Yli puoli vuotta taukoa

Aurinko kävi agilitykisoissa elokuussa 2015, ja sai siistin tuplanollan. Sen jälkeen alkoivatkin juoksut, joista Auri astutettiin onnistuneesti - sen seurauksena isänpäivänä syntyi 8 kooikerhondjepentua.
Sain Aurin takaisin kasvattajan luota jouluna, ja tammikuun toisella viikolla aloitimme taas agilityn, joka sisälsi lähinnä hyppytekniikkaa, sekä hyvin helppoa sekä maltillista esteiden kertaamista. Ratatreeniä olemme tehneet nyt 2 kuukauden aikana tasan kolmesti, muutoin agiliito on sisältänyt vain 3-6 estettä, joissa olen muistutellut Aurille mieleen tutuimpia ohjauskuvioita. Sama treenimäärä on tietysti koskenut myös Siriusta, tosin Sirius jäi lomalle treeneistä vasta marraskuussa.

Nyt sitten päätin ilmoittaa Aurinkoisen agilitykisoihin Jyväskylään peräti kolmelle radalle. Koiran nopeus ei ole kadonnut mihinkään äitiysloman aikana, eikä into tehdä. Minä olen edelleen myöhässä ohjauskuvioideni kanssa, enkä luota Aurinkoiseen kisoissa täysin, vaikka treeneissä esimerkiksi kepit sujuvat itsenäisesti erittäin hyvin. Kaikki tämä tuli huomattua kisoissa.
Myös ratatreenin puute näkyi, minulta hajosi välillä pakka käsiin tai olin liian myöhässä, jolloin Aurinko teki omia ratkaisujaan. Osaan ohjata Siriusta paremmin kuin Aurinkoa, mutta olen myös harjoitellut Siriuksen kanssa enemmän. 
Tuloksina kotiin viemiksi 2x HYL, mutta myös puhdas 0-tulos hyppyradalta!

Ensimmäinen hylkäys tuli siitä, että Aurinko päätti lähteä tervehtimään keppien aloituspään lähellä seisovaa tuomaria. Se ei haukkunut eikä pörhistellyt (kuten on tehnyt aikaisemmin), vaan meni tuomarin luokse, hyppäsi vasten, haisteli ja heilutti häntäänsä, palaten sitten minun luokseni tekemään keppejä. Minulta meni ajatukset aivan sekaisin, joten Aurinko sujahti keppien jälkeen putken väärään päähän. Toinen hylkäys oli täysin minun mokani; olin valssissa todella pahasti myöhässä, jolloin Aurinko luki ohjaukseni väärin ja meni putken väärään päähän.
Yksi nollatulos sentään, sijoituksella 4. ja etenemä oli 4,66m/s. Kovempaakin olisi päässyt, jos vain minä olisin kertonut ajoissa mitä tehdä ja näin ollen myös kaarrokset olisivat olleet pienempiä. Ei huonompi suoritus kuitenkaan äitikoiralta, jonka pennut ovat tällä hetkellä 4kk vanhoja.
Tuomarina toimi Hilpi Yli-Jaskari, joka saa kiitoksen siitä, että radan linjat olivat koiralle melko luontevia eivätkä rangalle erityisen rasittavia, vaikka hyllyjä tulikin (niin minulle kuin monille muillekin).

Sunnuntaina kävin Sorayan kanssa katsomassa maxi3-ratoja, ja Soraya pääsi taas kuuntelemaan ääniä samaan kaikuvaan halliin, jossa se oli myös kuukausi sitten. Alkuun Sorayaa vähän jännitti, namit maistuivat kyllä, mutta se kuunteli kovasti kaikkia ääniä ja piti häntänsä alhaalla. Parin minuutin jälkeen se lakkasi välittämästä kaiuttimista kaikuvista kuulutuksista sekä koirien haukunnasta ja rähinästä, nosti häntänsä ylös ja alkoi leikkimään lelullaan.
Soraya oli kauniisti vieraiden ihmisten sylissä, leikki heidän kanssaan ja söi kaikki sille tarjotut herkut (yllätysyllätys). Se seurasi välillä silmä kovana radalla eteneviä koiria, erityisesti putkeen meno aiheutti sylissä rimpuilua, mutta ei sentään saanut mitään äänitehosteita aikaiseksi.

Koirilla on myös käynyt koirahieroja täällä kotona, ja seuraava aika onkin viikon päästä. Kaikki kolme aikuista koiraamme pääsivät kyseisen valmistuvan koirahierojan projektikoiriksi, joten vielä on ainakin pari hierontaa edessä. Soraya saa lähinnä tottua vieraan ihmisen kosketukseen ja sivelyyn, mitään varsinaista hierontaa ei näin nuorelle pennulle tehdä.
Aurinko oli koiristamme yllättäen parhaimmassa kunnossa, hieroja kehuikin erityisesti Aurin vatsalihaksia, jotka olivat kuulemma erinomaisessa kunnossa. Liekö Auri tehnyt salaa jotakin vatsalihastreeniä jo pentuja imettäessään.
Siriuksella on jäykkyyttä selässä sekä murtuneessa jalassa, mikä ei tullut yllätyksenä. Mitään pahoja triggereitä ei ainakaan vielä löytynyt, ja ikäisekseen Siriuksella on erittäin hyvä lihaskunto. Tietenkään lihakset eivät ole enää pyöreät ja muhkeat (kehonrakentaja) niin kuin nuorempana, vaan enemmänkin pitkät ja solakat (kuten uimarilla).

Africa-whippet oli kaikista surkeimmassa kunnossa. Etuosa sillä oli suht hyvä ja vetreä, mitään muuta hyvää sanottavaa ei sitten lihaksistosta ollutkaan. Onhan Africalla ihan kohtalainen lihaskunto (kesäisin se on aina parempi), mutta jäykkyttää sekä kipupisteitä löytyi kaikkialta. Hieroja suositteli kuvauttamaan African luuston, jotta tiedettäisiin onko sillä jotakin rakenteellista vikaa. African kanssa ei siis nyt tehdä yhtään agilitya, ennen kuin tiedetään tarkemmin, mistä on kyse.

Minä itsehän en siis kotihiero Africaa, koska se ei rentoudu minun käsittelyssäni ikinä. Eikä myöskään vieraiden ihmisten käsittelyssä. Pasi taas ei osaa hieroa koiria, mutta olen kyllä opettanut Pasin venyttelemään Africaa. Sekin on tyhjää parempi.

Näillä taas jatketaan. Toiveena olisi saada koirille myös uintiaika läheiseen koirauimalaan, mutta saa nähdä milloin siellä olisi tilaa. Soraya olisi mukava tutustuttaa uimisen saloihin ennen kesää, kun taas Aurinko ja Sirius saisivat vähän erilaista lihastreeniä lämpimässä vedessä.
Sitä ennen on vain tyydyttävä jumppapalloon, tasapainolautaan ja -tyynyyn sekä tietysti vapaana lenkkeilyyn, joka muuten on koirista ehkä paras hetki koko päivästä.