Gradu odottaa edelleen kirjoittajaansa, mutta olen vakaasti päättänyt valmistua kesällä. Jo pelkästään sen takia, että sitten alan saamaan edes työttömyyskorvausta, ja olen pätevä hakemaan vakituisia opettajan virkoja. Laskin juuri, että kunhan saan gradun kirjoitettua ja siitä ne 40 opintopistettä, on minulla kasassa yliopistosta lähes 500 opintopistettä. Että siihen malliin. Sen siitä saa, kun kirjoittaa kolme kandia ja yhden gradun (lisäksi yksi kandi odotuttaa vielä itseään, koska käyn loput sen sivuaineen kurssit täydennysopintoina myöhemmin).
Onneksi töistä pari kaveria kutsuivat minut mukaansa treenaamaan milloin minäkin päivänä milloin mitäkin lajia. Tämän viikon aiheena oli agility sekä tottis, eli minä tein vain agilitya :D
Africakin pääsi vähän virkistämään agilitymuistojaan, whippet kulki ihan hyvin, paitsi että se karkasi muiden ihmisten ja koirien luokse pariin otteeseen. Tähän olen puuttunut niin, että käsken ihmisiä ajamaan African pois.
Whippet hämmentyy siitä, että ihmiset ärisevät sille, tekevät hyökkäyseleitä, käskevät sen pois eivätkä laske sitä omien koiriensa luokse. Samalla minä kutsun Africaa iloisesti, lähden siitä poispäin ja jätän koiran päättämään itse, jääkö se inhottavaan tilanteeseen vai tuleeko minun luokseni. Joka kerta Africa on valinnut minut, ja joka kerta muiden ihmisten sekä koirien luokse karkaamiset vähenevät.
Africa saa lähteä moikkamaan muita vasta luvan saatuaan, ei koskaan omin päin.
Suunnittelemallani pikkuradalla (johon tein pari eri ratavaihtoehtoa) Sirius ja Aurinko saivat kokeilla A:n kontaktitaitojaan sekä puolipimeää putkikulmaa - joka oli selvästi liian helppo. Muutoin rata oli lähes läpijuoksua, kokeilin myös takaaohjausta muurille ja putkeen lähetettäessä (eli esteet 8-9-10), joka toimi erityisesti Aurin kanssa todella hyvin.
Näillä pikkuradoilla tuli huomattua Aurin ja Siriuksen ohjattavuusero selkeästi. Siinä missä ehdin tekemään Siriuksen kanssa valssin, ei Aurinkoisen kanssa olisi voinut valssia ajatellakaan. Sirius kääntyy pienemmällä alalla kuin Auri, joka taas saattaa tehdä pitkiäkin kaarroksia sen takia, että minun ohjaukseni on myöhässä. Siriuksen kanssa ehdin ohjaamaan paremmin, joten tottakai se pystyy ennakoimaan seuraavan esteen ja suunnittelemaan käännöksensä etukäteen - toisin kuin vikkelämpi Aurinko.
Minun täytynee opetella juoksemaan lujempaa tai antamaan Aurille aikaisemmin vihjeet siitä, minne seuraavaksi ollaan menossa - vaihtoehtoisesti voin tietysti tehdä molemmat!
Sorayan pikkupentuagilityt sain ihan videolle asti, kiitos treenikaverini Emman! Tästä se pikkuhiljaa lähtee, ehkä vielä muuri opetellaan ennen kuin Soraya on vuoden ikäinen. Sitten aloitellaan myös kontaktiesteitä ja rankempia treenejä sitten, kun Soraya on kasvanut täyteen korkeuteensa ja käynyt virallisissa terveystutkimuksissa polvien sekä luuston osalta. Sitä ennen harjoitellaan etenemistä, irtoamista ja muita helppoja juttuja.
Lisäksi kävin myös perjantaina pentutreffeillä Jyväskylään vierailemaan saapuneen Maxin (M. Öinen Kuunhohde) luona. Mukanani oli tietysti Soraya sekä Aurinko, mutta myös lähes-naapurista napattu Haades (M. Öinen Kuunkulkija).Kaksi tuntia kolme pentua ja niiden emo jaksoivat painia, juosta, jahdata toisiaan ja leluja, murista, purra ja riehua omakotitalon pihamaalla. Eikä sisälläkään tullut riitaa herkkupaloista (joita minä jaan kuvassa, ja Maxin omistaja Kati toimii kuvaajana), vesikupista tai leluista. Pennut välillä vähän kinastelivat keskenään, mutta Aurinko-emo meni joka kerta väliin seisomaan ja jäykistelemään, kun tunteet alkoivat kuumenemaan sen mielestä liikaa.
Hyvin kuitenkin Soraya jaksoi vielä vauhdikkaan päivän jälkeen omat näyttelytreeninsä sekä pienet agilitytreenit päälle. Joutuihan pikku-piraija olemaan häkissä sen aikaa, kun rakensimme rataa ja harjottelin muiden koirien kanssa, mutta eihän silloin tietenkään voi nukkua1 Soraya kiljuu häkissä ollessaan, mikäli minä teen jonkun toisen koiran kanssa agilitya tai kehun toista koiraa vähänkin riemukkaammin. Sehän on aivan hirveää, jos joku muu pääsee tekemään jotakin mamman kanssa, eikä se joku ole Soraya!
Illalla kotiin päästyämme Soraya sammui omalle pedilleen kuin saunalyhty, eli minä sain viettää rauhallisen illan Pasin kanssa, kun kaikki koirat makasivat tyytyväisinä pedeillään. Uskomattoman paljon energiaa voikin pienessä koiranpennussa olla, se jaksaa yllättävän paljon 4kk vanhaksi koiraksi, eikä erityisesti väsy puolen tunnin kävelyistä, joissa se saa olla vapaana, juosta lumihangessa ja haistella uusia tuoksuja. Toivottavasti en ole helisemässä tuon piraijan kanssa, kunhan murrosikä koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti