tiistai 11. lokakuuta 2011

Tapaturmia ja syystuulia

 Vihdoin pääsin päivittämään blogia, joko bloggerissa on ollut jotakin vikaa tai sitten jossain tietokoneen asetuksissa/internetyhteydessä.

 Aurinko on vihdoin tullut takaisin Joensuuhun, juoksut loppuivat vihdoin ja viimein mutta nyt pikkuakka on valeraskaana. Nisät on melko turvoksissa ja koko koira on jotenkin vaisumpi sekä rauhallisempi. Vähensin ruokamäärää ja lisäsin liikuntaa sekä muuta puuhastelua, jos se vaikka auttaisi oireisiin.

 Tekevälle tapahtuu, niin myös Aurinkoiselle. Pari viikkoa sitten keskiviikkona olimme menossa polkupyörällä näyttelytreeneihin, kun syystä X Auri väisti jotakin juostessaan pyörän vierellä ja onnistui saamaan vasemman etujalkansa pinnojen väliin. Hirveä itku ja parku siitä seurasi, pyörästä meni kaksi pinnaa poikki ja Aurin tassu turposi nilkan kohdalta melkoiseksi. Myös syvä pistohaava oli ranteessa.
 Onneksi Henna ja Pia olivat puhelinsoiton päässä, ja tulivat pelastamaan meidät tukalasta tilanteesta. Takaisin kotona sitten haudoin Aurin jalkaa kylmällä tuntikaupalla, puhdistin haavan ja sidoin koko jalan. Alkuun pelkäsin jalan revähtäneen, mutta jo perjantaina Auri käytti jalkaansa normaalisti ja juoksi vapaana muiden koirien kanssa.
  Nähtävästi jalassa oli vain lievä venähdys haavan lisäksi, joten jo sunnuntaina uskaltauduin Antin, Tiinan sekä itskujen ja omien koirieni kanssa Kolille kiipeilemään. Maisemat olivat upeat kauniissa ruskasäässä, toivottavasti saan Tiinalta jossain vaiheessa kuvat itselleni että voin laittaa niitä tännekin :)

 Siriuksen kanssa vietettiin hiljaista elämää sillä aikaa kun Aurinko oli hoidossa, tokoa treenailtiin ihan huvittelumielessä ja lenkkeiltiin ahkerasti. Muutaman kerran olen ottanut kaukoliikkeitä sekä noutoa sisällä, nyt pitäisi siirtää ne ulkotiloihin jotta saisi suoritukseen häiriötä. Luoksetulon pysätystä täytyy miettiä uudestaan, koska luin vasta nyt säännöistä ohjaajan saavan käyttää pelkästään suullista tai käsimerkkiä - ei molempia. Nyt sitten testaillaan että kumpi on Siriukselle toimivampi vaihtoehto.

 Lisäksi Sirius pääsi esiintymään agilitynäytöksessä Suhmurassa Tessu-tehtaanmyymälän avajaisissa, ja Aurikin oli mukana sosiaalistumassa. Aginäytökseen varattu kenttä oli ikävää kivipohjaa, joka ei ollut Siriuksestta kovinkaan mukava jalkojen alla. Jaksoi kuitenkin tehdä 3 rataa reippaasti ja viihdytti muutenkin vieraita erilaisilla tempuilla sekä vetoleikeillään.

 Aurinkoisen kanssa ollaan kerran käyty Joensuussa näyttelytreeneissä, jolloin paikalla oli kolme ḿuutakin kooikerhondjea (Adya, Shanti ja Fayza). Auri itse esiintyi hienosti, minä sain uusia ohjeita koiran esittämiseen ettei tuomari ainakaan siitä pääse spanielierkkarissa huomauttamaan. Aurinko näyttää ihan pennulta vähän vanhemman Adyan rinnalla, Auri ei ole kasvattanut minkäänlaisia karvoja eikä massaakaan hirveästi ole.
  Siriuskin pudotti karvansa, häntä- sekä mahahapsut ovat kadonneet jäljettömiin. Onneksi kaivoin koirien takit varastosta, että on edes jotain lämmintä päälle kunhan säät viilenevät.

 Viime viikolla äitini soitti ja ilmoitti seropimme Milon jääneen auton alle. Kova oli huoli mustasta ukosta, annoin ensiapuohjeita ja käskin viemään heti seuraavana aamuna eläinlääkäriin tutkittavaksi. Kipulääkkeen saatuaan Milo sentään söi ja joi normaalisti, eikä virtsassa ollut verta.
  Aamulla eläinlääkäri oli tutkinut Milon, luusto oli kunnossa mutta oikeaan takajalkaan tuli parikymmentä tikkiä sekä dreeni ja vasemmalta puolelta korva sekä kylki olivat palaneet pakoputkessa.
 Kävin itse viikonloppuna hoitamassa rakasta potilasta, joka oli kovasti lähdössä isäni mukana maatilan töihin ontumisesta ja kaulurista huolimatta. Kipulääke, antibiootti ja salva palovammoihin kuuluvat Milon elämään seuraavat kaksi viikkoa. Lenkillä sentään käytin Miloskia, valjaissa ja hihnassa tosin koska ukko olisi välttämättä halunnut juosta kilpaa kooikkereiden kanssa.
 Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä sekä tikeillä, eikä tapahtunut mitään sen vakavampaa vaan Milo toipuu entiselleen.


 Tällä viikolla on tarkoitus mennä vielä kerran näyttelytreeneihin Aurin kanssa sekä perjantaina molempien kooikkerit pääsevät todennäköisesti treenaamaan agilitya Adyan ja Anniinan kanssa! Toivottavasti nämä suunnitelmat onnistuvat, eikä mitään tapaturmia osu enää kohdalle, vaan loppuvuosi menee mukavissa tunnelmissa.

 Loppuun kauniita syysmaisemia vanhempieni luota Joroisista, Sirius ja Aurinko tietysti pääosissa :)







1 kommentti:

  1. Jedi kiittää onnitteluista! Ja niitä epäilijöitähän sitten riittää... ;)

    VastaaPoista