Ihmettelin Siriuksen jäykkyyttä viime viikolla itsenäisissä treeneissä ja huomasin sen reagoivan toisen takajalan lihaksen paineluun. Ajattelin sen johtuvan siitä, että Sirius kompastui rappusissa vanhempieni luona ja kaatui kirsulleen. Treenien jälkeen annoin Siriukselle hoidoksi lämpöä, eli sähkö- ja kauratyynyä sekä BoT-loimen.
Mutta sehän olisi ollut liian helppoa ja yksinkertaista. Lauantaina lattialla oli verisiä tippoja. Siriuksen eturauhanen on tulehtunut jälleen. Nähtävästi se ei ole juurikaan suurentunut, koska siihen viittaavia oireita (virtsaamis- ja ulostamisvaikeuksia) ei ole. Soitin eläinlääkärille, selitin tilanteen ja sain puhelinreseptin antibiootteihin. Kipulääkettä oli sentään jääkaapissa niskakipuepisoidin johdosta.
Kun tarkemmin ajattelen, oireet alkoivat ehkä kuukausi sitten: Sirius kiinnostui Aurinkoisesta ja Africasta, kosiskeli niitä ja yriti astua. Ajattelin tämän käytöksen johtuvan siitä, että naapurustossa ja lenkkipoluilla on varmasti juoksuisia narttuja. Lisäksi Sirius haisteli pissoja todella tarkasti, maisteli niitä ja merkkaili lenkeillä paljon. Viikko sitten ilmeni jäykkyys ja jonkinasteinen lihasaristus.
Tästä johtuen Siriukselle on nyt varattu kastraatioaika ensi viikolle, kunhan antibioottikuuri loppuu eli tulehdus on saatu aisoihin. Minä lupasin viime keväänä Siriukselle, ettei sen tarvitse enää syödä hormooneja, eikä minun tarvitse pelätä mahdollisia kasvaimia tai kystia, joita eturauhasongelmista voi aiheutua. Hormoonit auttoivat meillä vuoden ajan, mutta en halua antaa koiralleni jatkuvasti hormoonihoitoja - eivät ne ole hyväksi ihmisellekään, miten ne sitten olisivat koiralle? Jos Sirius saisi leikkauksen jälkeen vielä monen monta tervettä ja onnellista vuotta minun harrastus- ja seurakoiranani.
Osasin jo odottaa seuraavaa huonoa uutista, eihän näitä ollutkaan vielä tarpeeksi. Viime kerralla huonojen uutisten kausi (jota kesti yli 2 vuotta) loppui siihen, kun läheiseni kuoli. Sen lisäksi, että Sirius on kipeänä (vaikka jaksaakin lenkkeillä, leikkiä ja tehdä rallytokoa), minä itse joudun myös jatkotutkimuksiin. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta kyllähän se kaihertaa mieltä.
Viime viikon radasta sen verran, että Siriuksen kanssa en tehnyt rataa kokonaisuudessaan, vaan jätin kepit kokonaan radalta pois ja kontaktien sijaan ohjasin Siriuksen putkiin. Koska Sirius on takaosastaan jäykkä ja hyppääminen ei näyttänyt puhtaalta, jätin rasittavimpia esteitä pois. Sen sijaan juokseminen vaikutti tuntuvan Siriuksesta mukavalta, se teki innoissaan hyppyjä ilman rimoja sekä putkia, ja juoksi hallissa voitonriemuisena lelu suussaan.
Aurinkoisen kanssa tein radan parissa osassa. A-esteeltä lähtö takaakiertoon oli hidas, Auri luultavasti paineistuu minusta ja minun elekielestäni, eli reilu palkkaus takaakiertoihin, erityisesti silloin kun minä seison paikoillani ja Aurin pitää liikkua. Toinen ongelma oli putket 12 ja 13, koska Aurinko ei (putkihulluna) kuunnellut putkijarrua, vaan juoksi täysillä putken 13 väärään päähän. Tiukalla tässätässä käskyllä Aurinko pudotti putkesta tullessaan raville, mutta sain sen kuitenkin putken 13 oikeaan päähän. Seuraavilla toistoilla Aurissa oli jo vauhtia, minun täytyy vain itseni muistaa olla hermostumatta ja yrittää olla paineistamatta Auria liikaa omilla äänenpainoillani sekä elekielelläni - Aurinko kun on vähän draamaqueen.
Kaikki muu menikin Aurin kanssa oikein hyvin, kun vaan minä osasin linjata itseni oikein ja antaa käskyt ajoissa, enkä jäänyt miettimään. Pituuden (nro 10) jälkeen Aurinko ehti kääntyä minua kohti, koska en ohjannut sitä kepeille vaan ajattelin, ettei Aurinko osaa hakea avokulmaa. Enpä ajattele enää, vaikka meninkin aika lähelle keppien aloitusta auttamaan Auria oikeaan väliin.
 |
| Rata viikolla 10. |
Siriuksen tulehduksen lisäksi Aurilla on taas kyljet ja alaselkä kipeänä. Onko se mikään ihme, kun öisin on vielä pakkasta, jolloin kaikki jäätyy, ja päivisin lämpöasteet sulattavat kaiken loskaksi? Itsekin olen liukastellut lenkeillä ja saanut alaselkäni sekä sääreni kipeiksi pelkästään siitä, että yritän pysyä lenkillä pystyssä!
Olen ajatellut hoitolaserin ostamista kotiin koirien hoitoa varten, mutta vielä ei taloudellinen tilanne anna periksi. Kunhan saan kaavittua tarpeeksi kahisevaa kasaan, laitan tilauksen menemään - ulkoimaille tietenkin, koska sieltä saa saman laitteen satasen halvemmalla. Kielitaidosta on hyötyä.
Mitään erikoisen iloista sanottavaa en nyt keksi, vaikka Siriuksen tilanne ei itketäkään. Lähinnä ärsyttää ja harmittaa, kun Siriuksella on taas vähän tukala olla ja se on toipilas. Onko liikaa se liikaa vaadittu, että edes koirat pysyisivät kunnossa? Tällä hetkellä ei kiinnosta mikään. Tuntuu että yritin mitä tahansa, jotain menee perseelleen.
En olisi uskonut, että voin olla näin loppuunajettu ja kertakaikkisen kyllästynyt elämääni tällä hetkellä. Onneksi on nuo koirat, joista saan aina iloa - huolimatta siitä, miten paljon huolta ja murhetta ne joskus aiheuttavat.
 |
| Aurinko tahtoo pullaa. |
 |
| Sirius luopui toivosta saada pullaa. |
 |
| Elämäni ilot <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti