Treenikausi on alkanut!

Välillä sää on ollut niin hyvä, että olemme päässeet jäälle juoksemaan! Mikäpä olisikaan koirille parempaa liikuntaa kuin vapaana juokseminen, jolloin ne voivat kieriä lumessa/hiekassa/ruohikossa(/ulosteessa...), haistella heinänkorsia, juosta täysillä minut kiinni, leikkiä keskenään, tehdä äkkijarrutuksia ja hurjia käännöksiä, kiipeillä ja kaivaa?
Kooikkerit ovat nauttineet kauniista säästä ja hangenkannosta jäällä, Soraya tosin on päässyt tällä hetkellä vain itsekseen pienille kävelyille, koska haluan opettaa sen "tulemaan toimeen" myös ilman muiden koirien tukea.

Koirat ovat jälleen olleet vuorotellen mukanani töissä. Maanantaina duuniin pääsivät äiti ja tytär, tiistaina kaikki neljä koiraa, keskiviikkona team Ässät (Sirius & Soraya), ja torstaina taas Aurinko Sorayan kera.
Sirius pääsi olemaan mallikoirana agilitykurssilla keskiviikkona, ja torstaina oli Aurin vuoro. Maanantaina ja tiistaina harjoittelin ainoastaan vähän hyppytekniikkaa kooikkereiden kanssa sekä paria rallytokoliikettä odotellessani kurssien alkamista. Aurinko pääsi jopa tekemään kisaryhmälle suunnittelemaani rataa, joka näytti tältä:

Rata 04.02.2015

Esteiden 2. ja 3. väliin voi tehdä pakkovalssin/sylkkärin, 5.muurin jälkeen kannattaa tehdä pieni veto kohti hypylle nro 6 - osa koirista nimittäin lähti helposti takaakiertoon muurin jälkeen, mikäli ohjaajan linja oli suoraan kohti hyppyä.
Hypylle nro 9. niisto tai takaakierto(käsky) olivat toimivia, jonka jälkeen osa teki persjätön ja toiset taas takanaleikkauksen, kun koira oli jo lukinnut hypyn 10. Itse totesin takanleikkauksen toimivan Aurille paremmin, koska persjättöön en ehtinyt kunnolla vaikka Aurinko lähtee hyvin takaakiertoihin.
Lähetys putkeen nro 14 heti pituudelta, jolloin itse ehtii juoksemaan hypylle nro 16. Koira kutsutaan 15. putkesta läpi (mieluiten vasemmalla kädellä) - ole tarkkana että seisot putken kohdalla, mikäli koira ei ole täysin putkivarma. Hyppyjen 16. ja 17. väliin toimi useimmille parhaiten valssi. Mikäli koiralla oli varma sylikäännös, se oli myös mahdollinen ohjauskuvio.

Soraya harjoitteli luoksetuloa, osaamiaan temppuja, suoraan putkea sekä keinun ääneen tottumista. Paukuttelen siis pennulle keinua, naksuttelen ja syötän sille nameja. Olen nyt tehnyt sitä Sorayalle kahtena eri päivänä; ensimmäisellä kerralla Soraya varoi keinua ja tuntui kammoksuvan enemmän heilahtavaa liikettä kuin itse ääntä. Kuitenkin namit maistuivat, vaikka Soraya pysytteli keinusta parin metrin päässä.
Toisena päivänä Soraya oli jo keinua lähempänä, söi nameja eikä juossut keinusta poispäin sen lähtiessä keinahtamaan takaisin alas. Luulenpa, että muutaman viikon päästä Soraya ei enää välitä keinun äänestä eikä liikkeestä. Tämä on hyvää harjoitusta tulevaisuutta ajatellen, kun toivottavasti syksyllä pääsemme aloittamaan agilityn alkeet ja kokeilemaan keinua myös niin, että Soraya on sen päällä eikä vieressä.

Sorayan näyttelykurssi alkoi perjantaina. Valitettavasti joudun heti jättämään ensi viikon kurssikerran välistä, mutta onneksi osaan treenata näyttelyjuttuja myös ilman ohjausta. Lähinnä toisten koirien läsnäolo sekä käsittelyyn tottuminen eivät onnistu itsekseen, vaan siihen tarvitaan apua.
Soraya toimi yllättävän hienosti ensimmäisellä tunnilla. Vaikka tätä kyseinen näyttelykurssi onkin hieman erilainen kuin mihin minä olen näyttelytreeneissä tottunut, on se mukavaa vaihtelua.
Toisten koirien rähinä saa Sorayan pois tolaltaan. Se suostuu syömään nameja ja tekee asioita pyydettäessä, mutta vilkuilee sivusilmällä louskuttavaa ja murisevaa koiraa. Sitä vartenhan siellä harjoituksissa käydään, että Soraya tottuu myös epämiellyttäviin tilanteisiin - mitään pahaa ei tapahdu, vaikka kuuluisi minkälaisia ääniä. Minä olen Sorayan turva tilanteessa kuin tilanteessa.
Soraya on koko kurssin nuorin koira, vaikka kurssilla on pari muutakin pikkupentua. Ja taitaapa myös olla pienin. Se kyllä huomasi, että Soraya on vielä nuori koira, sillä tunnin kerrallaan kestävä kurssi otti koville. Puolen tunnin jälkeen Soraya alkoi hyytyä ja nukkuikin kurssin loputtua koko loppuillan tyytyväisenä häkissään sillä aikaa, kun treenasin Aurinkoisen ja Siriuksen kanssa hallilla.

Lauantaina sitten minulle olikin hoidossa sekä Haades-veli että Hiisi-isä. Pennut jaksoivat leikkiä yli kolme tuntia, ennenkuin nukahtivat vierekkäin lattialle. Tunnin unien jälkeen leikki jatkui, Aurinkoisen yrittäessä päästä pentujen leikkiin mukaan. Illalla kuitenkin veto taisi loppua kaikista koirista, jolloin minäkin sain leipoa rauhassa laskiaispullat.
Siriuskaan ei välittänyt Haadeksesta tai Hiisistä tuon taivaallista, makoili vain omalla pedillään ja söi puruluuta. Aurista oli vain ihanaa, kun se sai kotiinsa myös toisen pentunsa, jota äiti sitten pyöritteli pitkin lattiaa.

Sirius ja Aurinko pääsivät siis treenaamaan perjantaina hallilla sekä rallytokoa että agilitya. Rallytokossa tehtiin alokasluokan rata, tosin pidin molemmat kooikkerit irti koko radan ajan. Inhoan hihnan kanssa säätämistä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen hihnasta kokonaan eroon!
Agilityssa tein pienen, helpon radan, ja annoin Aurin lainaan myös treenikaverilleni Emmalle. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Aurinko toimi sille vieraan ihmisen kanssa. Se tuntui olevan enemmän skarppina kuin minun kanssani, jäi odottamaan käskyjä  eikä tehnyt omia ratkaisujaan lainaohjaajan kanssa. Minun kanssani se juoksee minne haluaa, mikäli en ehdi ohjaamaan sitä ajoissa. Sirius sai tyytyä pelkästään minun ohjaukseeni, mutta se tuntui olevan vain hyvillään päästessään treenaamaan ihan kahdestaan minun kanssani.

Pikkurata 05.02.2016

(c) Anna J.

Tänään kävin Sorayan kanssa ihmettelemässä oikeita agilitykisoja. Ensimmäiset pari minuuttia Sorayaa vähän jännitti olla kaikuvassa, isossa hallissa, jossa oli vieraita ihmisiä, räksyttäviä koiria ja kovaäänisiä kaiuttimia. Jännitys unohtui kun Soraya sai nameja, jonka jälkeen pentu halusi haistella kaikkea lähellä olevaa, tehdä temppuja ja syödä vähän lisää herkkuja.Soraya viihtyi myös vieraiden ihmisten sylissä, pureskeli sormia ja antoi jopa pusuja joillekin ihastelijoille.
Tällainen kisapäivä oli hyvää harjoitusta jo tulevia näyttelyitäkin ajatellen, jotka ovat huomattavasti lähempänä kuin ensimmäiset agility- tai rallytokokisat. Ensimmäiseen näyttelyyn ei ole kuin 4 kuukautta aikaa, ensimmäisiin kisoihin taas ainakin vielä puolitoista vuotta. Siinä ajassa ehtii tottumaan vielä vaikka mihin.