Huomenna olen sitä virallisesti. Ahdistaa. Itkettää. Harmittaa. En saa nukuttua kunnolla. Minulla ei ole huhtikuuksi mitään paikkaa, missä treenata koirien kanssa mitään agilityyn liittyvää. Rallytokoa voi sentään harjoitella ulkonakin, jos vain löytyy sopivan kuiva, häiriötön kenttä, jonne saa koirien kanssa mennä.
Toivottavasti toukokuussa tilanne on jo toinen.
Pasi olisi halunnut mennä Sorayan kanssa nose work-kurssille Taitaville tassuille. Suunnittelin jopa, että Soraya olisi käynyt agilityn alkeet TT:llä ihan virallisesti minun tai Pasin kanssa. Ajattelin, että minulle ja kooikkereille on lämmin, kuiva ja valaistu halli, jossa treenata milloin tahansa siellä vain on tyhjää.Mutta toisin kävi.
Milloin opin uuteen rytmiin? Ettei iltaisin tarvitsekaan enää lähteä töihin, eikä päivisin tarvitse suunnitella, että minkälaista rataa harjoitellaan agilityn kisaryhmien kanssa? Olen kotona kun Pasi lähtee töihin, ja olen kotona kun Pasi tulee töistä.
Hyvä puoli on se, ettei koirien tarvitse juurikaan olla yksin. Eipä niiden kyllä tarvinnut olla silloinkaan, kun kävin töissä - pystyin ottamaan ne melkein joka päivä töihin mukaan. Samalla tuli treenattuakin niiden kanssa vaikka mitä.
Sorayalle teki hyvää päästä mukaan hallille, nähdä erilaisia koiria ja ihmisiä, kuulla erilaisia ääniä ja haistella erilaisia hajuja. Hyvää se olisi tehnyt sille vieläkin, eihän pikku-piraija ole vasta kuin 5 kuukautta vanha.
Toista samanlaista paikkaa ei ole, jonne voisi noin vain viedä koiran olemaan ja ihmettelemään asioita. Toki lähden Sorayan kanssa eläinkauppoihin, kaupungin kävelykadulle ja erilaisiin koiratapahtumiin, mutta se on silti eri asia kuin koiraharrastushallilla oleminen.
Minulle ei ole mitään uutta työtä tiedossa. Ei kai se mikään ihme ole, moni muukin on tällä hetkellä tyhjän päällä, työttömänä kun töitä ei vain ole kaikille. Onneksi Pasilla on töitä, siitä täytyy olla onnellinen.
Uusi kotikin on ehkä tiedossa - jotain, mitä voin odottaa.
Nyt vain yritän selvitä päivän kerrallaan. Ehkä se kesäaurinko paistaa tähänkin risukasaan, kunhan se kesä koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti