Siitä hyvästä Sirius heräsi eräänä aamuna toinen silmä kirkkaanpunaisena. Verenpunainen vilkkuluomi oli melkein kokonaan toisen silmän päällä ja Sirius aristeli kirkkaita valoja. Rähmää silmästä ei juurikaan tullut, Sirius ei yrittänyt hangata silmää eikä aristanut kun tutkin sitä. Soitin jälleen luottoeläinlääkärillemme Aholle, joka antoi ohjeeksi huuhtoa silmää pari päivää ensiavuksi. Jos punoitus ei helpottaisi tai silmä alkaisi rähmimään pahasti, olisi edessä eläinlääkärireissu.
Sitä silmää sitten huuhdottiin muutama päivä Artelac -tipoilla ja pidin tiukasti sormia ristissä, että ab-tipoilta ja muilta vältyttäisiin. Parin päivän huuhtomisen jälkeen silmä palautui ennalleen. Nähtävästi Sirius oli saanut räntäsateessa silmäänsä roskan, joka ärsytti silmää ja sai vilkkuluomen oireilemaan.
Tätäkään pientä jännitysmomenttia ei olisi elämään tarvittu, kiitos vaan.
Muutoin elämä menee samoja ratoja kuin aikaisemmin: agilitya, rallytokoa, lenkkeilyä, koirakavereita. Minulla valitettavasti lisänä on vielä opiskelu ja siihen liittyvät ahdituksen aiheet, joiden ajatteleminenkin saa pään sekaisin. Parempi siis vain kirjoitella koirajutuista blogiin.
Keskiviikkona kävin treenaamassa vapaavuorolla agilitya kooikkereiden kanssa. Rata oli helppo, enkä vieläkään laittanut kooikkereille rimoja vaan käytin ponnareita. Tällä kertaa Aurinkokaan ei epäröinyt siivekkeiden välistä juoksemista, nähtävästi Auri kaipaa jotakin siivekkeiden väliin tai muutoin siitä ei voi juosta. Pasi tuli ystävällisesti mukaan kuvaamaan suoritukset, linkit agikiitoihin:
Sirius treenaa agia 15.10.2014
Aurinko treenaa agia 15.10.2014
Aurinko lähtee keinun jälkeiseltä hypyltä etenemään väärään suuntaan, mutta vaihtaa suuntansa käskystä. Syynä se, että minun koiranpuoleinen käteni nousee korkealle hyppykäskyssä, joka tarkoittaa meillä kauemman esteen hakemista. Mikäli olisin pitänyt käteni alhaalla ja "keilannut" Aurin hypylle, olisi akka mennyt suoraan putkeen.
Pari kertaa piti video katsoa, ennenkuin tajusin minkä ohjausvirheen teen!
Rallytokossa tehtiin sitten tällainen rata:
Ei mennyt tämä rata ihan niinkuin Strömsössä. Sirius jää eteensiirtyessä liian kauas minusta, ja sivulletulo vasemmalta on jotenkin outo. Sirius kävelee ensin ohitseni, kääntyy ja tulee sitten viereeni istumaan - eikä suinkaan heitä takalistoaan sivulleni. Lisää treeniä vaikka sitten käsiavuilla ja naksuttimella!
Aurinko ei halua seurata minua ollessaan minun edessäni (kyltti 4). Se jää kauas, kävelee kyllä mutta ei se iloista ole. Nähtävästi oma kehonkieleni on jotenkin uhkaavaa, jäykkää tai paineistavaa. Pitänee voidella omat polvensa jollakin majoneesilla, ja palkata Aurinko suoraan siitä.
Silloin tällöin treenaan kooikkereitten kanssa sisällä yksittäisiä RT-liikkeitä ennen ruoan antamista - nälkä ja kuivat nappulat ovat nähtävästi hyvä motivaattori. Olen edelleen tyytyväinen siihen, ettei kisoja ole tulossa vähään aikaan. Minun täytyy opetella ohjauksessani ja kehokielessäni rennommaksi, jotta koirillakin on rennompi olo ja mukavampi treenata. Agilityssa kierrokset ovat sen verran korkeammalla, että siellä minun "dominoiva" kehonkieleni ei koiria niin paljoa häiritse - tai sitten olen agilityssa oppinut hallitsemaan kehonkieltäni paremmin, olenhan harrastanut sitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti 10 vuotta.
Perjantaina kaikki koirat pääsivät nauttimaan kotihieronnasta (vaikka kaikilta löytyi melko kireitä lihaksia, varsinkin Africalta), lauantaina suuntasin pitkälle metsälenkille siskoni Tiinan ja vinttarilauman kanssa, jossa koirat saivat irrotella oikein olan takaa. Itsellenikin tuli hiki mäkiä kiipeillessä, vaikka pakkasta olikin pari astetta.
Tällä viikolla suunnitelmissa on jälleen aksaa ja rallytokoilua, sekä pitkä viikonloppuloma Savon sydämessä, jossa koirille riittää maita ja mantuja juoksemiseen. Lisäksi Savossa on myös monta rapsuttavaa kättä ja lämmintä syliä, sekä tietysti SAUNA joka on kaikkien lempparipaikka. Jälkkäriksi on sitten kooikkereille lauantaimakkaraa ja jäätelöä - moniallergikko-Africa saa kermajuustosiivun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti