sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Agiliitoa!

 Agiliitoa hyvinkin. Nyt olen kahdessa viikossa ehtinyt käymään 4 kertaa treenaamassa agilitya, mikä tuntuu meille juuri sopivalta tahdilta. Pienryhmätreeneissä on otettu ratoja ja itsenäisissä treeneissä sitten keskitytty ongelmakohtiin sekä tekniikkaan.
 Pitäisi tosin jostakin löytää hyvä hyppytekniikkatreeni, että voisin sitä harjoitella molempien koirien kanssa. Välillä niiden tekniikka on vähän mitä on...

 Tiistaina 10.päivä tehtiin siis pienryhmätreenissä ihan oikeaa rataa joka sisälsi hurjat 24 estettä. En ihan tajua näitä pitkiä ratoja, olen kyllä nähnyt niitä 30 esteen treenejäkin, mutta minusta 20 suoritettavaa estettä on maksimimäärä radalla. Nuo pidemmät radat otan koiran kuin koiran kanssa kahdessa osassa, Aurinkoisen kanssa ensimmäisellä kerralla useimmiten 3-4 osassa, että saan palkattua sitä tarpeeksi usein.

 Sirius suoritti radan 3 kertaa, sekä lisäksi otettiin muutaman kerran eri keppikulmia sekä kontaktiharjoitusta. Ensimmäisellä kerralla ohjasin normaalisti, Siriuksella oli ihan hyvä vauhti ja otti kontaktit täydellisesti vaikka minä juoksin monen metrin päähän! Toinen kierros otettiinkin sitten ilman ääniapuja, eli ohjasin pelkästään kropalla sekä käsillä. Ainoastaan lähtöluvan sekä kontaktikäskyt annoin äänen kanssa, ja Siriuksen ollessa putkessa piti taputtaa käsiä yhteen, että koira tajusi missä minä olen. Tämä on hyvä harjoitus kenelle tahansa, suosittelen kokeilemaan. Kolmas kierros otettiin sitten ilman sen suurempia vartaloavustuksia, pelkällä ääni ohjauksella. Tottakai kroppa kääntyilee mutkissa mukana, mutta kädet pidin tiiviisti kylkiä vasten etten vahingossakaan ohjaa niillä. Näillä kahdella viimeisellä ratakerralla Siriuksesta lähti ääntä (!) ja se haukkui putkissa, kontakteilla, ja osalla hypyistäkin sekä tietysti murisi keppejä tehdessään. Asennetta :D
 Aurinkoisen kanssa otettiin rata 3 pätkässä, palkkasin aina vaikeiden kohtien jälkeen reilusti. Kepit eivät vielä ole lähellekään itsenäiset, eli palkkasin ennen keppejä sekä heti keppien jälkeen. Vähän alkaa rytmiä löytymään toiseen suuntaan kun minä olen Aurin oikealla puolella, muutoin pitää ohjailla vähän kädellä. Mutta oikea aloitusväli alkaa Aurilla löytyä jo ihan itsestään, kiitos naksuttimen ja tietysti toistojen. Vauhtia Aurilla oli ensimmäisellä kolmen pätkän radalla aika vähän, ja seuraavalle radalle hetsasinkin koiraa huomattavasti enemmän lelulla, jolloin akka ampui ensimmäisen esteen takaa matkaan kuin tykin suusta. Lisäksi se on vielä valeraskaana, joten en ihmettele sen hieman vaisua käytöstä treeneissä ja lenkillä, vaan tehdään juuri sen verran kun Aurinkoisella riittää innostus, mieluusti vielä vähän vähemmän.
 Tässä tämän viikon tiistain rata:



 Itsenäisissä treeneissä viime viikon perjantaina (6.9.) tehtiin neliöhyppyharjoituksia molempien koirien kanssa, sekä lisäksi kontakti- ja keppitreeniä. Tosin viisastuneena päätin, että pidän kontakti- ja keppitreenit jatkossa erillään erityisesti Aurin kanssa, treenaan toisia pienryhmätreeneissä ja toisia sitten itsenäisesti.

 Siriukselle kiertoharjoitukset olivat tuttuja hommaa, sille se oli lähinnä kertausharjoitus ja yritin saada siihen lelun kanssa lisää vauhtia ilman, että tekniikka kärsii. Välistävetoihin saatiinkiin vauhtia lisää, takaakierrot ovat minusta melko samanlaisia kuin ennekin, Sirius voisi myös tehdä takaakierron vielä tiukemmin ja lähempänä siivekettä. Tämä harjoitus pitää ottaa vaikkapa viikon päästä uusiksi namien ja naksuttimen avulla.
 Aurille sekä välistäveto- että takaakiertoharjoitus olivat uusia juttuja, joskus olen helpolla radalla tehnyt sille niitä. Hyvin kuitenkin akka tajusi, mitä tehdään, erityisesti välistävedot olivat nopeita ja hypyt varsin mallikkaita. Takaakiertoa pitää harjoitella myös Aurin kanssa, tosin minunkin tekniikassani voi olla puutteita koska ohjaan Auria samalla tavalla kuin Siriusta, mikä ei todellakaan toimi! Aurinko ei osaa (ainakaan vielä) esteitä samalla tavalla nimeltä kuin Sirius, eikä se hae juurikaan itsenäisesti mitään muuta kuin putkea.
 Lisäksi tein koirien kanssa helppoa hyppytreeniä, jossa oli tarkoituksena vähän treenata vauhtia. Ensin juoksin molempien kanssa rinnakkain, sitten jätin koiran 1.esteen taakse ja kutsuin, sekä viimeisenä jätin palkan 4.esteen taakse ja lähetin koiran 1.esteeltä, juosten itse perässä. Tämä oli kaikista kolmesta hauska treeni!

 Hyppytreenikuvio näytti siis tältä (ja sitä otettiin molempiin suuntiin, eli sekä minun vasemmalla että oikealla kädelläni):



 Torstaina (12.9.) kävin jälleen itsenäisissä treeneissä, tällä kertaa tehtiin erilaisia vauhtipätkiä samalla tiistain radalla (ratapiirros alempana omalla estejärjestyksellä) ja harjoiteltiin kontakteja. Siriusta piti muistutella siitä, että esteet on todellakin suoritettava ja loppuun asti, vaikka minä en jäisikään sitä odottelemaan. Ongelmakohdaksi muodostui u-putki ja sen jälkeen oleva hyppy. Sirius oli vakaasti sitä mieltä, että minä häviän varmasti maailmasta sillä aikaa kun se suorittaa putkea. Pienen väittelyn jälkeen Sirius teki kuten käskettiin, ja sai tietysti palkkioksi kunnon vetoleikin oikeasta suorituksesta.
 Aurin kanssa paneuduttiin keinuun. Meidän ongelmaamme. Aurista keinu on hirveänkauheankamala, vihoviimeinen ja viheliäinen vempain. Se kieltäytyy nousemasta keinun alakontaktia pidemmälle, läähättää, tärisyttää jalkojaan, kääntää päänsä poispäin kun komennan sitä, kääntää selkänsä minulle ja jopa istuu keinulle selkä menosuuntaan päin. Kuinka paljon siitä on todellista pelkoa ja kuinka paljon Aurille luontaista draamaa, sitä en tiedä. Nameja se kuitenkin syö hetkenä minä hyvänsä ja suorittaa innoissaan rataa myös kamalan keinun lähellä. Lopulta laitoin Aurille hihnan ja pakotin sen keinulle. Parhaaksi keinoksi totesin hihnan, pakotteet sekä omat, kimeän kehumiseni. Silloin Aurinko suoritti keinun, ei mitenkään innoissaan ja rohkeana, mutta suoritti kuitenkin ilman sen suurempia ongelmia. Alastulossa hiljensin keinun vauhtia ja palkkasin ruhtinaallisesti kontaktilla. Tällä keinoin keinu saatiin suoritettua 3-4 kertaa mallikkaasti, ja siihen loppui meidän keinun treenaminen siltä viikolta.
 Tässä on meidän vauhtipätkät, molepien koirien kanssa otettiin rata kolmessa osassa, että pääsin palkkaamaan useammin. Aurin kanssa palkkasin heti 7. esteen jälkeen ja keinu jätettiin radalla välistä suosiolla. Ei pilata alkuun saatua työtä!

 



 Lopputreeni sitten tehtiinkin kaikkea hauskaa, eli juurikin tuota vauhtirataa sekä puomin kontakteja (koska hetken Auri oli sitä mieltä, että varmasti puomikin keinahtaa kohta).
 Kyllä siitä vielä agilitykoira tulee, vaikka ei koskaan kisattaisikaan. Kunhan on hauskaa! Se tuntuu monilta nykyisin unohtuvan - olipa kyseessä sitten mikä koiralaji tahansa. Eikö yhdessätekeminen ja ilo ole kaikista tärkeintä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti