Olen ottanut talteen viime viikkojen agilitytreenien ratapiirrokset. Ei huvita laittaa niitä tänne yhtään. Miksi? Koska Aurinkoisen kanssa ei tehdä enää agilitya ollenkaan. Eikä Siriuksen. Sorayan kanssa varmaan, ainakin vielä vähän aikaa. Saa nähdä, mitä päätän ensi vuonna kunhan Sorayalle tehdään viralliset terveystutkimukset marras-joulukuussa 2017.
Minua ei harmita lopettaa agilitya Aurin kanssa, vaikka pidän lajista paljon. Pidän kuitenkin koirastani enemmän - rakastan koiraani enemmän kuin mitään harrastusta. Koiran hyvinvointi on tärkeintä.
Aurinko ei voi siis tehdä enää agilitya, ja se on minun päätökseni. Aurin selkätuledus (diskospondyliitti, eng. discospondylitis) on nimittän erittäin todennäköisesti uusiutunut (täältä voi lukea ensimmäisestä kerrasta). Nikamiinhan jää tietenkin tulehduksen jälkeenkin tietty heikkous, jota en todellakaan halua enää pahentaa millään koiraa paljon rasittavalla harrastuksella (kuten agilitylla, flyballilla, frisbeellä...). Jos ja kun Auri paranee, toki se saa juosta vapaana juuri niin kuin itse haluaa. Mutta se on eri asia, siinä Aurinko saa itse päättää vauhdin, suunnanmuutokset, linjat, pysähdykset. Rallytokoa ja näyttelyitä jatketaan sitten ensi vuonna Aurin kanssa, samoin mejää ja muita hajutunnistus/-etsintäjuttuja.
Kliiniset oireet viittaavat nikamien ja välilevyjen bakteeritulehdukseen vahvasti. Kipu liikkuessa (laukkaaminen, hyppääminen, kiipeäminen) joka ei kohdistu mihinkään lihakseen, kipu myös levossa joka ilmenenee tärinänä ja kosketuksen varomisena, apaattisuus, ulostamisen hankaluus (eli etsi varsinkin pissipaikkaa todella pitkään, varmaan ponnistaminen sattui/tuntui inhottavalta). Lisäksi häntä meni veltoksi ja lakkasi liikkumasta kunnolla, tuntoaisti kuitenkin hännässä normaali, samoin takajaloissa.
Toki kävimme eläinlääkärissä ottamassa veri- ja virtsanäytteet. Tulehdusarvot eivät olleet yli "normaalirajojen", mutta ylärajoilla kuitenkin. Bun-to-crea -arvo on myös aivan ylärajalla (27), vaikka muuten munuaisarvot olivat erittäin hyvin sallittujen rajoissa. Toisaalta tuo B/C-arvo voi viitata kuivumiseen tai sitten nimenomaan virtsaelinten tulehdukseen
Jyväskylän eläinlääkärissä lähdettiin tautia hoitamaan virtsatietulehduksena, mukaan siis antibiootit sekä peruskipulääke. Virtsaviljelyn tuloksia muuten odotetaan edelleen. Sillä on lähinnä tarkoitus nyt eritellä tulehduksen aiheuttaja, että tiedetään pitääkö lääkitystä muuttaa.
Kun Aurin oireet eivät helpottaneet parissa päivässä, soitin perjantaina Aurinkoisen selkää aikaisemmin hoitaneelle (meidän luotto)eläinlääkärille Joensuuhun. Vastaus tuli samantien; "Diskospondyliitti voi uusia, ja kuulostaa että on uusinut." Samantien sain reseptin pitkään antibiootti- ja tulehduskipulääkekuuriin, sekä käskyn vaatia JKL:n hoitaneelta eläinlääkäriltä Tramalia kovimpaan kipuun.
Nyt Aurinko siis saa päivittäin antibiootit, tulehduskipulääkkeen ja Tramalin. Suurta muutosta ei tilassa ole tapahtunut. Tänään Aurinko tosin ravisteli, mitä se ei ole tehnyt sitten tiistain. Ruoka sentään on maistunut koko ajan.
Tiedossa on 4-6 viikkoa täyslepoa, liikkumisen rajoitus aivan minimiin, lääkitystä ja hellää hoivaa. Huoli on todella kova, minua on ahdistanut joka päivä ja olen käynyt kaiken maailman kauhukuvat mielessäni läpi. Minä todella toivon, että Aurinko paranee ja pystyy elämään normaalia koiranelämää vielä toiset 5,5 vuotta ainakin. Haluaisin myös uskoa Aurin paranemiseen, mutta se on liikaa. En uskalla.
Hetki kerrallaan. Taas sen muistaa, kuinka pienestä kaikki voikaan olla kiinni.
Laitetaan nyt sen verran iloisia asioitakin, että Sirius kävi rallyilemassa itselleen RTK2 -koulutustunnuksen Jyväskylässä hienolla 95 pisteellä. Avoimen luokan tuomarina oli Kirsi Petäjä. Samalla oltiin LAUKAn rallyjoukkueessa, joka sijoittui piirinmestaruuskisoissa pronssille. Saamme siis Siriuksen kanssa myös mitalin kotiin. 
Sorayan kanssa ollaan myös rallytokoiltu. Ajatuksena olisi kokeilla taitojamme oma koiraseuramme joulukuun kisoissa, mikäli minulla vain kantti kestää. Agilitya tehdään ainakin tammikuun loppuun asti, kun kerran kausimaksu on maksettu, ja minä olen sitoutunut kouluttajaksi muistaakseni ensi vuoden kesäkuun loppuun saakka. Sen jälkeen mietin asiaa uudestaan.
Yritän päästä nyt tulevan talven aikana johonkin rallytokoryhmään tms. Siriuksen kanssa, koska tarvitsemme paljon apua voittajaluokan liikkeiden kanssa. Eikä Sorayankaan kanssa tee yhtään huonoa joutua valvovien, opastavien silmien alle rallytokon parissa. Se kun on sellainen sählä!
Nyt vaan Aurinkoisen kanssa toivotaan parasta, varaudutaan pahimpaan muttei ajatella sitä liikaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kyllä me selvitään tästä(kin). Toivon niin. Niin kovasti ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti