Kädetöntä menoa

Viime viikolla ärsytti, itketti, suututti, pelotti, kiukutti, v*tutti, ahdisti ja masensi koirien takia. Minulla alkoi myös viime viikolla viimeinen opetusharjoitteluni, joka vie yllättävän paljon aikaa ja varsinkin energiaa. Olen jatkuvasti väsynyt, enkä meinaa jaksaa iltaisin mitään. Tietysti tuo gradu painaa päälle: onneksi perjantaina on seminaariversion palautus, joten saan pariksi kuukauden rauhan gradulta. Tieteellinen kirjoittaminen kuitenkin jatkuu 10-sivuisella opetusteorialla, elämänkatsomustiedon kandilla ja pedagogisten harjoitteluiden portfoliolla sekä tietysti kirjatenteillä.
Pääsiäisloma on erittäin tervetullut, vaikka se kestääkin vain 4 päivää. 

Koirille olen opettanut kosketuskeppiä. Siriukselle opetin sen joskus kauan sitten, mutta Aurinkoiselle en ole kosketuskeppiä käyttänyt - ennen kuin nyt. Sain kooikkerikaverilta hyvän vinkin rallytokon eteensiirtymiseen, jossa apuna käytetään kosketuskeppiä. Myös puolenvaihtojen opetteluun seuraamisessa kosketuskeppi voi olla avuksi. 
Siriukselle kosketuskepin tökkääminen nenällä oli siis tuttua kauraa, mutta nenän sijaan Sirius innostui käyttämään kieltään, suutaan ja hampaitaan nopeamman palkan toivossa. Tarkoituksenani oli siis saada Sirius pitämään kirsunsa kiinni kosketuskepissä muutaman sekunnin ajan, mutta Sirius vaihtoi nenän parissa sekunnissa suuhun. Naksuttelua jatketaan oikeasta toiminnosta! Kosketuskepin seuraaminen onnistuu hyvin, vaikka en ole sen avulla vielä mitään uusia temppuja opettanut, vaan käyttänyt vanhojen ohjaamiseen käden sijasta.
Aurinko tarjosi kosketuskepille ensin molempia tassujaan (erikseen ja yhtä aikaa), sitten maahanmenoa, pyörimistä itsensä ympäri ja lopulta haukkumista. Typerä tikku, kun ei namia herunut vaikka teki hyviä temppuja. Kun Aurinko sai ensimmäisen naksautuksensa kosketuskepin haistamisesta, kuulin kuinka Aurin aivoratas alkoi raksuttaa. Tällä hetkellä Aurinko ei kauhean kauaa malta keppiä koskettaa, mutta seuraa sitä hyvin ja tökkii sateenkaaripalloa myös silloin, kun se on pöydällä/repussa/tuolilla/missä-tahansa-korokkeella mihin kooikerhondjen nenä vain yltää.
Africa pääsi myös kokeilemaan kosketuskeppiä. Pitkään siinä meni, ennen kuin Africa tajusi kepin pallopään oleva se asia, johon piti kiinnittää huomiota. Toinen ongelma oli se, että Africa nuoli mieluummin palloa kuin tökki sitä kirsullaan. Edelleenkin kieli kiertyy liian herkästi pallon ympäri, vaikka siitä ei palkkaa saakaan. Nenällä on vissiin tylsää tökkiä.

Meillä kosketuskeppinä toimii kissan pallo, johon on tehty reikä ja liimatty syömäpuikko kiinni.
Helppoa ja halpaa. Koirienkin tuntuu olevan helppoa erottaa monivärinen pallo muusta ympäristöstä.

Nyt sitten jäämmekin ainakin viikoksi treenitauolle, koska Siriuksella on huomenna kastraatio. Toivon kovasti, että kaikki menee hyvin, eikä Siriukselle tule mitään jälkiseuraamuksia leikkauksesta ja että eturauhasongelmilta vältytään jatkossa. Todennäköisesti eläinlääkäri määrää jokatapauksessa antibioottikuurin, mutta saa nähdä kuinka hyvin haavan puhtaana pitäminen onnistuu tässä loskassa ja ravassa - en todellakaan viitsi olla kahta viikkoa lenkittämättä Siriusta!
Samalla myös Aurinko saa yli viikon loman agilitysta, mikä tekee sille varmasti hyvää. Aurinkoisessa oli paljon jumeja kun hieroin sen viikoloppuna, eikä mikään ihme kun vuoroin lenkkipolut ovat mudassa ja vuoroin jäässä. Huomaan itsestänikin, kuinka nopeasti lihakset menevät jumiin kun askeleitaan joutuu varomaan: erityisesti selkä, lantio ja reidet - kuten Aurillakin. Siriuksen hieron vasta sitten, kun se on toipunut leikkauksestaan, eli parin viikon päästä.

Viime viikon treenit menivät erityisesti Siriuksen kanssa niin mainiosti, että hyvillä mielin voin viettää treenittömän viikon kooikkereiden kanssa. Aurinko vähän empi "kädettömässä" ohjauksessa, koska se vahti koko ajan käsiäni ja taskujani: "Milloin mamma heittää lelun?!" 
Meidän seurassamme siis oli pienimuotoinen haaste, jossa haasteen vastaanottavien koirakoiden oli tarkoitus ohjata sama rata läpi ilman käsiä (siis ilman käsiohjausta). Muutama koirakko tähän tarttui, kuten myös minä, ja videomateriaaliakin on todisteena! Hauskaa ainakin oli, ja sain tehtyä nollaradat molemmille, vaikka minä kaaduin ja olin käskyineni monessa kohtaa myöhässä.

Sirius&kädetön ohjaus *klik*
Aurinko&kädetön ohjaus *klik*

Lisäksi sunnuntaina kävin rallytokoilemassa kooikkereiden kanssa häiriökoirakkoina agilityn hallintakokeessa. Tosin Aurinko ja Sirius eivät tainneet olla kovin häiritseviä häiriökoiria; laskivat nimittäin vieraat koirat iholle ilman mitään reaktiota, ja tottelivat jokaista käskyä hirmu kauniisti.
Onneksi kooikkereiden kanssa tulee välillä edes näitä pieniä onnistumisia ja ylpeyden hetkiä, ettei elämä ole ihan pelkkää paskaa. Melkein kuitenkin, mutta ei ihan.

Pohjois-Karjalassakin paistaa kevätaurinko <3

Rocktähden ikä ja koiraharrastuksia.

Ehdin vanhetakin edellisen blogikirjoituksen ja tämän välissä taas vuoden. Olen nyt rock-tähden maagisessa iässä - bändi tosin puuttuu, mutta asenne on ainakin kohdallaan. Kolmekymmentä lähestyy uhkaavaa vauhtia, saa nähdä saanko sen-kuuluisan-kriisin jo nyt vai sitten ajallaan.
Mutta miten voikin olla, että esimerkiksi viimeisestä LotR -elokuvasta  on jo 12 vuotta, ja minä en ole vanhentunut yhtään! Ei ainakaan tunnu siltä. Peilistäkin katsoo ihan samannäköinen pärstä kuin 5 tai vaikka 10 vuotta sitten - hiustyyli ja lävistyksien määrä vain vaihtelevat. Hämmentävää on tämä.

Kooikkereiden kanssa olen tehnyt agilitya (hallilla) ja rallytokoa (kotona). Siriukselle yritän vahvistaa sivulta eteen siirtymistä, koska Sirius jää herkästi minusta liian kauas - ihannehan olisi alle 30cm välimatkaa. Kosketuskeppiä on ehdotettu avuksi, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä sellaista. Minulla oli itsetehty kosketuskeppi joskus aikoinaan, mutta muuttojen myllerryksessä se on kadonnut jonnekin. Pitänee uhrata koulutustarkoitukseen yksi syömäpuikko ja askarella siihen päähän jokin pallo vaikka ilmastointiteipistä.
 Aurinkoiselle vahvistamisen alla on seuraaminen. Oikea paikka on välillä hakusessa, koska Aurinko alkaa herkästi ennakoimaan jääviä liikkeitä. Mikäli ensimmäisellä seuraamispätkällä tehdään jokin jäävä liike, Auri alkaa jätättää toisellakin seuraamispätkällä ja vaanimaan jäämiskäskyä. Onneksi rallytokossa voi kehua koiraa ja toistaa käskysanaa, koska se auttaa Auria ja seuraaminenkin näyttää paremmalta. Palkka kyllä suuntautuu aina eteenpäin, mutta silti Aurinko ei yritä edistää vaan jää mieluummin taaemmas. Täytyy joku päivä kuvata videolle meidän seuraamista, josko minun ruumiinkielessäni on jotakin mikä saa Aurinkoisen hidastelemaan

Agilitya olen käynyt treenaamassa itsenäisesti, koska viime viikolla ryhmätreenit sattuivat syntymäpäivälleni ja iltani oli jo Pasin toimesta varattu juhlimiselle.
 Aurilla oli hirveä tunku puomille, mikäli annoin sille yhtään tilaa ja hetkeäkään aikaa ajatella itsenäisesti. Jo 2.hypyn jälkeen Aurinko juoksi puomille, mikäli en ollut oikeassa paikassa ohjaamassa. Toinen ongelma oli 6.putki, koska olin aluksi aina myöhässä ohjaamassa. Minun piti tehdä valssi 5.hypyn jälkeen, jolloin Aurinko hidasti vauhtiaan ja sain sen oikeaan putken päähän.
 Siriuksen kanssa ongelmana oli keppien aloitus, mikä hämmensi minua suuresti. Sirius osaa hakea kepit monista kulmista ja yleensä kepit eivät aiheuta hankaluuksia. Kulma oli vaikeahko, mutta oletin Siriuksen osaavan hakea sen ilman tukemista - väärin oletettu. Kun kävin pari kertaa vetämässä Siriuksen niistolla keppien oikeaan aloitusväliin, onnistui Siriuksenkin hakea keppien aloitus oikein itsenäisesti.
 Lopuksi otin vielä keppitreeniä, jossa koiran piti tehdä kepit itsenäisesti loppuun asti, kun minä jäin paikoilleni koiran taakse. Sirius osasi kepittää hyvin loppuun asti - ja niin osasi Aurinkoinenkin! Yllätyin Aurin hyvästä suorituksesta niin, etten tajunnut heittää sille heti lelua. Aurinko ehti siis lähteä tulemaan minua kohti, ennenkuin tajusin kehua pikkuakkaa. Onneksi seuraavissa toistoissa minäkin olin ajan tasalla.
 Lisäksi tein kauko-ohjaustreeninä keppien hakua niin, että lähtetin koiran  putkeen ja jäin seisomaan paikoilleni, jonka jälkeen koiran piti tehdä kepit minua kohti. Putkijarrulla ("tsstsss") sain Aurinkoisen hidastamaan ulostulossa ja hakemaan kepit oikein, mahtavaa! Sirius sen sijaan juoksi innoissaan monta kertaa 16. hypylle, eikä kuunnellut putkijarrua. Lopulta erittäin raikuva TÄSSÄTÄSSÄ sai Siriuksen havahtumaan putkesta tultuaan ja hakemaan kepit. Jälleen yhden onnistuneen suorituksen jälkeen Siriuksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa putkijarrun ja keppin suorituksen kanssa.
Kunpa osaisin ohjata (ja opettaa) koiriani paremmin, niin saisin heti alkuun onnistuneita suorituksia. Jospa sitä joskus oppisi.

Rata viikolla 7.

Tällä viikolla kävin maanantaina vielä kooikkereiden kanssa treenaamassa kontakteja sekä keppejä Pasin avustuksella. Pasi sai seisoi namialustan ja nakkien kanssa milloin minkäkin kontaktiesteen vieressä, vahtia että kooikkerit suorittavat kepit oikein loppuun asti, ja olla lelunheittokätenä, kun tein loppurallateluksi kooikkereiden kanssa putki-hyppyrallia. Minulle tuli hiki ja kooikkereilla oli hauskaa (jee!), mutta Pasi taisi saada vain reiän hanskaansa.

 Loppuun sitten pari kuvaa, joita olen ottanut vain kännykällä. Pitäisi taas ottaa järkkäri Pasin vanhemmilta lainaan, että joskus saisi koirista vähän laadukkaampiakin kuvia. Oma järkkäri on haaveissa, mutta vielä siihen ei todellakaan ole varaa. Ehkä ensi vuonna.