Laitoin molemmat aikuiset kooikkerit dieetille. Aurinkoisella paino lähenteli 13 kiloa, kun taas Siriuksen paino oli lähellä 12kg. Nyt ne ovat saaneet kaksi viikkoa vähemmän ruokaa ja onneksi myös vähän enemmän liikuntaa, kun paukkupakkaset eivät enää vaivaa.
Pakkasten sijaan täällä on satanut lunta, räntää, jäätä ja vettä. Kadut ovat kuin luistinrata ja hangen pinta repii tassut auki, koska se ei kannata edes koiraa. Lenkkeily on enemmänkin hiipimistä kuin kävelyä, vaikka minulla onkin nastakengät tällaisten kelien varalle.
Viime viikolla minulla on joka päivä ollut vähintään yksi koira töissä mukana, parhaimpana päivänä kaikki neljä. Olen treenannut niiden kanssa rallytokoa sekä vähän agilitya - joskin whippetin kanssa en ole tehnyt mitään sitten syksyn, vaan olen siirtänyt sen koulutusvastuun Pasille. Saa nähdä, teenkö kevään tullessa sen kanssa agilitya vai keskitynkö ainoastaan kooikkereihini.
Agilityssa olemme tehneet keppejä, A:n kontaktia, hyppytekniikka ja helppoja ohjauskuvioita matalilla hypyillä Aurinkoisen ja Siriuksen kanssa. Soraya on lähinnä haistellut esteitä ja ihmetellyt, kun toiset koirat agiliitävät. Mikäli minä teen jotakin toisen koiran kanssa, Soraya kiljuu häkissään kuin syötävä. Se haluaa myös tekemään jotakin, vaikka ei edes osaa oikeastaan mitään.
Sorayan kanssa olemme harjoitelleet (näyttely)hihnassa kulkemista sekä näyttelyseisontaa pöydällä. Aloitan Sorayan kanssa näyttelykurssin ensi viikolla, mikä tekee pikkupiraijalle varmasti hyvää. Siellä on hälinää, vieraita ihmisiä ja koiria, outoja pintoja ja kuitenkin Sorayan pitäisi pystyä keskittymään minuun. Saa nähdä kuinka meidän käy.
Soraya täyttää tänään 3 kuukautta. Painoa on tullut meillä ollessamme pennulle lisää yhteensä 3kg, viikossa 300-600g eli ihan normaalia vauhtia. Soraya 12vk vanhana on täsmälleen samankokoinen kuin Aurinko 12-viikkoisena: 29cm ja 5,4kg.
Jännityksellä odotan, kasvaako Soraya yhtä isoksi kuin Aurinko vai kuinka tässä käy. Ainakin Hiisi-isä on Aurinkoa hieman pienempi, joten pennuista voisi kuvitella tulevan aavistuksen Aurinkoa pienempiä. Geenien maailma on kuitenkin ihmeellinen, eikä koskaan tiedä, mitkä geenit ovat pennuissa päässeet valloilleen.
Kisojakin olen jo kooikkereille katsellut sekä Sorayalle näyttelyitä, mutta mihinkään en ole vielä ilmoittautunut. Jotenkin tuntuu, että 4 kuukauden tauon jälkeen kooikkerit eivät ole valmiita kisoihin, ja minä vielä vähemmän.
Virallisiin näyttelyihin pääsen Sorayan kanssa vasta elokuussa, joten kiire ei sinänsä ole. Mätsäreissä olisi kuitenkin mukava päästä käymään jo ennen alustavasti suunniteltuja pentunäyttelyitä. Muiden lajien tavoitteellinen treenaaminen aloitetaan todennäköisesti ensi vuonna, tänä vuonna lähinnä totutellaan erilaisiin paikkoihin, ääniin ja asioihin, sekä harjoitellaan lähinnä käytöstapoja.
Koiran kanssa tulee kuitenkin elettyä arkea melkein 90% ajasta, kun taas kisat ja treenaaminen vievät vain 10%. Kun arkielämä on mukavaa, voi paremmilla mielin keskittyä varsinaisiin koiraharrastuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti