Terve kunnes toisin tutkitaan?

Löysin talvivaatteita sisältävästä muuttolaatikosta Aurin kolmen vuoden takaiset (helmikuu 2013) selkäkuvat, joista ilmenee tulehduspesäke selkärangassa (diskospondyliitti).  Olen merkinnyt kuviin alueen, jossa nikamasyöpymä näkyy:

Voin vain kuvitella, mitä kipu syvällä rangassa on tuntunut. Minun selkäni lihaskivut ja -krampit ovat tuskin mitään hermokipuun verrattuna, vaikka välillä tekisi mieli suorastaa itkeä, kun yläselkä ja rintakehän lihakset lyövät niin jumiin, etten voi hengittää kuin pinnallisesti keuhkojen yläosalla. Ystävälläni ja äidilläni on välilevynpullistumia (molemmilla eri kohdassa), ja he ovat kuvailleet pahimpia kipukohtauksiaan  minulle. Voisin ajatella Aurin kivun olleen hyvin samankaltaista, selkärankaytimen kivusta kun kuitenkin on kyse.

Olen pari viime viikkoa (sattuneesta syystä) ajatellut ja tutkinut paljon koirien sairauksia. Olen lähinnä miettänyt niiden ilmenemistä, oireilua ja sitä, kuinka kauan koira voi oireensa piilottaa ja kuinka kauan omistaja voi leikkiä sokeaa oman koiransa kanssa.

Tämä on varmasti niin koira- kuin omistajakohtaista. Itse lukeudun niihin omistajiin, jotka lukevat omaa koiraansa jopa liian herkästi ja reagoivat jokaiseen pieneenkin muutokseen, vaikka kyseessä olisi vain takku kainalossa tai pieni nirhauma jalassa. Olen myös todennut koirieni, erityisesti Siriuksen ja Aurin, reagoivan erityisesti liikkumisellaan melko selkeästi pieneenkin kipuun (esim. lihasjumi, korvatulehdus) - mikä on omistajan kannalta toisaalta hyvä asia. Mieluummin hoidetaan vähän liikaa kuin liian vähän, eikä pitkitetä koiran kiputilaa.

Sitten itse asiaan, eli koirien terveyteen ja sen tutkimiseen.
Koirien lonkkia on alettu kuvaamaan 1970-luvulla, kyynäriä virallisesti 1984 ja selkiä nähtävästi 1990-luvulla. Kooikerhondjeissa jalotuskoirat on kuvattu lonkkien osalta jo pitkään, kyynäriä on kuvattu osalta koirista, ja nyt monet ovat alkaneet kuvauttamaan kooikkereiden selkiä. Suunta on hyvä, sillä vain tutkimus kertoo totuuden.

Koira, joka ei oireile mutta jota ei ole tutkittu, ei ole välttämättä terve. Se voi olla hyvä peittämään kipujaan tai muutokset ovat niin pieniä, eivätkä vaikuta koiran normaalielämään. Monesti koira alkaa oireilemaan vasta, kun sen kanssa tehdään jotakin fyysisesti raskasta, jopa repivää suoritusta, missä koira itse ei pysty vastaamaan täysin omasta liikkumisestaan: agilitya, PK-lajeja, frisbeetä, viehejuoksua...

Ongelmille saatetaan viitata kintaalla, aloittaa lihashuolto, lopettaa koko laji, tai perehtyä asiaan kuvaamalla koira, jolloin syy saattakin löytyä luustosta. Pelkkä kuvaaminen ja diagnoosin toteaminen eläinlääkärissä eivät kuitenkaan riitä. Kotiin saadaan toki lääkkeet ja hoito-ohjeet, ja muuksi hoidoksi sitten mahdollinen leikkaus tai muita koira-alan ammattilaisten palveluita (akupunktio, fysioterapia, hieronta). Mutta huonoimmassa tilanteessa kaikki tieto koiran tilasta jää eläinlääkärin ja omistajan väliseksi. Mitään ei kerrota eteenpäin, kuvat eivät ole virallisia ja koiraa rasittavat lajit lopetetaan hiljakseen, sanomatta syytä sen tarkemmin. 

Tässä on se suurin ongelma: vaikeneminen. Vaikka "tieto lisää tuskaa", ja "puolet kurjuudesta aiheuttaa tietämättömyys - toisen puolen aiheuttaa tieto", pitäisi näistä asioista voida kertoa avoimesti. Salailu aiheuttaa kyseessä olevalle rodulle enemmän hallaa kuin todellisen tilanteen selittäminen.

Mikäli sairauden/onnettomuuden/minkä tahansa terveystilanteen kanssa ollaan avoimia, voidaan asioita korjata seuraavissa sukupolvissa järkevillä jalostusvalinnoilla. Näihin järkeviin jalostusvalintoihin kuuluu koirien terveyden tutkiminen, erityisesti siltä osalta, mistä kyseisessä suvussa on löydetty heikkouksia.

Jos kyseessä on esimerkiksi koira, jonka selässä on jonkin lievä ongelma, tulee sille ja sen lähisuvun koirille käyttää selältään puhtaita, terveitä ja oireettomia yksilöitä. Näin vähennetään jälkeläisten selkäongelmien riskiä. Sama koskee mitä tahansa koiran lievää sairautta/luusto-silmä-nivelmuutosta, joka on on hallittavissa esim. harrastusten rajoittamisella sekä lihaskunnosta huolehtimisella, eikä koira tarvitse siihen jatkuvaa lääkitystä.
Mikäli rotu on siinä onnellisessa tilanteessa, että sen geenipooli on laaja ja jalostukseen sopivia yksilöitä riittää sadoittain, voidaan toki sairauksien lievimpiäkin muotoja sairastavat koirat jättää jalostuksen ulkopuolelle.

Monilla roduilla tilanne ei valitettavasti ole näin hyvä, mutta juuri siksi julkisesti asioista kertominen tuottaa todennäköisesti parempia jälkeläisiä ja parempaa uutta sukupolvea, mikäli kasvattajat tarttuvat myös näihin sairaisiin yksilöihin ja ottavat ne huomioon jalostusvalinnoissaan.

Kasvattajilla on tässä suurin vastuu, mutta iso osa vastuusta on myös koiran omistajalla - mikäli ongelmia ja sairauksia ilmenee, tulee niistä kertoa vähintään rodun sisällä. Vain niin on mahdollista jalostaa terveempää rotua. Kyseessä on myös koiran elämänlaatu, minkä ajattelisi merkitsevän erittäin paljon myös koiran ostajalle.

Syy miksi tämä asia on minulle ajankohtainen, on tietenkin Aurinkoisen mahdollinen toinen pentue sekä siihen liittyvät valinnat ja päätökset, mutta myös salailu. Se, että minä tiedän muiden koirista (monesta eri rodusta) sellaisia asioita, joiden tulisi minusta olla yleisessä tiedossa, ainakin näiden kyseisen rodun piirissä.
Sitten herää kysymys, miksi en ole kertonut näistä eteenpäin? Jotkut asioista olen kuullut ns. toisen käden kautta, jolloin tieto voi olla totta tai olla olematta. Epäilyksiä se kuitenkin herättää. Tosin osa näistä tiedoista on tullut minulle mustana valkoisella, eli kyseisen koiran sairaus/ongelma on tullut omistajaltaan minulle toisen ihmisen kautta.

Lisäksi osan asioista minulle ovat kertoneet itse koirien omistajat, jotka kuitenkin ovat sitten vihjaillen sanoneet, että tästä asiasta ei nyt ole syystä X tehty julkista. Mietityttää, että miksi se syy X on niin painava, ettei totuutta voi kertoa kaikille, varsinkin jos kyseessä on jalostuskoira tai jalostukseen käytetyn koiran vanhempi/sisarus/pentu? Tai että kyllä asiasta kerrotaan, mikäli joku osaa siitä kysyä.

Kuinka voidaan jalostaa parempia koiria, jos ongelmia ja vikoja tieten tahtoen peitellään?

Laitetaan nyt loppuun vielä Aurin helmikuussa 2013 otetut selkäkuvat kokonaisina. Niistä voi jokainen itse katsoa Aurin rinta-, selkä- ja lannerankaa.