Kädetöntä menoa

Viime viikolla ärsytti, itketti, suututti, pelotti, kiukutti, v*tutti, ahdisti ja masensi koirien takia. Minulla alkoi myös viime viikolla viimeinen opetusharjoitteluni, joka vie yllättävän paljon aikaa ja varsinkin energiaa. Olen jatkuvasti väsynyt, enkä meinaa jaksaa iltaisin mitään. Tietysti tuo gradu painaa päälle: onneksi perjantaina on seminaariversion palautus, joten saan pariksi kuukauden rauhan gradulta. Tieteellinen kirjoittaminen kuitenkin jatkuu 10-sivuisella opetusteorialla, elämänkatsomustiedon kandilla ja pedagogisten harjoitteluiden portfoliolla sekä tietysti kirjatenteillä.
Pääsiäisloma on erittäin tervetullut, vaikka se kestääkin vain 4 päivää. 

Koirille olen opettanut kosketuskeppiä. Siriukselle opetin sen joskus kauan sitten, mutta Aurinkoiselle en ole kosketuskeppiä käyttänyt - ennen kuin nyt. Sain kooikkerikaverilta hyvän vinkin rallytokon eteensiirtymiseen, jossa apuna käytetään kosketuskeppiä. Myös puolenvaihtojen opetteluun seuraamisessa kosketuskeppi voi olla avuksi. 
Siriukselle kosketuskepin tökkääminen nenällä oli siis tuttua kauraa, mutta nenän sijaan Sirius innostui käyttämään kieltään, suutaan ja hampaitaan nopeamman palkan toivossa. Tarkoituksenani oli siis saada Sirius pitämään kirsunsa kiinni kosketuskepissä muutaman sekunnin ajan, mutta Sirius vaihtoi nenän parissa sekunnissa suuhun. Naksuttelua jatketaan oikeasta toiminnosta! Kosketuskepin seuraaminen onnistuu hyvin, vaikka en ole sen avulla vielä mitään uusia temppuja opettanut, vaan käyttänyt vanhojen ohjaamiseen käden sijasta.
Aurinko tarjosi kosketuskepille ensin molempia tassujaan (erikseen ja yhtä aikaa), sitten maahanmenoa, pyörimistä itsensä ympäri ja lopulta haukkumista. Typerä tikku, kun ei namia herunut vaikka teki hyviä temppuja. Kun Aurinko sai ensimmäisen naksautuksensa kosketuskepin haistamisesta, kuulin kuinka Aurin aivoratas alkoi raksuttaa. Tällä hetkellä Aurinko ei kauhean kauaa malta keppiä koskettaa, mutta seuraa sitä hyvin ja tökkii sateenkaaripalloa myös silloin, kun se on pöydällä/repussa/tuolilla/missä-tahansa-korokkeella mihin kooikerhondjen nenä vain yltää.
Africa pääsi myös kokeilemaan kosketuskeppiä. Pitkään siinä meni, ennen kuin Africa tajusi kepin pallopään oleva se asia, johon piti kiinnittää huomiota. Toinen ongelma oli se, että Africa nuoli mieluummin palloa kuin tökki sitä kirsullaan. Edelleenkin kieli kiertyy liian herkästi pallon ympäri, vaikka siitä ei palkkaa saakaan. Nenällä on vissiin tylsää tökkiä.

Meillä kosketuskeppinä toimii kissan pallo, johon on tehty reikä ja liimatty syömäpuikko kiinni.
Helppoa ja halpaa. Koirienkin tuntuu olevan helppoa erottaa monivärinen pallo muusta ympäristöstä.

Nyt sitten jäämmekin ainakin viikoksi treenitauolle, koska Siriuksella on huomenna kastraatio. Toivon kovasti, että kaikki menee hyvin, eikä Siriukselle tule mitään jälkiseuraamuksia leikkauksesta ja että eturauhasongelmilta vältytään jatkossa. Todennäköisesti eläinlääkäri määrää jokatapauksessa antibioottikuurin, mutta saa nähdä kuinka hyvin haavan puhtaana pitäminen onnistuu tässä loskassa ja ravassa - en todellakaan viitsi olla kahta viikkoa lenkittämättä Siriusta!
Samalla myös Aurinko saa yli viikon loman agilitysta, mikä tekee sille varmasti hyvää. Aurinkoisessa oli paljon jumeja kun hieroin sen viikoloppuna, eikä mikään ihme kun vuoroin lenkkipolut ovat mudassa ja vuoroin jäässä. Huomaan itsestänikin, kuinka nopeasti lihakset menevät jumiin kun askeleitaan joutuu varomaan: erityisesti selkä, lantio ja reidet - kuten Aurillakin. Siriuksen hieron vasta sitten, kun se on toipunut leikkauksestaan, eli parin viikon päästä.

Viime viikon treenit menivät erityisesti Siriuksen kanssa niin mainiosti, että hyvillä mielin voin viettää treenittömän viikon kooikkereiden kanssa. Aurinko vähän empi "kädettömässä" ohjauksessa, koska se vahti koko ajan käsiäni ja taskujani: "Milloin mamma heittää lelun?!" 
Meidän seurassamme siis oli pienimuotoinen haaste, jossa haasteen vastaanottavien koirakoiden oli tarkoitus ohjata sama rata läpi ilman käsiä (siis ilman käsiohjausta). Muutama koirakko tähän tarttui, kuten myös minä, ja videomateriaaliakin on todisteena! Hauskaa ainakin oli, ja sain tehtyä nollaradat molemmille, vaikka minä kaaduin ja olin käskyineni monessa kohtaa myöhässä.

Sirius&kädetön ohjaus *klik*
Aurinko&kädetön ohjaus *klik*

Lisäksi sunnuntaina kävin rallytokoilemassa kooikkereiden kanssa häiriökoirakkoina agilityn hallintakokeessa. Tosin Aurinko ja Sirius eivät tainneet olla kovin häiritseviä häiriökoiria; laskivat nimittäin vieraat koirat iholle ilman mitään reaktiota, ja tottelivat jokaista käskyä hirmu kauniisti.
Onneksi kooikkereiden kanssa tulee välillä edes näitä pieniä onnistumisia ja ylpeyden hetkiä, ettei elämä ole ihan pelkkää paskaa. Melkein kuitenkin, mutta ei ihan.

Pohjois-Karjalassakin paistaa kevätaurinko <3