sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ai äm bäk! Jeg er her igjen!


Viikon verran olen jo viihtynyt Suomessa ja vihdoin päädyin jopa blogin päivittämiseen.

Norja jäi taakse vuorineen, vuonoineen ja kalliine hintoineen. Tuliaisia ei tullut juurikaan osteltua, ei edes tax freestä, koska Oslo ja sen liian lyhyet vaihdot ja liian suuri lentokenttä. Jos vain mahdollista, älkää lentäkö Oslon kautta. Kööpenhamina menomatkalla oli paljon parempi välilaskupaikka.
 Koiria minulle oli suurin ikävä Bergenissä. Sitä ettei ollut lenkkikavereita, ei sängyn tai sylin lämmittäjiä, ei hymyilevää hammashirviötä (Sirius) eikä häntäänsä irrottavaa vimppapyllyä (Aurinko). Mutta nyt olen taas kotona, missä on paras olla. Vaikka kielikurssilla olikin hauskaa, opin paljon ja sain uusia kavereita, en silti voi kuvitella lähteväni uudestaan kovin pitkälle matkalle ilman koiriani. Olen tainnut kasvaa niihin kiinni.

 Kuitenkin treenaamaan ollaan jälleen päästy, lähinnä agilitya ollaan aloiteltu uudestaan. Molemmille kooikkereille olen palautellut mieliin perusohjauskuvioita, kontakteja sekä keppejä, joita yritän kovasti opettaa niille enemmän itsenäisiksi Pasin avustuksella. Siriukselta se luonnistuu jo jotenkuten, kun Pasi odottaa keppien toisessa päässä palkan kanssa, mutta Aurinko ei vaan tajua. Se jättää kepit kesken, parhaimmillaan karkaa juuri toiseksi viimeisestä välistä Pasin luokse hakemaan palkkaa (jota se ei tietenkään perseilystä saa), ja ihmettelee sitten miksi nakkia ei irtoa! Tämän jälkeen Aurinko joko A) antaa periksi ja yrittää mennä takaisin häkkiin häntä koipien välissä, B) yrittää kaikkia osaamiaan temppuja saadakseen namin, C) alkaa haukkua Pasille tai D) juoksee minun luokseni, huutaa minulle ja hammastelee jalkaani/kättäni/naamaani. Että on se helvetti, kun ei namia irtoa vaikka Aurinko tekee mielestään ihan oikeat asiat! Katsotaan jos aivosolu alkaisi joskus toimia, ja Aurinkokin tajuaisi että mitä sen tulee oikeasti tehdä namit saadakseen.

 Lisäksi tiistaina kävin pitkästä aikaa ryhmätreeneissä, jossa tehtiin oikeaa ratatreeniä. Sirius teki yllättäen samantien puhtaan suorituksen hyvällä vauhdilla, nähtävästi 3 viikon tauko teki Siriuksen motivaatiolle hyvää (lue = ero minusta!). Aurinko sen sijaan sinkoili innoissaan sinne tänne, ja takaakierto oli liian vaikea käsite kaukaa ohjattuna. Se siis on otettava tehotreeniin pariksi viikoksi. Lopulta sain Aurinkoisenkin tekemään puhtaan radan sellaisella vauhdilla, etten ollut pysyä perässä. Pikkuakan kanssa saa todellakin miettiä itselleen lyhyimmät ja nopeimmat reitit, että pysyn sopivasti Aurinkoa edellä ja ehdin ohjata kunnolla.
Toisaalta syynä voi olla myös se, että minä olen hidas enkä osaa ohjata kovin kaksisesti... Mutta hauskempaa on sanoa, että Aurinko on nopea :D



 Tokojuttuja ollaan tehty vähän lenkillä, ja lisäksi harjoiteltu parissa tapahtumassa häiriön alaisena. Perjantaina matkustin Juankoskelle ystäväni luokse kooikkereiden kanssa, ja lauantaina kävimme kanavajuhlissa, jossa harjoiteltiin muutamia liikkeitä häiriön alaisena. Lisäksi Aurinko ja Sirius saivat niin lapsi kuin koiranpentuterapiaakin - ystävälläni on 4kk vanha cottoni Loki, ja yllättäen kiltinnäköiset, pehmeät spanielit keräsivät sankoin joukoin lapsia, jotka tahtoivat silittää koiria.

 Siriusta ei tosin voi tällä hetkellä kovin pehmeäksi sanoa, koska sillä on karvanlähtö. Kaikki hapsut ovat kadonneet ja lattiamatot ovat saaneet karvapäällysteen. Siriuksen uusi lempinimi onkin tällä hetkellä Kalju Koo Konootti. 

 Päällepäätteksi kaikki kolme koiraa pääsivät viehejuoksutreeneihin. Africa kyllä jahtasi viehettä hyvin vaikka ei ollutkaan erityisen nopea (vinttikoiraksi), mutta herranjestas kun viehe olikin nippu rapisevaa muovinauhaa! Siihen ei voinut koskea, ei oikein edes haistaa ja sitä piti säikkyä häntä koipien välissä. Toisella kierroksella Africasta olikin parempi juosta turvallisesti Kikin perässä ja jahdata Kikiä vieheen sijaan. 
 Aurinko juoksi vieheen perässä, mutta ei oikeastaan kiinnostunut vieheestä vaan vaikutti juoksevan enemmän pelkästä juoksemisen ilosta. Saatuaan vieheen kiinni Aurinko haistoi sitä, ja säntäsi täysillä kuvia ottavan Sampsan (siskoni mies) luokse: "Jee, täällä olikin tuttuja, JEE!"
 Siriuksella sen sijaan oli ehdottomasti kaikista hauskinta. Sirius jahtasi viehettä niin kovaa kuin kintuista lähti, itki ja huusi mennessään sekä tappoi vieheen takuuvarmasti saatuaan sen kiinni. Taisipa samalla irrota pari rapisevaa muovinauhaakin Siriuksen käsittelyssä. 
 Tarkoituksena on käydä vielä pari kertaa tänä kesänä juoksuttamassa koiria vieheen perässä. Jos Africa lakkaisi pelkäämästä muovinauhoja, ja jos Aurinko innostuisi jahtaamisesta. Tärkein ajatus on tarjota koirille vaihtelevaa tekemistä agilityn, rallytokon, temppuilun ja lenkkeilyn lisäksi.
 Toivottavasti myös sää sekä vedet lämpiävät, että kooikkerit pääsevät useammin uimaan ja Africankin voisi opettaa pelastusliivien avulla räpiköimään jotenkuten. Minä tosin luulen, että Aurinko on vähän liian innokas auttamaan Africaa uimaan, koska viime kerralla Aurinko yritti hukuttaa Africaa kepin avulla...

Loppuun tietysti kuvasaastetta, varsågod!


Kukkaiskoirat.

Biitsillä!

Africa ja bestis Kiki Pop vieheen perässä.

Sirius tahtoo vieheen!

Kivaa! 
Aurinko ja viehe.

Loppuvaaninta!

Maailman kaunein Aurinko.

Maailman kaunein Sirius.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti