Aurin ja Siriuksen kanssa olen tehnyt vähän agilitya silloin tällöin ja välillä vähän (rally)tokoa. Kooikkereilla on seuraamisessa kovin vastakkaiset ongelmat; Sirius kulkee liian edessä ja Aurinko liian takana. Ratkaisuina olen käyttänyt taka- ja etupalkkaa, imuuttamista, koiran kiepsautusta itsensä ympäri ennen palkkausta, lelua kainalossa, naksuttelua, käännöksiä, tempon vaihtelua...
Aurinkoisen seuramaamispaikka onkin parantunut ja koira saa nostettua itsensä oikeanlaiseen vireeseen helpommin. Siriuksella taas on pieni ylivire, mutta en aio käyttää siihen pakotteita, että saisin sen seuraamaan oikealla kohdalla. Harjoituksia jatketaan.
Agilityssa olen vahvistanut edelleen kooikkereiden kanssa 2on2off-kontakteja A-esteellä ja puomilla. Keinun harjoittelun olen jättänyt melko vähälle, koska hallin keinu on uhono eikä lähellekään kisasääntöjen mukainen. Hyppytekniikkaa olen harjoitellut suunnilleen kerran viikossa molempien kanssa. Siriuksella hyppytekniikka myös jumppana, että se joutuu vuoroin venyttämään itseään ja vuoroin kokoamaan. Siriukselle tulee näin talvisin murtuneen jalan takia helposti lihasjumeja erityisesti selkään ja takajalkoihin, jolloin sen hyppytekniikka muuttuu huonommaksi. Jo nyt olen huomannut Siriuksen hypyissä pienen parannuksen, kun olemme tehneet hyppytekniikkaa (ja minä olen hieronut sitä lähes viikoittain). Aurille hyppytekniikan on tarkoitus opettaa sitä pitämään päänsä alhalla hypyissä (palkka maassa), ja myös juoksemaan lähes täysillä minua kohti. Todella ohjaajaherkkänä koirana minua kohti juokseminen on sille vaativaa, vaikka Aurinko osaakin tokomaisen luoksetulon hyvällä vauhdilla. Hyppytekniikka on myös hyvää harjoitusta Aurin "henkiseen ongelmaan".
Nyt vuorossa on ollut keppien vaikeammat kulmat, kepeille leijeröinti ja niiden itsenäinen suorittaminen loppuun asti. Tällaisia treenejä olen tehnyt, koska tämä pikkurata on helppo rakentaa yksinkin ilman suurempia ponnisteluja. Ajatuksena on siis se, että koira ohjataan hypyn takaa kepeille ja itse jäädään hyppyjen väliin "ohjaamaan" koiraa, eikä suinkaan mennä hyppyjen ja keppien väliin.
Sirius haki keppien aloituksen hienosti, mutta vauhti oli hieman hitaampi silloin kun minä seisoin hyppyjen takana paikoillani. Kun lähdin liikkumaan hyppyjen takana keppien suoritussuunnan mukaisesti, Siriukseen tuli lisää vauhtia. Myös keppien päässä odottava palkka (lelu, nakkipala) sai Siriukseen vauhtia ilman, että minä itse jouduin kirittämään sitä liikkumalla. Aurinko oli aivan mahtava tässä harjoituksessa! Se irtosi kaukaa, haki keppien aloituksen todella kauniisti ja teki ne kovalla vauhdilla loppuun asti. Auri ei myöskään karannut edessä odottavalle palkalle, vaikka se on tenyt sitä toisinaan nimenomaan kepeillä. Erinomainen suoritus koiralta, jonka kanssa oli ollut agilitysta melkein 5kk tauko.
Sorayan kanssa olen tehnyt suoraa putkea (joka on Sorayasta ihan huippujuttu!), penturengasta ja tietysti jatkanut keinun paukuttelua. Ääni ei enää herätä Sorayassa reaktiota, mutta keinun heilahtava liike saa pennun väistämään muutaman kymmenen senttiä. Se kuitenkin palaa takaisin keinun luokse, kun heiluva liike loppuu, ja Soraya syö nameja keinun jalkojen päältä sekä keinun alta.Näyttelytreeneissä Soraya ei enää välitä muista koirista, niiden haukkumisesta tai rähinöistä. Se keskittyy joko ihanan tekonurmen haisteluun tai sitten minuun - onneksi useammin minuun. Vasemmalla puolella kulkeminen alkaa näyttää jo ihan hyvältä, mutta edes-takaisinliike kaipaa vielä harjoittelua, koska Soraya lähtee helposti laukkaan tai alkaa pomppia käännöksessä. Seisomisessa olemme alkaneet harjoitella paikallapysymisen lisäksi sitä oikeaa näyttelyasentoa, eli jalkojen asentoja. Näyttelytreeneissä ei ole juurikaan koiriin koskettu, joten Sorayan hampaat on katsottu lähinnä minun tai eläinlääkärin toimesta. Pitänee pyytää kaikkia mahdollisia hallilla kävijöitä vilkaisemaan pennun suuhun. Sen sijaan pöydälle meneminen on Sorayasta tosi kivaa - se hyppii näyttelypöytää vasten, vinkuu, nousee minua vasten kuin vaatiakseen että nostaisin sen pöydälle. Hyvä että ainakin pöydällä olemisesta on saatu tehtyä pikku-piraijalle hauska juttu :)
Lisäksi tietysti harjoitellaan ohittamista, ja olenkin saanut Sorayan kanssa jo monen monta onnistutta ihmisen ohitusta. Toisten koirien ohittaminen on taas vaativampaa, koska todella monet koiranulkoiluttajat haluavat tietysti pysähtyä omien koiriensa kanssa ihastelemaan pikkupentua, kun minä yritän saada Sorayaa kiinnittämään huomionsa minuun vieraan, lässyttävän ihmisen ja räksyttävän, hihnassa kimpoilevan vieraan koiran sijaan. Voin kertoa, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Argh.Silloin kun vastaantulevat koirat eivät rähjää tai niiden omistajat eivät pysähdy mussuttamaan Sorayalle, ohittaminen sujuu jo melko hyvin namien avulla.
Olen pyrkinyt pitämään Sorayaa vähintään puolet lenkistä irti, jolloin luoksetuloa on tullut tietysti harjoiteltua ahkerasti. En sano, että Sorayan luoksetulon on vielä 100% varma, mutta sinne olemme hyvää vauhtia matkalla. Tosin nyt Soraya on pari kertaa hallissa kokeillut, että mistäs jos se kävisi vain syömässä namin kädestäni ja juoksisi sitten täysillä vastakkaiseen suuntaan? Tällaisina hetkinä olen kutsunut Sorayaa uudestaan, mutta mikäli pentu ei tule, olen kävellyt sen kiinni (kerran kävelin melkein 5 minuuttia sinnetänne säntäilevän koiranpennun perästä). Jossain vaiheessa Soraya luovuttaa, antautuu ja istuu eteeni, vetää korvansa luimuun ja lipoo huuliaan. Tässä vaiheessa yleensä pakitan pari askelta, kutsun pentua ja kun se tulee, palkkaan sen ruhtinaallisesti. Tämä on ainakin African kanssa aikoinaan toimivaksi todettu taktiikka.
Loppuun vielä se, että olen onnistunut opettamaan puolivahingossa Sorayalle irti-käskyn, joka toimii ainakin lelujen sekä keppien kanssa! Herkuista ja muista mahdollisesti-syötävistä-aarteista Soraya ei vielä kovin helposti luovu, mutta nyt se ei enää rei'itä vaatteita tai kenkiä, vaan päästää niistä nätisti irti käskettäessä. Hieno Sorsa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti