Kylmää

 Vesi on vielä kylmää, vaikka kooikkereita kovasti houkuttelisikin mennä jo uimaan ja erityisesti noutamaan keppejä, heiniä sekä tietysti vesilintuja sulaneista vesistöistä. Lähellä olevan lenkkeilyreitin rantaviiva saa säännöllisesti useampia tassunjälkiä hiekkaansa, kun erityisesti Aurinko juoksee minun ja veden väliä, odottaen lupaa että josko sittenkin saisi mennä uimaan. Odotellaan nyt kuitenkin, että vedet ovat ainakin yli +10'c ja päästään nopeasti kotiin kuivaan ja lämpimään.

 Aurinko. Voi Aurinko. Joitain tiineyden merkkejä siinä on, pientä turvotusta, nisät ovat kasvaneet ja se on muutenkin rauhallisempi kuin yleensä, eikä lenkillä juoksekaan samalla tavalla. Auri on aina ollut todella ahne, joten siinä ei muutoksia.
 2-3 viikkoa astutuksesta Aurilla oli aamupahoinvointia parina päivänä. Kolmannella viikolla siltä tuli vähän tummaa vuotoa, jonka jälkeen tuli kirkasta, paksua limaa yhtenä tai kahtena päivänä.
 Mutta. Paino ei ole noussut kuin 300-400 grammaa astutuksen alusta. Lonkkien eteen vyötärölle on tullut +2-3cm ja kylkiluiden taakse +3-4cm. Nyt on kuitenkin molemmista astutuksista mennyt 6 viikkoa eli 42 päivää.
 Todennäköisesti Aurinko on siis tyhjä. Kuitenkin toivon vielä, että siellä olisi se 1-2 pentua. Annan ruokaa enemmän kuin tavallisesti, mieluummin varmuuden vuoksi ruokin enemmän kuin olen antamatta ruokaa JOS siellä sitten onkin se yksi pentu, joka ei saakaan tarpeeksi ravintoa.
 
 Olen vuoroin toivonut ja vuoroin vaipunut epätoivoon. Itkenyt olen enemmän kuin pitkään aikaan. Välillä tuntuu ettei itkusta tule loppua, ahdistaa ja tuntuu niin pahalta.
En ymmärrä mikä jälleen meni vikaan. Onko Aurissa jotain vikaa? Oliko astutusajankohta väärä? Olimmeko liian aikaisin liikkeellä? Aurinko nimittäin jatkoi itsensä tarjoamista 21. päivään asti. Onko sen tärppipäivät vasta todella myöhäisessä vaiheessa?
 Voin jossitella ja arvuutella, en tiedä sen paremmin. Jatkosta en tiedä. Harmittaa kasvattajankin puolesta, kun sijoitusnarttu ei tiinehdy. Ensimmäisella kerralla syy tiinehtymättömyyteen tiedettiin, mutta entä nyt? Uros on kuitenkin parhaassa iässä (6v.), Aurilla on vahvat, selkeät juoksut ja astutukset sujuvat ongelmitta kuin oppikirjan mukaan.
 EN JAKSAISI NÄITÄ EPÄONNISTUMISIA JA VASTOINKÄYMISIÄ ENÄÄ. Sitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi viimeisen puolen vuoden aikana. Ja pidempäänkin.

Jotain iloa sentään tuo se, että treenit menivät hyvin viime viikolla.
Sirius kävi tekemässä agilitya, toimi hienosti ja sain tsempattua siihen lisää vauhtiakin. Siriuksen piti jopa haukkua(!) minulle välillä rataa tehdessään, ja erityisesti palkkaamisen jälkeen Titiuulla oli minulle paljon asiaa. Ihana poika.
 Aurinkoisen kanssa tein rallytokojuttuja, seuraamista ja käännöksiä, puolenvaihtoja seuraamisessa sekä kahta eri tapaa tulla perusasentoon. Aurinko teki kauhean iloisesti ja motivoituneena, pahasta olostani huolimatta pystyin hymyilemään aidosti tuolloin.
 Alla Siriuksen suorittaman radan ratapiirros. Rata tehtiin kolmessa osassa, ja kontakteja treenattiin jälleen erikseen. Harjoiteltiin myös erilaisia keppikulmia.

 

06.05.2014

Tämän kertainen päivitys on tässä. Ei ole enempää sanottavaa. On vain paha olla.