Syksy saa

 Kuten moni kooikerhondjeihminen onkin jo lukenut sosiaalisesta mediasta, ei Aurinkoisen pentuja tulekaan tänä vuonna. Joskus se vain menee näin, eikä syytä tiedetä. Keväällä yritetään seuraavista juoksuista uudestaan, jos silloin tärppäisi ja saataisiin maailmaan pieniä auringonsäteitä.

 Elokuu meni minulla kokonaan töissä ja sen jälkeen tyhjää ultraa surressa. Nyt kuitenkin opiskelut ovat alkaneet (tai siis jatkuneet) Joensuussa, tällä hetkellä on menossa erittäin pedagoginen ja filosofinen kuukausi. Mikäs siinä, joka päivä on jotakin tunteja yliopistokampuksella vietettävä mutta vapaa-aikaakin jää niin koirille kuin kaikelle muullekin.

 Agilityyn päästiin vihdoin ja viimein! Kuinka onnelliseksi voi ihminen tullakaan siitä, että pääse pitkästä aikaa todellakin tekemään jotakin koiransa kanssa! Toki koko kesä on lenkkeilty, rämmitty metsissä ja pidetty yllä niin kuntoa kuin arkitottelevaisuuttakin, mutta varsinainen jonkin lajin treenaaminen on jäänyt kokonaan pois. Nyt on tarkoitus ottaa vähän kiinni sitä, mikä kesällä jäi välistä.
 Tarkoituksena on käydä oman pienryhmän agilitytreeneissä ja lisäksi kerran viikossa itsenäisesti harjoittelemassa enemmän teknisiä ja toistoa vaativia asioita sekä kuvioita. Siriuksen kanssa harjoitellaan kontakteja, eri keppikulmia sekä irtoamista, Aurin kanssa taas keppejä, kontakteja sekä keinua, joka on tällä hetkellä ihan levällään. Kepit sentään alkavat jo sujua vähän paremmin, Auri hakee jo oikeaa rytmiä eikä tarvitse enää käsiapua niin paljon - kyllä, opetin koirani kepeille käsivedolla, se on minulle itselleni helpointa. Kontaktit ovat puomilla ja A:lla Aurinkoisella varsin mallikkaat, naksuttimesta on tässä suuresti apua.

 Nyt kun Auri ei kerran saa pentuja, on haaveissa myös mennä BH-kokeeseen tänä vuonna tai heti ensi vuoden alusta ennen seuraavia juoksuja. Saa nähdä, saanko minä itsestäni niin paljon irti että todellakin treenaan Aurinkoisen siihen kuntoon, että se BH-kokeen läpäisee. Kaupunkiosuudessa sillä tuskin on mitään ongelmia, mutta sitä ennen olisi suoritettava tottisosuus, joka sisältää paikkamakuun toisen tehdessä liikesarjoja sekä hurjan pitkän seuraamisen. Siinä meinaa minullakin jo into lopahtaa, onko siis ihme että koirakaan ei kovin mallikasta seuraamista tee?
 Paras siis vain aloittaa pienillä askelilla ja matkoilla, palkata ja motivoida Auria aina vain parempaan suoritukseen. Kyllä se BH-koe jossain vaiheessa läpi menee :)

 Siriuksen kanssa ei ole muissa lajeissa kuin agilityssa mitään tavoitteita. Periaatteessa voisin treenailla tokon avoimen luokan liikkeitä teknisesti parempaa kuntoon, jolloin Titiuu olisi periaateessa kisavalmis. Jospa innostun ja hankin sille TK2 -koularin. Ja olisihan ylipäätään erikoisvoittajaluokan korkkaus mahtavaa, vaikka siinä välissä pitäisikin saada voittajaluokastakin 1-tulos.


  Haaveita on oltava, on edes jotakin mitä voi ajatella tulevaisuudessa saavuttavansa.
 

Aurinko, Africa ja Sirius - minun laumani <3