Hektistä

Heinäkuussa en paljon ehtinyt koirien kanssa mitään tekemään. Kerran treenasin tokoa ihan treenaamalla ja siihen se sitten jäikin. Sirius pelitti tuolloin ihan hyvin, harjoiteltiin luoksetulon pysäytyksiä, kaukokäskyjä sekä oikeapaikkaista seuraamista. Luoksetulossa pysäytys vähän valui ensimmäisellä kerralla, mutta lopuksi sain hyviä pysäytyksiä sekä tehtiin myös pari läpijuoksua. Aurin kanssa harjoiteltiin luoksetuloa (siis jalkojeni eteen), mikä tuotti hankaluuksia. Samoin seuraaminen takkusi melkein koko ajan, mutta sain sentään muutaman hyvän seurausaskeleen josta palkkasin Auria reilusti. Sittenpä ilmenikin syy (josta lisää alempana), miksi Auri oli niin kummallinen ja tahmea treenikaveri. Lisäksi on vähän temppuja tehty sisällä, ulkona sitten lähinnä luoksetuloharjoituksia ja katsekontaktin vahvistusta.

 Tai ehkä olisin ehtinyt enemmänkin tekemään jos vain olisin tehnyt, mutta yllättävä kesätyö vaatii veronsa. Varsinkin kun kyseessä on vuorotyö, jossa päivien pituus vaihtelee 6 tunnista aina sinne 9,5 tuntiin. Täytyy nostaa hattua niille ihmisille, jotka käyvät vuorotyössä ja jaksavat vielä menestyksekkäästi treenata koiriensa kanssa. Minulla ei vain tunnu voimavarat riittävän siihen, ei ainakaan tällä hetkellä kun täytyy muutenkin miettiä monet asiat uusiksi - enkä edes voi vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen, mitä ympärilläni tapahtuu ja jotka tulevat vaikuttamaan myös minun elämääni.

 Agilitya ei siis olla päästy treenaamaan koko heinäkuussa koska treenipaikka on Joensuussa ja vuorotyöni Varkaudessa. Saa nähdä miten elokuussa käy, jos silloin edes kerran pääsisi kokeilemaan agilitya. Vanhemmiltani sentään löytyy pari putkea (käyvät paremman puutteessa) sekä aitatolppia kepeiksi. Seuraavina parina vapaapäivänä voisin vihdoin rakentaa jonkinnäköisen kontaktiesteen kotiin, vaikka sitten sellaisen jossa toinen puoli on puomin alastulo ja toinen A-esteen. Saisi edes jotakin treenattua.

 Mutta sitten vähän iloisempiakin uutisia: Aurinko aloitti juoksut (hieman salaa ja n. 1kk etuajassa), mikä tarkoitti sitä että Aurinko pääsi Pirjo -kasvattajan hoiviin lemmenlomalle! Nyt odotellaan tämän romanttisen matkan jälkiseurauksia, astutus tapahtui luonnollisesti ja vielä useamman kerran useampana eri päivänä. Viikon verran Auri majaili kasvattajansa luona ja oli kuulemma erittäin kiltti sekä helposti astutettava tyttö :)
 Tällä hetkellä Aurinko on jo takaisin kotona, mikä tarkoittaa sitä että Sirius itkee ja ruikuttaa portin toisella puolella ihanalta tuoksuvan akan perään. Vaikka tärppipäivät menivät Aurilta jo ohi, on tuoksu silti ihana ja Aurinko seisoo vielä ja yrittää vaihtoehtoisesti saada African astumaan itseään, kun ei kerran Siriuksen luokse pääse.
 Nyt kuitenkin odotetaan sormet ja varpaat ristissä, että pentuja on tulossa syyskuun lopussa ja että kaikki menee hyvin!

 Sitten vielä pari kännykkäkamerakuvaa aurinkoisilta hellepäiviltä, joita on sentään muutama ollut myös heinäkuussa (jopa silloin kun olen ollut vapaapäiviä viettämässä).