Relax, take it easy

Viime blogipäivityksen jälkeen ollaan vaan oltu. Sirius oli täyslevossa kolme päivää, jonka jälkeen jatkoin normaalia lenkkeilyä myös Titiuun kanssa - tosin vain hihnassa. Vapaana juokseminen, riehuminen, hyppiminen ja muu repivä liikunta on kiellettyjen listalla tikkien poistoon asti, etteivät tikit vain repeä ja leikkaushaava aukea.
Tänään tarkoituksena oli mennä agilitytreeneihin Aurin kanssa, mutta kaaduin aamulla polkupyörällä jäisellä tiellä ja liuin vasemmalla kyljelläni pitkin asfalttia: nyt minulla on nahka rullalla polvesta kylkeen asti, käsi auki ja kyynärpää ruvella. Eli ei agilitya tänään.

Ajoittain Siriuksella on ollut tylsää, se on muutaman kerran saanut itseltään kaulurin pois päästä (!), kiukutellut aitauksessaan ja hakannut minua kaulurillaan, että saisi huomiota. Haavan putsaaminen, suihkuttelu ja tyhjän kivespussin puristelu turvotuksen välttämiseksi ovat olleet Siriuksesta ihan perseestä, ja se onkin protestoinut kauhealla kitinällä ja jatkuvalla istumisella, välillä tuntui että perskarvat liimautuivat lattiaan! Nyt haava kuitenkin näyttää siistiltä, ja kivespussin turvotus on laskenut huomattavasti. Mitään uutta en ole Siriukselle opettanut, jotain helppoja temppuja olen sillä teettänyt, koska Sirius innostuu ja kuumuu tempuista todella herkästi, enkä halua leikkaushaavan paranemiseen mitään takapakkia.
Nyt perjantaille varasin kuitenkin vapaavuoron rallytokon tekemiseen; Sirius pääsee halliin treenaamaan kalsarit jalassa (ettei haavaan mene kumirouhetta) ja Aurinko alasti ;)

Sirius sai viettää siis laatuaikaa Pasin kanssa, kun taas tytöt pääsivät lenkille viettämään laatuaikaa minun kanssani. Tosin välillä tuntui siltä, että vain Aurinkoisella oli hauskaa ja Africalla enimmäkseen vain typerää ja kurjaa, koska en todellakaan uskalla pitää Africaa irti mikäli minulla ei ole muita ihmisiä mukana vahtimassa sitä. Joulukuinen karkureissu Savonmaalla aiheutti ihan tarpeeksi sydämentykytyksiä, harmaita hiuksia sekä kipeitä äänihuulia, joten Africa on saanut minun kanssani tyytyä lenkkeilemään hihnassa ja katsomaan vierestä, kun Aurinko on juossut vapaana kimaltelevalla hangella sekä vesilätäköissä ja kantanut minulle ties mitä mädätynyttä tavaraa heitettäväksi.

Sirius valvoo Pasin töitä.

Africalla ei ollut kivaa. Aurinkoisella oli!

Kastroinnin myötä voi tietysti tulla paino-ongelmia ja kooikkerin turkki voi räjähtää pehmeäksi pörröpalloksi, mutta tällä hetkellä ei Siriuksella on syytä huoleen: eläinlääkärin vaaka näytti 11,3kg. Sirius onkin mielestäni hoikassa kunnossa, painoa voisi olla 200-300 grammaa enemmän.
Africa voisi myös olla paksumpi, mutta nyt sentään ollaan whippetin kanssa saatu jo maaginen kolmentoistakilon raja rikki: 13,1kg. Melko lihaksiton tuo eläin kyllä on, mutta liekö se mikään ihme, kun talvella Africaa ei voi käyttää pitkillä lenkeillä tai pitää irti atooppisen ihon takia. Kova pakkanen ja kova hangen pinta tekevät African ihosta sen näköisen, kuin sitä olisi vedetty raastinraudalla.
Aurinkoinen voisi sen sijaan aloittaa dieetin, tai sitten se todellakin on vain lihaksikas sekä raskastekoinen; vaaka näytti 12,6kg. Haluaisin jonkun ulkopuolinen mielipiteen siihen, onko Aurinko paksu vaiko ei. Itse en osaa enää sanoa. Ylhäältä päin katsottuna Aurilla on kuitenkin selkeä vyötärö, sen vatsalinja nousee ja kylkiluut tuntuvat kevyellä painamisella.

En ole vielä muuttanut Siriuksen ruokavaliota mihinkään suuntaan, vaan jatkan samalla ruokintamäärällä kuin aikaisemminkin. Ruokaakaan en ole vielä vaihtanut mihinkään, vaan Canaganin kanaruoalla mennään. Seuraavaksi on kyllä tarkoitus ostaa Orijenia, mikäli vastaan ei tule jotakin todella hyvää koiranruokatarjousta (kuten viime syksynä Applaws -kuivaruoasta). 

Mitään lisäravinteita en ole nyt lääkekuurilla Siriukselle antanut pellavaöljyä lukuunottamatta. Piimää olen antanut Siriukselle joka aterialla, vaikka ei sen vatsa ole mennyt sekaisin antibiooteista eikä kipulääkkeistä. Kipulääkkeitä annoin vain 5 päivää, ab-kuuri jatkuu vielä perjantaihin asti. Viikon päästä tikit ovat jo poissa, ja voimme lenkkeillä sekä treenata normaalisti!

Ja loppuun vielä hehkutus siitä, että graduluonnokseni (34 sivua) on viimein lähetetty ja huomenna on sen arviointi! Vaikka minulla on vieläkin aivan liikaa tekemistä opiskelujeni kanssa tänä keväänä, voin olla sentään vähän rennommin ja unohtaa gradun hetkeksi. Nyt on sentään iltaisinkin aikaa vain olla, eikä tarvitse ihan koko ajan olla tekemässä jotakin opiskeluun liittyvää. Jes.