tiistai 4. elokuuta 2015

Sick of being sick

Kolmas kerta toden sanoo?
Minä olen taas lääkekuurilla. Jälleen kerran syön antibioottia poskiontelotulehduksen takia, mutta nyt sain lääkkeet vielä korvatulehdukseenkin. Sekä tietysti kourallisen muita lääkkeitä, joilla yritetään rauhoittaa erittäin turvoksissa olevia limakalvoja, että saataisiin ontelot auki.
Edellinen ab-kuuri loppu 6 päivää sitten, eli tulehdus ei lähtenyt niillä lääkkeillä mihinkään. Mikäli tämäkään lääkearsenaali ei auta, on tiedossa onteloiden röntgenkuvaus ja ultraus, jonka jälkeen päätetään jatkotoimenpiteistä. Kuinka mahtavaa.


Koirilla on siis ollut taas tylsät pari päivää, kun minä olen vain maannut sohvan pohjalla, vuoroin tuijottanut telkkaria ja vuoroin nukkunut. Tänään ne saivat luut iltaruoaksi, että purkavat patoutumiaan johonkin muuhun kuin minuun. Lisäksi pakotin Pasin viemään ne edes lyhyelle pyöräilylenkille.
Sirius on tyytynyt mulkoilemaan minua, huokailemaan raskaasti ja jahtaamaan äristen omaa häntäänsä, kun aika on käynyt pitkäksi. Aurinko on kantanut minulle jokaisen mahdollisen lelun, tunkenut niitä kuolaisina naamalleni, läpsinyt minua tassuillaan, kiivennyt syliin pienellä raivolla, nuollut naamaani putipuhtaaksi ja ravannut lelu suussa ympäri asuntoa siinä toivossa, että joku leikkisi.
Ulkoilu on muuttunut sinkoiluksi.


Viime viikolla sentään ehdin tekemäänkin kooikkereiden kanssa asioita. Treenasin agilitya niiden kanssa peräti kahdesti.
Ensimmäisissä treeneissä tehtiin takaakiertoa sekä sylikäännöstä yhdellä hyppyesteellä sekä putki-rengas -suoraa, jossa harjoiteltiin irtoamista molempiin suuntiin. Valitsin putken ja renkaan tähän harjoitukseen, koska putki on (ainakin meillä) vetävä este ja rengas on helppo erottaa muista esteistä ja estekäskyistä. Meillä renkaan käsky on "rrrengas" tai pelkkä "rrr".
Toisissa treenissä perjantaina harjoiteltiin keppien suorittamista itsenäisesti loppuun asti, kun minä jäin seisomaan keppien aloitukseen. Lisäksi kooikkereiden piti tehdä myös kepit suoraan minua kohti, eli aloittaa kepit itsenäisesti hypyn kautta. Lisäksi tein vähän lisää irtoamistreeniä hyppy-putki-muuri-pituus-hyppy-suoralla, joka oli pitämäni Agilityn Aakkoset -kurssin "loppukoe". Kooikkereista sellainen juoksusuora oli hirmu kiva, Sirius haukkui mennessään ja Aurinko yritti innoissaan haukata minulta käden irti.

Lisäksi harjoittelin viime viikolla rallytokon käännöksiä (270 astetta) ja perusasentoja molemmilta puolilta. Jossakin hetkellisessä riehakkuudessani tein pari tokoliikettäkin, kuten paikkamakuun sekä luoksetulon. En muistanut ollenkaan, että Aurinko osaa oikeaoppisen luoksetulon! Nähtävästi olen sen joskus Aurille opettanut, niin kauniisti se jäi paikoilleen istumaan ja tuli kutsuttaessa reippaalla laukalla suoraan sivulle istumaan. Että siihen malliin.
Hetkellisesti minulle tuli jopa mielenhäiriö, että voisin ilmoittaa Aurinkoisen tokon alokasluokkaan uusilla säännöillä - kunnes muistin, että tokossa koiraa ei voi kehua liikkeen aikana. Tylsää.

Pääsin myös pitkästä aikaa hieromaan vieraitakin koiria omien hurttieni sijasta, eli Hiisi -kooikkeria. Ottaen huomioon, että sitä ei oltu koskaan aikaisemmin hierottu, kaikki meni erinomaisesti. Aluksi Hiisi oli hieman levoton, mutta antoi käsitellä itseään hyvin. Pahimmat jumit löytyivät samalta alueelta kuin Siriuksellakin, eli alaselän, lantion ja etureisien kohdalta. Seuraava Hiisi-pojan hierontasessio on mahdollisesti tällä viikolla, kunhan tulehdukseni vähän helpottaa.
Hieroin omatkin kooikkerini tasapuolisuuden nimissä: Sirius oli jumissa selästään sekä sisäreisistään, Aurinko kyljistään (yllätys) ja takareisistään. Nyt kooikkerit saavatkin taas kuurina B-vitamiinia sekä magnesiumia pahempien lihasjännitysten välttämiseksi. Vielä kun löytäisin koirien Back On Track -loimen jostakin, mihin lie muutossa koko mantteli tungettu!


Loppuun totean, että ei ole mikään ihme, jos kooikkerit eivät ole tänä kesänä toimineet ihan täysillä. Ne käyvät selvästi auringonvaloenergialla (jota tänä vuonna on saanut todella vähän!), mistä minulla on kuvatodisteita. Ne siirtyvät auringonläiskän mukana makuuhuoneessa :)





Aurinko meni pilveen, mamman vika.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti