Ja se sitten näkyi myös radalla.
Sirius hyllytti aika helpossa kohdassa: minä tein jaakotuksen vähän liian myöhään, Sirius luki ohjauksen väärin ja hyppäsi hypyn takaisin minun suuntaani. Siitä tuli siis sylkkäri. Sen jälkeen loppuohjaus on vähän-sinne-päin, annoin Siriuksen tehdä esteet siinä järjestyksessä loppuun kuin se itse halusi, itse juoksin vain mukana ja kehuin kovasti.
Aurinko sitten hyllytti putkella, heti ensimetreillä. Putken väärä pää, en oikein itsekään tajua miten Aurinko luki juuri sen väärän pään putkesta, oikea pää oli paremmin tarjolla muurin jälkeen. Sitten ne kepit. Aurinko lopetti kepit kesken kolmesti. Tätä hämmästelin niin minä radalla, kuin treenikaverit radan reunalla. Aurinko ei ole ikinä jättänyt keppejä kesken. Oliko siihen syynä katonharjan takaa suoraan silmiin paistava iltapäiväaurinko? En keksi mitään muutakaan selitystä tälle. Auringonpaiste häikäisi niin minua kuin koiraakin ja vielä melko kokemattomana koirana Aurinkoisella ei riittänyt itsevarmuus ja taito mennä keppejä loppuun asti näkemättä kunnolla.
Lisäksi Aurinko päätti tehdä myös lentokeinun. Senkin myös ensimmäistä kertaa koskaan.
Että näin hienosti meni meidän mölliradat. Voitte arvata, mitä treenattiin vapaavuorolla tiistaina hallissa: keppejä ja keinua (sekä muita kontakteja ihan varmuuden vuoksi). Ratatreenin käyn tekemässä myöhemmin tällä viikolla.
On siitä jännityksestä jotain hyötyä, koska silloin minä ohjaan tarkemmin, suorastaan varman päälle ja pidän huolen siitä, että tiedän koko ajan missä koira on. En ehkä sittenkään halua, että kisajännitykseni katoaa mihinkään, korkeintaan vähenee aavistuksen.
Viime viikolla treenit sentään menivät hyvin, joka tuo vähän varmuutta treenaamiseen. Rata oli helppo, sen ihmeellisempiä ohjauskuvioita ei tarvittu vaan treenit olivat suoranainen läpijuoksu. Päätin myös tehdä radan takaperin toisella kierroksella, että sain kooikkereille vähän vaihtelua.
Kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, Sirius oppii radan 1-2 toistokerralla ulkoa, siksi sen kanssa ei kannata treenata samaa rataa montaa kertaa - ellei rata ole todella vaikea ja minä itse haluan oppia jonkun tietyn ohjauskuvion. Tällä radalla Siriuksesta parasta olivat putket, joihin menessä Titiuun täytyi joko haukkua tai murista. Palkinnoksi Sirius halusi tietysti vetoleikin wubbakongilla (joka on myös Aurinkoisen suosikkilelu tällä hetkellä) sekä näyttää mammalle riemunsekainen hymy, mahdollisimman läheltä naamaa. Huuli halkesi lievästi, kun sain Siriukselta hammaspusun.
Aurinkoisella oli radalla niin hauskaa, että minä sain taas juosta ja oikoa radalla niin paljon kuin ehdin. Valitettavasti hallin keinonurmimatto kumirouheineen on tiukoissa käännöksissä erittäin sileäpohjaiseksi kuluneilla lenkkareilla hieman liukas, joten minä itse otin melkein suutuntumaa vihreään mattoon. Mutta akalla oli kivaa, sehän oli tärkeintä!
 |
| Rata 02.09.2014 |
Tämän lisäksi olen innostunut opettamaan temppuja koirille. Siriukselle olen opettanut jo vuosia sitten tassulla koskemisen post it -lappuun, ja halusin opettaa Aurinkoiselle saman tempun. Se on hauska, vaatii koiralta ajattelua ja huomiokykyä (kun lappua siirrellään eri paikkoihin) ja voihan sitä käyttää esimerkiksi agilityssa kontaktien tai tokossa ruudun opettamiseen.
Aurinko sai jutun juonesta nopeasti kiinni, vielä en ole lappua siirtänyt korkeammille paikoille kuten tuolille tai pöydälle, mutta lattialla olevan lapun Aurinko osaa jo etsiä ja iskeä käpälänsä sen päälle. Välillä mietin, että osaako Aurinko etsiä myös muun väriset laput ja silti koskettaa niitä tassulla? Meillä on tällä hetkellä kirkkaanvihreitä lappusia, täytyy joskus kokeilla muun värisilläkin.
Siriuksen kanssa lappua voi laittaa jo oviin sekä seiniin ja silti Titiuu lätkäisee tassunsa siihen - harmi vaan kun valonkatkaisimet ovat kooikkerille liian korkealla, muuten opettaisin Siriuksen sammuttamaan valot. Osan ovista se osaa jo sulkea, saunassa se on varsinkin kätevää kun ei tarvitse itse nousta pois lauteilta, kun Sirius sulkee oven perässään :D
Africallekin aloin tätä opettamaan ja lappu löytyy jo ihan hyvin - mutta jos lappu on African mielestä liian vaikeassa paikassa (ei metrin säteellä) tai palkka ei tule koska Africa ei kosketa lappuun tassulla, se tarjoaa maahanmenoa ja sen jälkeen haukkumista. Poow-woow! Kyllä siinä whippetin aivosolut kiehuvat, kun se yrittää keksiä ja muistaa, että mitä pitikään tehdä. Minun sen sijaan täytyy muistaa, että Africa tarvitsee vähintään tuplaten toistoja kooikkereihin verrattuna, ennen kuin vaikeusastetta voi nostaa. Muuten whippet turhautuu, kun ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan.
Eilen aloitin koirien kanssa sitten hajutunnistuksen harjoittelun. Astioina toimivat lastenruokapurkit, jotka keitetään kansiensa kanssa joka treenikerran jälkeen hajujäämien poistamiseksi. Purkkien kansiin tein naulalla pieniä reikiä (myös harsokangasta voi käyttää teipin/kuminauhan kanssa).
Ensihajuksi valitsin kanelin, jossa on voimakas ja helposti muista hajuista erottuva tuoksu. Tässä taka-ajatuksena oli se, että voin helposti siirtää kanelin metsään tai pihalle harjoiteltavaksi hajuksi. Kaneli on pussissa josta sitä on helppo luontoon sirotella (anteeksi, muurahaiset!), enkä usko sen olevan mitään muuta Suomen luonnosta löytyvää hajua lähelläkään - näin koiran on helpompi löytää se, mikä kasvattaa sen itseluottamusta hajutunnistuksen suhteen.
Me olemme tosiaan vasta alkuvaiheessa. Koirat haistelevat tai tökkäävät kirsullaan purkkia jossa kanelia on, ja saavat siitä palkkion. Tästä jatketaan vihjesana lisäämisen, jonka jälkeen hiljalleen lisään purkkien määrää - edelleen vain yhdessä purkissa on kanelia, muissa ei mitään. Kun hajutunnistus alkaa sujua sisällä, siirrän purkit ulos. Sen jälkeen alkaa purkkien häivytys, jonka toivon olevan suhteellisen helppoa kanelin voimakkaan tuoksun takia.
Aion ensi syksynä yrittää opettaa kooikkerit etsimään kanttarelleja, mikäli saan jostain harjoitussieniä sitä ennen. Sen sijaan kanelille tulee hyötykäyttöä, kun pyörittelen oman avainnippuni siinä. Jos minun ei sen jälkeen tarvitsisi kääntää huushollia ylösalaisin etsiessäni avaimiani, vaan voin laittaa kooikkerit töihin! Africakin tekee hajutunnistusta lähinnä aivojumppana, mutta mikäs siinä jos saan jossain vaiheessa koulutettua kolme kanttarellikoiraa! Tai edes kanelikoiraa :)
Aurinko sai jutun juonesta nopeasti kiinni, vielä en ole lappua siirtänyt korkeammille paikoille kuten tuolille tai pöydälle, mutta lattialla olevan lapun Aurinko osaa jo etsiä ja iskeä käpälänsä sen päälle. Välillä mietin, että osaako Aurinko etsiä myös muun väriset laput ja silti koskettaa niitä tassulla? Meillä on tällä hetkellä kirkkaanvihreitä lappusia, täytyy joskus kokeilla muun värisilläkin.
Siriuksen kanssa lappua voi laittaa jo oviin sekä seiniin ja silti Titiuu lätkäisee tassunsa siihen - harmi vaan kun valonkatkaisimet ovat kooikkerille liian korkealla, muuten opettaisin Siriuksen sammuttamaan valot. Osan ovista se osaa jo sulkea, saunassa se on varsinkin kätevää kun ei tarvitse itse nousta pois lauteilta, kun Sirius sulkee oven perässään :D
Africallekin aloin tätä opettamaan ja lappu löytyy jo ihan hyvin - mutta jos lappu on African mielestä liian vaikeassa paikassa (ei metrin säteellä) tai palkka ei tule koska Africa ei kosketa lappuun tassulla, se tarjoaa maahanmenoa ja sen jälkeen haukkumista. Poow-woow! Kyllä siinä whippetin aivosolut kiehuvat, kun se yrittää keksiä ja muistaa, että mitä pitikään tehdä. Minun sen sijaan täytyy muistaa, että Africa tarvitsee vähintään tuplaten toistoja kooikkereihin verrattuna, ennen kuin vaikeusastetta voi nostaa. Muuten whippet turhautuu, kun ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan.
Eilen aloitin koirien kanssa sitten hajutunnistuksen harjoittelun. Astioina toimivat lastenruokapurkit, jotka keitetään kansiensa kanssa joka treenikerran jälkeen hajujäämien poistamiseksi. Purkkien kansiin tein naulalla pieniä reikiä (myös harsokangasta voi käyttää teipin/kuminauhan kanssa).
Ensihajuksi valitsin kanelin, jossa on voimakas ja helposti muista hajuista erottuva tuoksu. Tässä taka-ajatuksena oli se, että voin helposti siirtää kanelin metsään tai pihalle harjoiteltavaksi hajuksi. Kaneli on pussissa josta sitä on helppo luontoon sirotella (anteeksi, muurahaiset!), enkä usko sen olevan mitään muuta Suomen luonnosta löytyvää hajua lähelläkään - näin koiran on helpompi löytää se, mikä kasvattaa sen itseluottamusta hajutunnistuksen suhteen.
Me olemme tosiaan vasta alkuvaiheessa. Koirat haistelevat tai tökkäävät kirsullaan purkkia jossa kanelia on, ja saavat siitä palkkion. Tästä jatketaan vihjesana lisäämisen, jonka jälkeen hiljalleen lisään purkkien määrää - edelleen vain yhdessä purkissa on kanelia, muissa ei mitään. Kun hajutunnistus alkaa sujua sisällä, siirrän purkit ulos. Sen jälkeen alkaa purkkien häivytys, jonka toivon olevan suhteellisen helppoa kanelin voimakkaan tuoksun takia.
Aion ensi syksynä yrittää opettaa kooikkerit etsimään kanttarelleja, mikäli saan jostain harjoitussieniä sitä ennen. Sen sijaan kanelille tulee hyötykäyttöä, kun pyörittelen oman avainnippuni siinä. Jos minun ei sen jälkeen tarvitsisi kääntää huushollia ylösalaisin etsiessäni avaimiani, vaan voin laittaa kooikkerit töihin! Africakin tekee hajutunnistusta lähinnä aivojumppana, mutta mikäs siinä jos saan jossain vaiheessa koulutettua kolme kanttarellikoiraa! Tai edes kanelikoiraa :)
Yläpuolella linkki koirien hajutunnistusharjoitukseen, jossa kooikkereilla on kuvattu toinen treenisarja (n. 10-15 toistoa per sarja) ja Africalla viides... Vähän on whippet hitaampi tässä hommassa, mutta edistyy sentään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti