Aksakoulutus + aksatreenit = hämmentynyt ohjaaja

Kävin puolitoista viikkoa sitten Aurinkoisen kanssa Saija Mustosen agilitykoulutuksessa PoKSilla. Tuomio oli jälleen sama: koira on todella hyvä, ohjaaja ei ihan! En tiedä oppiko Aurinko suoranaisesti mitään uutta, mutta minä opin ainakin saksalaisen (hyppy 3) sekä linjaamaan itseni vähän paremmin koiraan nähden. Turhan usein olen koiran linjan edessä ja estän koiraa näkemästä estettä sekä hidastan koiran vauhtia. Myös valsseissani on parantamisen varaa, ne valuvat usein liian suuriksi ja koira joutuu etsimään seuraavaa estettä. Kepeistä saatiin kehuja, Aurinko haki ne todella kauniisti, vaikka minä oikaisin jo ennen pituutta esteelle nro 9, ja suoritti ne hyvällä vauhdilla loppuun asti joka kerta.  
Aurinko oli liekeissä radalla ja sain juosta sen kanssa ihan tosissani. Siitä huolimatta kontaktit olivat ihan hyvät, vaikka kerran Aurinko tekikin lentokeinun (seuraavalla kerralla sitten naksuttelin ja palkkasin 2on2off -kontaktista keinulla). Auri taisteli narupallosta erittäin raivokkaasti myös Saijan kanssa, jolloin minä sain keskittyä ohjaamiseen, kun Saija palkkasi koiran. Hauskaa oli sekä minulla että koiralla, ehdottomasti hintansa väärti :)

Saijan treenirata 11.04.2015

Koska Aurinko pääsi agilityyn lauantaina, Sirius sai tehdä illalla olohuone-rallytokoa mamman kanssa ihan kahdestaan. Siriuksella oli rallytokoilussa enemmän intoa kuin älyä, mutta sain palkattua Titiuuta oikeista asioista, kunhan alkuinnokuus saatiin purettua muun muassa itsensä ympäri pyörimiseen. Eteentulemista täytyy Siriuksen kanssa edelleen harjoitella kosketuskepin kanssa, koska se meinaa olla minun mielestäni hieman liian väljä.
Rallytokokisoihin ei ole kiire, loppuvuodesta on tarkoitus yrittää päästä kisaamaan, mikäli paikkoja riittää ja olen tarpeeksi nopea ilmoittautumaan. Harjoitteluaikaa siis on vielä useampi kuukausi.

Viime viikolla agilityn ryhmätreeneissä oli ACE:n koulutusrata hallissa odottamassa. Sähläsin aluksi oikein olan takaa molempien koirien kanssa, koska halusin kokeilla uutta ohjauskuviota esteille nro 3-7. Helpommin sanottu kuin tehty, vaikka ainakin kaksi  ryhmäläistä oli käynyt koulutuksessa ja neuvoivat minua parhaansa mukaan.
Hypyillä 4 ja 5 piti siis vetää koira putkesta vasemmalla kädellä, juosta itse samalla eteenpäin esteiden suuntaisesti ja heittää koira hypystä yli oikealla kädellä, ikäänkuin olan yli. Hypylle nro 6 tehtiin sama juttu, mutta kädet piti vaihtaa toisinpäin - joka oli minulla kamalan iso ongelma, ennenkuin yksi treenikavereista väänsi asian rautalangasta (alakoulun opettaja, kiitos yksinkertaisista ohjeista että minäkin tajuan!). Sitten homma onnistui, vaikka koirat tekivätkin koko ajan oikein - välillä tulee sellainen olo, että ne osaavat lukea numeroita ja odottavat vain sitä, että milloin minä tajuan kuinka oma kroppani kääntyy ja mihin haluan tällä kertaa käteni laittaa. Koiraparat, ohjaajanne on vähän yksinkertainen.

Rata 15.04.2015

Kooikkeritkin tuntuivat turhautuvan minun onnettomaan ohjaukseeni ja tekivät omia päätöksiään, minne mennä ja kenen (!) kanssa leikkiä. Erityisesti Aurinko jätti kuuntelematta käskyjä tässä ja Aurinko!, kun treenikaveri oli odottamassa narupallon kanssa muutaman esteen päässä. Aurinko tarvitsi lisätreeniä backlapin kanssa, johon tarvitsin avustajaa palkkaamaan. Siriuksen kanssa pystyin jättämään lelun esteen taakse ja tekemään backlapin ilman, että Sirius karkasi lelulle ilman lupaa.
Toisaalta, Sirius on luonteeltaan vähemmän kiihkeä kuin Aurinko ja ehkä melkein 8 vuoden yhteistyö alkaa näkymään minun ja Siriuksen treenaamisessa. Aurinkoisen kanssa on vielä useampi vuosi aikaa harjoitella yhdessä agilitya, Siriuksen kanssa taas aletaan hiljalleen siirtymään agilitysta rallytokon pariin.

Ruokavaliosta vielä sen verran, että kooikkerit nauttivat tällä hetkellä pakastimen tyhjennyksestä (niin omani kuin siskonikin) ja ovat raakaruokinnalla. Sisäelimiä, rustoja, kasvismössöjä ja lihaa. Namnam. Laskeskelin että koohottimet saavat nauttia barffauksesta vielä pari viikkoa, ennenkuin saavat jälleen tyytyä kuivaruokaan, joka on vielä muutama kilo jäljellä. Sitten onkin edessä ruokamerkin vaihto ja mahdollinen lihojen lisäys nappuloiden sekaan - lisäproteiini ei ole aktiivisille koirille yhtään pahasta, kunhan vain löydän lihan, jossa rasvaa ei ole kovin paljoa ja hinta ei huimaa päätä.

Lisäksi kevät yrittää kovasti saapua tänne Siperian läheisyyteenkin. Katupöly ja heräilevät hyönteiset paljastavat sen, mikäli sään vaihtelu auringonpaisteesta räntäsateeseen 12 tunnissa tai eroottisesti latautunut linnun(kovaääninen!)laulu aamukuudelta eivät sitä tee.
Tänään ehdin nauttimaan Pasin ja koirien kanssa kevätsäästä lenkillä, siitä loppuun kuvatodiste: