maanantai 26. syyskuuta 2016

Viime viikon sisältö

Huomasin muuten, että minulta on jäänyt yhdet tulokset kokonaan tänne kirjoittamatta. Kävin siis LAUKAn rallytokokisoissa 11. syyskuuta, tuomarina Minna Hillebrand: Sirius AVO HYV 92p ja 2.sija, Aurinko AVO HYV 88. Täältä saatiin Siriuksen toinen AVO-tulos, ja Aurille ensimmäinen.
Nämä kisat olivat siis päivää ennen kuin Aurinko alkoi oireilla todenteolla. Olihan se vaisu kisoissakin, varsinkin alkuun, mutta ajatttelin sen johtuneen siitä, että Joensuun RT-kisoissa paineistin tuota koiraa. Totuus taitaakin olla aivan toinen, eli Auri oli tuolloin tulehdustilassa ja todennäköisesti myös kipuinen.
Voin kertoa, että harmittaa kun en itse omistaja tajunnut koiran olevan huonovointinen. Itsesyytösten määrä on ollut jotakin mittaamatonta kahden viimeisen viikon aikana.

Tällä hetkellä Aurinko voi ihan hyvin, ainakin paremmin kuin viikko sitten. Se ravistelee, venyttelee etuosaansa, raapii korvaansa takajalallaan, ravaa reippaasti hihnassa, haistelee ja muutenkin reagoi ympäristöönsä enemmän positiivisesti. Häntä on jo aika lailla normaali, mutta takaosaa Auri ei venytä. Se kuitenkin nukkuu molemmilla kyljillään, eli pystyy vaihtamaan asentoa ongelmitta.
Toissaviikolla Aurinko vain ahdistui kaikesta muutoksesta ympärillään, peläten todennäköisesti kipua. Auri on alkanut itse taas hakea minuun kontaktia ja pyytää päästä tekemään asioita. Nyt olenkin tehnyt sen kanssa pienissä osissa ja hyvin rauhallisesti NoseWork -alkeita. Laitan videon tännekin jos-ja-kun edistymme haisteluhommissa.
Viimeisen Tramalin neljännesosan annoin eilen illalla, nyt sitten mennään pelkästään antibiootilla ja tulehduskipulääkkeellä.

Siriuksen kanssa pitäisi tehdä lisää seuraamistreeniä oikealla puolella, ja opettaa lisää takapään käyttöä. Vielä ei ole tuloksia havaittavissa, mutta eihän tässä ole treenattukaan kuin pari kertaa. Sorayan kanssa pelkästään vasemmalla puolella seuraaminen on hankalaa, sen opettaminen tuottaa minulle harmaita hiuksia. Kuinka ihmeessä opetin joskus Milon, Siriuksen ja Aurin seuraamaan? Miksi en enää osaa opettaa Sorayaa? Perusasentoakaan se ei osaa, mutta istuu ja menee maahan sentään. Liikkestä maahanmeno onkin Sorayan bravuuri.
Mutta en nyt jaksaisi ottaa "turhaa" stressiä siitä, mitä minun 10kk vanha koirani osaa ja ei osaa. Varsinkaan kun kyseessä ei ole sille mikään elintärkeä käsky (kuten "irti", "tänne" tai "odota"). Ehtii sitä myöhemminki.
Agilityssa Soraya on edistynyt hieman paremmin, tai ainakin minusta tuntuu siltä. Ehkä olen myös itse agilityn suhteen varmempi kouluttaja, joka taas heijastuu myös koiraan.  Mitään erikoista emme ole vielä ottaneet, emmekä ota niin kauan kuin minulla on siihen sananvalta. Kepit ja kisakorkuiset kontaktit voivat odottaa sitä, että Soraya on täysikasvuinen.

Kun vain osaisin rentoutua ja jaksaa odottaa, että mitä tuleman pitää, enkä ahdistua etukäteen aina kaikesta. Minkä sitä perusluonteelleen mahtaa? Edelleen stressaan joka päivä Aurin terveydestä kaiken muun stressin ohessa. Onneksi tilanne on sentään mennyt edes vähän parempaan suuntaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti