhtaampi. Erinomaisesti esitetty.

 Paras narttu -kehässä tuomari kertoi sijoittaneensa Aurin kolmanneksi pilkutuksen takia. Kroppa ja liikkeet Aurilla olivat hänestä erinomaiset ("Super!"), mutta samantasoisten narttujen kesken väri ratkaisi. Itse olen todella tyytyväinen Aurinkoisen esiintymiseen sekä arvosteluun, erittäin osuva kuvaus minun päivänpaisteestani :) Auri oli kehässä koko ajan niin iloinen!
 Kasvattajakehän jälkeen tuomari vielä pysäytti minut ja kehui, kuinka hyvin olen kouluttanut Aurinkoisen ja kuinka ihanaa on katsoa, kun esitän sen niin kauniisti ja iloisesti. Taisin jopa punastua mutta osasin ainakin kiittää sekä englanniksi että saksaksi näistä kauniista sanoista.
Joka kerta se lämmittää mieltä, kun kuulee kehuja omasta onnistumisestaan - että jotakin on osannut tehdä hyvin, ja se näkyy muille niin minun kuin koiranikin kautta.

Loppuun ei enempää kehuja minusta tai koiristani, vaan kuvia sekä yhteenliimattuja videonpätkiä uintireissuilta.
 Linkki YouTubeen: Uimareissulla (eväät unohtui!)

Spaaanielit noutaa.

"Minä sain sen."

Kiki yrittää hukuttaa kilpailijan (African).

Mun tytöt.