Kieputusta

 Ensimmäisistä kolmosluokan agilitykisoista jotain oppineena haluan oppia itse ohjaamaan kieputuksia, takaakiertoja, leikkauksia ja muita mukavia sujuvasti - ja haluan että koiratkin oppivat ne, eikä homma ainakaan kaadu siihen etten osaisi jotakin. Eri asia on sitten se, ehdinkö ohjaamaan kunnolla tai teenkö ohjauskuvion kunnolla, mutta että edes osaan sen.

 Viime viikolla ryhmätreeneissä oli vastassa tällainen rata. Paljon takaakiertoja, haltuunottoja, puomi-putkierottelua ja juoksemista, että ehdin ohjaamaan oikein.

Rata 16.09.2014

 Siriuksen ongelmakohdaksi nousi hypyt 8 ja 9. Se hyppäsi molemmat hypyt uudestaan toiseen suuntaan, kun minä jatkoin matkaani. Tähän siis luullakseni tein twistiä, yritin myös 8.hypylle viskileikkausta. Se nyt meni Siriukselta vähän paremmin, muutaman toiston jälkeen molemmat valitsemani ohajuskuviot alkoivat sujua. Puomi-putkierottelu meni Siriukselta hienosti, ja muuten rata oli sujuvaa Titiuun kanssa.
 Aurinkoiselle ongelma oli ensin puomi. Hyppy nro 9 jälkeen Aurinko kiipesi puomille - kolmesti. Siinä vaiheessa minä tajusin, että olen väärällä puolella eli puomin puolella. Aurinko luki periaatteessa ohjaustani oikein, mutta suullista käskyäni ei. Vaihdoin ohjauskädeksi oikean käteni, vedätin Aurin hyppyjen 9 ja 12 välistä hypylle 10 - tadaah! Ei puomille tunkemista.
 Seuraava haastava paikka oli putken väärä pää. Eli putki nro 11 mentiin väärästä päästä pariin otteeseen. Tein valssin 10.hypyllä suoranaisesti Aurin päälle, otin haltuun ja keilasin koiran putken oikeaan päähän. Puomi-putkierottelu oli Aurinkoisellakin erinomainen, samoin kontaktit jotka pitävät yllättävän hyvin, vaikka minä jatkan juoksua eteenpäin.

 Mietin vain, että pitäisikö opettaa kontaktit itsenäisemmiksi, ilman erillistä pysäytyssanaa (joka meillä on "koske"). Eli koira pysähtyy itse automaattisesti 2on-2off -kontaktille. Toisaalta, uskaltaisinko luottaa siihen myös kisoissa että koira pysähtyy? Todennäköisesti tämä tekniikka menisi siihen, että treeneissä olisin hiljaa ja kisoissa huutaisin "KOSKE".
 Ettei vaan agility olisi liian helppoa muutenkaan, niin sitten minä vielä sekoitan koirieni päät. 

 Tänään kävin tekemässä kooikkereitten kanssa putken "väärää" päätä, mikä osoittautui Aurinkoiselle aika kinkkiseksi jutuksi, koska Auri karkasi jopa selkäni takaa putken väärään päähän. Miksi? Koska PUTKI on Aurinkoisen LEMPPARI. Ja koska minä annoin sen mennä väärään päähän.
 Tätä siis on Aurinkoisen kanssa treenattava aika reilusti, ennenkuin voin luottaa siihen että Aurinko kuuntelee ohjausta eikä pientä ääntä päässään, joka käskee mennä putkeen, ihan sama mihin päähän.
 Treeniin kuului juurikin kieputusta, jossa minä pyörin hypyn siivekkeen vieressä, koira hyppää ja tulee käteen. Tämä osoittautui viimeksi ongelmalliseksi, eikä se nytkään mallisuoritus ollut, mutta parempi kuitenkin. Lisäksi treenasin (käsittääkseni) päällejuoksua ja twistiä - minulla on vähän ohjaustermit hukassa edelleen. Siriukselle päällejuoksu oli helpompi kuin Aurinkoiselle, Aurinko taas tajusi twistin Siriusta nopeammin. Auri sai extranamipalkkaa kädestä päällejuoksusta hypätessään ikäänkuin suoraan syliini, Siriusta palkkasin twistissä lelulla heti hypyn jälkeen ja itse jatkoin seuraavan esteen suuntaan.

 On tämäkin, kun pitää opetella kaikenmaailman ohjauskuvioita ja varsinkin niiden nimiä! Lisäksi monilla on oma versionsa näistä vaikeammista ohjaustekniikoista, niistä on vain sitten valittava omaan käteen (kirjaimellisesti) sekä omalle koiralle sopivat.
 Suosittelen lämpimästi välillä olemaan hiljaa kun opettelee uusia ohjaustekniikoita. Minulle se ainakin auttaa, ja keskityn enemmän liikkeeseeni sekä siihen missä koira on, kun en sano mitään. Tuntuu että koirakin jotenkin herkistyy ja tarkkailee minua paremmin, kun ääntä ja käskyä ei kuulu.

 Aurinkoisen kanssa tehtiin myös keinua Pasin avustuksella. Pasi piti keinua ylhäällä ja palkkasi nameilla, minä annoin vain "keinu" -käskyn ja päästin Aurin juoksemaan keinulle. Tätä tehtiin muutama toisto ilman, että keinu missään vaiheessa laskeutui alas. Sen jälkeen tehtiin muutama toisto niin, että Aurinko sai palkan keinun ollessa ylhäällä, Pasi laski keinun hallitusti alas ja Aurinko sai uuden palkan. Hyvin tuli keinuun lisää vauhtia, kun otin treenien lopuksi keinun pari kertaa molemmilta puolilta ilman Pasin avustusta :)
 Nähtävästi möllikisoissa tehty lentokeinu vaikutti siihen, että minä varoin liikaa keinua Aurinkoisen kanssa ja pehmeänä koirana se päätti hidastella entisestään keinulla koska "mamma jännittää, sitä pitää rauhoitella".

 Africa teki keinua samalla tavalla parikymmentä toistoa ja voilá! Africa teki tänään keinun osana rataa! Varmasti Africa tarvitsee vielä vahvistusta keinulla, eikä se ole täysin varma este mutta näyttää jo huomattavasti paremmalta kuin pari viikkoa sitten. Renkaan kanssa on tekemistä (mini-medirengas meni mainiosti, maxikorkuinen rengas ei), ja kepit ovat aivan alkutekijöissään. Myös kontakteja pitää hioa varmemmiksi (eli palkata radan yhteydessä ja harjoitella myös erillisinä), mutta African kanssa voi tehdä jo ihan oikeaa ratatreeniä.
 Ei lainkaan huonosti, ottaen huomioon että African kanssa on tehty puoliaktiivisesti agilitya vain puolisen vuotta.

 Nyt taas sää inhottaa, kylmää ja kosteaa. Päälle päätteeksi on luvattu räntäsadetta ja yöpakkasta - yäk. Koiratkaan eivät hirveästi tällaista säätä arvosta, mutta ulkoitava on. Onneksi on siihen sopivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä edes siedettävää - hauskaa voi pitää sitten agilityhallissa sekä meidän melko tilavassa tupakeittiöissä :)

Hupparikansaa.