Vientiä

Vientiä on riittänyt, olen melkein joka päivä käynyt jossakin koirien kanssa.

Maanantaina kävin lenkillä Annan kanssa saamassa keskusteluterapiaa. Hiisi ei valitettavasti päässyt mukaan, mutta onneksi Aurinko kulki kiltisti (ja superinnoissaan, eli hihna soi kireänä koko ajan) myös Annan kanssa.
Tiistaina käytiin pitkällä lenkillä (9-10km) koko lauman voimin. Mieliala ei ole juurikaan parantunut, hetkittäin on parempi olla, mutta on sentään mukavaa huomata, että jaksan lenkkeillä jo lähes normaalisti. Pulssi pysyy kävelylenkillä (vauhti 6-8km/h) melkein normaalilukemissa, tällä viikolla se on ollut 120-140 bpm.
Keskiviikkona kävin ennen töistä kooikkereiden kanssa samoilemassa metsässä ja löysin melkein litran kanttarelleja! Aurinko sen sijaan etsi mustikoita ja mussutti niitä onnellisena, kieli sinisenä. Sirius sen sijaan halusi ehdottomasti katsoa mahdollisimman läheltä, että mitä minä oikein maasta poimin. Osassa kanttareilleista olikin hieman kuolaa.
Torstaina töiden jälkeen tein kooikkereiden kanssa yhdellä hypyllä takaakiertotreeniä, johon yhdistin niin saksalaista kuin japanilaistakin. Minulta varsinkaan saksalainen ei suju vielä kovin sulavasti, mutta japanilainen alkaa näyttää (ja tuntua) jo oikeanlaiselta. Sekä Aurinko että Sirius lähtevät hyvin mukaan näihin ohjauksiin, eikä näitä ohjauskuvioita tarvinnut ainakaan kooikkereille erikseen opettaa, kun ne kuitenkin osaavat takaakierron.

Perjantaina sitten Hiisi ja Anna lähtivät meidän kanssamme uudestaan lenkille, ja tällä reissulla kooikkerit pääsivät uimaankin! Aurinko ui yllättäen kaikista eniten ja niin kauan, kuin vain joku jaksoi heittää sille keppiä järveen. Siriuskin innostui kepin noutamisesta niin, että halusi antaa minulle äänekästä palautetta liian hitaasta heittämisestä.
Lisäksi Aurinko ja Sirius pääsivät perjantaina ostoksille ranskalais-italialaisille markkinoille, jotka järjestettiin Jyväskylän kävelykadulla. Ulkomaalaiset myyjät suhtautuivat koiriin erittäin ystävällisesti, pari tuli jopa rapsuttamaan niitä kesken myymisen. Lisäksi tietysti kooikkerit viihdyttivät muita ostoksilla olijoita, saaden osakseen enemmän kuin tarpeeksi huomiota ja silityksiä.

Piitsipotretti.

...Todellisuus.

Fiinit katukoirat ♥

Lauantaina oli lepo päivä, koska katsoin agilityn Pohjoismaiden mestaruus -kisoja; tosin kävin kiipeilemässä harjulla koirien kanssa ja puhuin puhelimessa liian monta tuntia.
Sunnuntaina sitten pyysin Annan treeniavuksi agilityyn eli pelottelemaan Auria erilaisilla vaatteilla. Reaktioita saatiinkiin akassa aikaan, mutta myös onnistumisia tuli. Vaikka seuraavat kisat menisivätkin vielä tuomarin-mahdollisesti-epäilyttävän-vaatetuksen-haukkumiseksi, on pohjatyö sentään nyt aloitettu ja tästä voidaan jatkaa siedättämistä.
Treenirata ei ollut kovin vaativa, pari haltuunottoa ja takaakiertoa sekä okserin treenaamista (jota Sirius tosin kolautteli treeneissäkin pariin otteeseen ja arpoi sen hyppäämistä). Aurinkoiselle tämä oli myös putkijarrun harjoittelua: Auri periaatteessa osaa sen, mutta joskus into tehdä menee älyn yli ja korvien käyttö loppuu. Niin oli käydä nytkin useammin kuin kerran, joten putkijarruharjoitukset jatkuvat tulevaisuudessakin.
Lopuksi tein keppitreeniä niin, että Anna palkkasi kooikkereita ja minä jäin putken taakse ohjaamaan. Ajatuksena oli treenata sekä leijeröintiä, keppien itsenäistä aloittamista että itsenäistä suorittamista loppuun.  Toistoja tehtiin molemmista suunnista, hienosti kyllä kooikkerit hakevat itse keppien oikean aloituksen kun minä en ole niitä sotkemassa. Avainsana kepeille = luottamus.
 

Treenit 16.08.2015

Aurinkoista pelotteleva Anna, joka ei sitten ollutkaan yhtään pelottava.

Tällä viikolla olisi tarkoitus jatkaa pelotteluharjoituksia mikäli mahdollista. Ajatuksena on aluksi tehdä kerran viikossa tällainen "pelottava tuomari". Kunhan Aurinko lakkaa reagoimasta tai reaktiot muuttuvat vähäisiksi (vilkaisu tai hännän nosto haukkumisen sijaan), voidaan häiriön määrää vähentää ja laittaa vain silloin tällöin joku epäilyttävä tyyppi seisomaan keskelle Aurinkoisen treenirataa.
Tiedänpähän taas seuraavan koiran kanssa treenata tätäkin asiaa etukäteen, enkä vain ajattele että koira toimii samalla tavalla joka tilanteessa. Viretila vaikuttaa varsinkin teräviin ja/tai reaktiivisiin koiriin todella paljon: on aivan eri asia nähdä kaksimetrinen parrakas mies sadetakissa ja kommandopipo päässä rauhallisella kävelylenkillä, kuin nähdä sama tyyppi seisomassa paikoillaan ja tuijottamassa tuimasti keskellä agilityrataa.
Kyllä ne tuomarit vähän nimittäin minuakin ahdistavat ja jännittävät.