BLOGIN OSOITE VAIHTUU

Uusi blogi löytyy osoitteesta:
https://tarumaisenblogi.wordpress.com/

HUOM! Sivun pitäisi siirtyä automaattisesti uuteen blogiin 15 sekunnissa. Mikäli näin ei tapahdu, paina linkkiä.

Vanhoja blogipostauksia pitäisi pystyä lukemaan aivan normaalisti.

Vuosi 2017

En ole tehnyt tavoitteita millekään vuodelle pitkiin aikoihin, koska olen todennut niistä olevan minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Stressaan kuitenkin siitä, että täyttyvätkö tavoitteet, mikä kaikki voi mennä perseelleen, ja kuinka rikki tai vihainen itselleni olen siitä etten saavuttanut niitä tavoitteita.

Kulunut vuosi 2017 piti kuitenkin sisällään seuraavaa koirajuttujen osalta:

Tammikuu - maaliskuu

• Aurinko täytti 6 vuotta.
• Milo-vaari täytti 14 vuotta.
• Siriuksen lohjenneen P4- hampaan poisto.
• Soraya kävi Liettuan KVssa, saaden ensimmäisenä CACIBinsa sekä Liettuan ison sertin.
• Päätös agilityn lopettamisesta, koska kyseinen laji aiheutti  minulle ainoastaan ahdistumista.
• Soraya sairaana, kuumetta ja kova tulehdus, johon antibioottikuuri.

Huhtikuu - kesäkuu

• Sirius täytti 10 vuotta.
• LAUKA ry:n uusi hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja.
• Toimi Kooikerhondje ry:n jalostustoimikunnan jäsenenä sekä jalostusurosvastaavana jatkuu.
• Soraya Lappeenranta KVssa serti ja CACIB.
• Sorayalle Hankasalmi RNstä serti.
• Aurinkoiselle RTK2 ja 3.sija.
• Siriukselle rally-tokon voittajaluokasta hyväksytty tulos ja 1.sija.
• Aurinko sai tittelit EE MVA ja C.I.B.
• Viimeisessa AgiRodussa, Soraya alojoukkueessa hopealle ja Aurinko kisaavien joukkueessa 7.sijalle.
• Sirius sai toisen hyväksytyn tuloksen rally-tokon voittajaluokassa.
• Sorayan rally-tokouran aloitus hyväksytyllä tuloksella alokasluokasta ja TP.

Heinäkuu - syyskuu

• Suonenjoki RNssä Aurinko VSP, Sorayalle serti ja kasvattajaluokassa BIS3.
• Ristiina RN, tuloksina Aurille ROP ja Sorayalle serti.
• Milo -vaarin kuolema.
• Sorayalle toinen hyväksytty tulos rally-tokon alokasluokasta.
• Sorayan uusi titteli RTK1.

Lokakuu - joulukuu

• Aurinko todetaan tiineeksi.
• Sorayalle Jyväskylän KVsta vara-sert ja vara-CACIB.
• Aurinko synnyttää 5 pentua, jonka jälkeen kuollut pentu tukkii synnytyskanavan. Auri keisarinleikataan, tuloksena vielä 3 kuollutta pentua.
• Soraya täytti 2 vuotta.
• Sirius täydensi titteleitään koulutustunnuksella RTK3 ja 1. sijalla.
• Sorayalle Helsinki KVstä 2x vara-serti ja 2x vara-CACIB, joista toinen vahvistuu CACIBiksi.
• Aurin pennut lähtevät maailmalle, ja Aurinko itse palaa kotiin.
• Sijoitan yhden Aurin narttupennuista (Aeris) ystävälleni.

Lisäksi vuosi piti sisällään monta kuolemaa, sairastelua, surua, epäonnea, ja tunteen siitä, ettei tämäkään vuosi ollut sen parempi kuin edellinenkään.

Kun vastoinkäymisiä ja paikoillaan polkemista on paljon, vaikka joukkoon mahtuu kisamenestystä, eivät onnistumiset ja pienet hyvät hetket oikein tunnu miltään. Eikä niitä muista enää jälkeenpäin.

Tässä vuodessa on ollut enemmän huonoa kuin hyvää, vaikka hetkellisesti joulukuu tuntui paremmalta kuin muut kuukaudet. Silti kaikki nämä viime vuoden huonot asiat varjostavat minun mieltäni (myös ne, joita en koe aiheelliseksi jakaa).

Haluaisin tämän vuoden olevan ainoastaan armollisempi kuin muutamien edellisten. Kisamenestyksestä viis, kunhan kaikki säilyisivät terveinä ja hengissä.

Toivottavasti teidän muiden mennyt vuosi ja tulevakin ovat parempia.

Aikaisia joululahjoja

Minä kävin hakemassa aikaisen joululahjani viikko sitten; Aurinko tuli 9 viikon jälkeen vihdoin kotiin ♥ En tiedä, kumpi meistä oli onnellisempi, minä vai Rouvakoira. Ainakin Auri hyppäsi heti autoon, kun sille vain avattiin ovi. Heti kotiin päästyään Aurinko tervehti Siriuksen sekä Sorayan, jotka täytyi myös haistella tarkasti. Sitten se kiersi kotimme jokaisen nurkan, tarkasti ruokakuppinsa (toivekkaana), ja meni sen jälkeen olohuoneen pedilleen makaamaan. Siitä oli nähtävästi ihanaa olla taas kotona.Tietysti Aurinko oli mielestään jäänyt paljosta huomiosta paitsi, ja se tuli vähän väliä mielistelemään sekä kerjäämään rapsutuksia. Minä sorruin usein sen huomionhakuun, lässyttäen sille sydämeni kyllyydestä. Että pystyikin olemaan sellainen ikävä.

Tästä eteenpäin Aurinko pääsee jalostuseläkkeelle, ja saa jatkossa keskittyä harrastamiseen, uimiseen, sylissä olemiseen, juoksemiseen tai mihin nyt Auri ikinä haluaakaan keskittyä. Valitettavasti jatkuva syöminen ei ole tässä tapauksessa vaihtoehtona, vaikka Rouvakoirasta sen pitäisikin olla.

Myös kaikki pennut pääsivät uusiin koteihinsa viime viikonloppuna. Toivon että niistä kasvaa terveitä, iloisia ja reippaita koiria, joista on onnea perheilleen vielä kymmenen vuoden päästäkin ♥

Lisäksi pennut saivat tietysti omat kutsumanimensä. Alla olevissa kuvissa ne ovat päivää vaille 8. viikkoa vanhoja.

M. Caesar "Freddie"

M. Caspian "Redi"

M. Cassius "Peetu"

M. Coraline "Aeris"

M. Charlotte "Peppi"

Minä itse sain periaatteessa kaksi aikaista joululahjaa, joista toisen tosin annoin pitkän viikonlopun jälkeen eteenpäin. Muskettikoiran Coraline eli tutummin Aeris tuli minun omistukseeni, mutta se on sijoituksessa yhdellä parhaimmaista ystävistäni Roosalla. Tällä hetkellä pikkutermiitin koti on vielä Kuopiossa, mutta saa nähdä muuttako tyttö lähemmäs.

Aeris on vilkas, reipas, ahne ja leikkisä pentu, joka haluaa kovasti käyttää hampaitaan ja haukkuu kimeällä äänellä, mikäli ei saa tahtoaan läpi (kuten esimerkiksi ruokaa tai rahkapurkkia sohvan alta). Sen lempipaikka nukkua on ihmisen syli, mikäli se vain siihen otetaan. Lempiruokaa on KAIKKI, mitä vain lattialta/kupista/kädestä/ulkoa löytyy. Lempilelu on todennäköisesti juurikin se tyhjä rahkapurkki, tai sitten vetolelu jota se veti innokkaasti äitinsä sekä siskopuolensa Sorayan kanssa.

Soraya tosiaan otti Aeriksen hyvin vastaan, alussa toki piti näyttää rääpäleelle, että sitten määrää asioista, mutta nopeasti ne löysivät yhteisen sävelen lelujen avustuksella. Sirius taas teeskenteli, ettei koko pentua edes oikeastaan ollut olemassa - paitsi jos se tuli Siriuksen pedille tai ruokakupille. Silloin Aeris sai rähähdyksen ja hammasta osakseen, mikäli pappakoiran kurkusta kohoava matala murina ei mennyt perille. 

Olin viikonlopun jälkeen menettänyt osan sydämestäni pikku-Aerikselle, ja haikein mielin luovutin sen eteenpäin sijoituskotiinsa. Pyyhin salaa kyyneleitä, ja suukotin Kainaloistani hyvästiksi. Onneksi se tulee taas käymään Uutena Vuotena, niin voin taas lelliä pennun piloille (ja Roosa saa sitten taas korjailla minun lepsuiluani...).

Aika näyttää, mitä Aeriksesta oikein kasvaa, ja tuleeko siitä yksi Tarumaisen -kennelin emoista. Tällä hetkellä sen tulee vain nauttia elämästään, tutustua uusiin asioihin sekä leikkiä niin paljon kuin sielu sietää. 

Ainakin täällä vara-mamman luona Tikkakoskella riittää leikkikavereita ja sylejä, joihin voi aina kiivetä ottamaan torkut. 

Kainaloinen - Aeris

Murusia ja Messari

Jostain hetken mielijohteesta melkein hain kevätkaudelle tokoryhmään Aurin ja Sorsan kanssa. Mutta sitten tulinkin toisiin ajatuksiin. Koska en ensi vuonna kuitenkaan aio kisata SPKL:n alaisissa lajeissa, niin miksi ottaisin itselleni puolen vuoden treeniryhmäpaikan?

Voin harkita tokopaikkaa uudestaan syksykaudelle, joka alkaa loppukesällä. Puolessa vuodessa ehkä ehtii treenata koirat sellaiseen kuntoon, että niiden kanssa kehtaa ja edes kannattaa osallistua tokon alokasluokkaan. Saa nähdä, onko tämä vain sanahelinää, vai saanko oikeasti aikaiseksi yrittää hankkia tytöille TK1 -koulutustunnukset.

Saan Aurinkoisen ihan pian kotiin! Minulla on sitä jo kauhea ikävä, enkä malttaisi enää odottaa. Aurikin alkaa kuulemma olla aika kypsä kohta luovutusikäisiin pentuihinsa, kun mokomat ovat kasvattaneet hampaat, repivät tissejä sekä emonsa häntää, eivätkä meinaa jättää Auria ollenkaan rauhaan. Riivatut.

Nyt kuitenkin nämä pikkuplaneetat on rekisteröity ja ne ovat saaneet viralliset nimensä. Kutsumanimet ovat vielä hieman työn alla parilla, joten ne kerrottakoon myöhemmin, jahka kaikki ovat saaneet omistajiltaan omansa.

Muskettikoiran Caesar (Merkurius)

Muskettikoiran Caspian (Mars)

Muskettikoiran Cassius (Jupiter)

Muskettikoiran Coraline (Venus)

Muskettikoiran Charlotte (Terra)

Pennut olivat kasvaneet viime kerrasta hurjasti, ja ne olivat myös saaneet lisää vauhtia. Sukat, lahkeet, hiukset, sormet ja jopa paidan helmat olivat vaarassa, kun riiviöt iskivät niihin kiinni naskaleillaan. Ruoka oli edelleen maistunut erittäin hyvin kaikille, ja Aurinko tietysti haluaa vielä imettää pentujaan viimeiseen asti.

Pojat ovat varsinaisia pusuttelijoita ja haluavat kiivetä syliin, kun vain menee lattialle istumaan (mikäli eivät ole painimassa keskenään tai puremassa jotakuta muuta varpaista). Tytöt sen sijaan halusivat vain purra kaikkea ja leikkiä ihmisen kanssa. Luonne-erot olivat selkeämmin huomattavissa, mutta niinhän sen täytyy ollakin, kun pennut olivat kuitenkin jo 6-viikkoisia. Olivat ne kyllä silti kaikkinensa aivan hurmaavia ♥

Viime viikonloppu vietettiinkin Messarissa, jossa järjesttiin tänä vuonna peräti 3 kansainvälistä näyttelyä - ihan liikaa, jos minulta kysytään. Jokaiselle päivälle on tietenkin ahdettu kaikki rodut, joten voi arvata, kuinka täynnä Messukeskus oli koiria ja ihmisiä. Itse arvostan sitä, että roturyhmät on KV-näyttelyissäkin jaettu kahdelle päivälle. Tällöin tila mahdollisesti riittää, ei ole ahdasta eikä riitaa parkkipaikoista, ja todennäköisemmin myös koirat välttyvät erilaisia taudeilta, joita liikkuu valitettavan paljon isoissa koiratapahtumissa.

Käytiinpä nyt kuitenkin Sorayan kanssa sekä Pohjoismaiden että Vuoden Voittaja -näyttelyissä. Odotetusti titteleitä ei tullut, enkä niitä ollutkaan hakemassa.

Sorsa käyttäytyi näyttelyssä varsin mallikkaasti (mitä nyt väisti voimakkaasti kaikkia isoja koiria, kiitos siskoni jättiseropin, joka ei jätä kooikkereita ikinä rauhaan). Vieraille ihmisille se oli alkuun vähän välinpitämätön, mutta saatuaan kunnon rapsutukset tai namia, se innostui, hyppi vasten, puri käsiä ja kääntyi selälleen, jotta joku tajuaisi rapsuttaa mahasta. Soraya harrasti myös näitä samoja juttuja näyttelykehässä, kun odotimme pääsyä yksilöarvosteluun. Ainakin sillä oli hauskaa.
Lisäksi Sorsalla oli myös kivaa meidän majapaikassa Lahdessa, koska siellä oli Sasa! Kiitokset vaan Monsterosa -laumalle.

Lauantai 09. joulukuuta 2017, tuomari Leila Kärkäs. Tuloksena AVO ERI1 SA PN4 VARA-SERT.

Iloinen, hyväkäytöksinen ja hyvät mittasuhteet omaava narttu, jolla hyvä pään profiili. Kauniit silmät, hyvät korvat ja korvakorut. Kuono saisi olla paremmin täyttynyt. Kaunis ylälinja. Hyvä rakenne. Liikkuu hyvin. Sopiva rintakehä. Hyvä karva ja väri.

Sunnuntai 10. joulukuuta 2017, tuomari Monika Cyperling (Puola). Tuloksena AVO ERI1 SA PN4 VARA-SERT VARA-CACIB --> vahvistuu CACIB (!!).

Elegantti narttu. Hyvä tyyppi , ilme ja mittasuhteet. Erinomainen pää. Vahva ylälinja. Hyvin asettunut kaula ja häntä. Erinomainen rintakehä. Haluaisin hieman enemmän eturintaa. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. (Suomennettu.)

On se vaan upea koira kaikessa, mihin vaan keksin sen kanssa ruveta. On ainakin tähän asti ollut. Mutta kauaksikos tuota kuin äitiinsä (ja isäänsä). Mamman murunen ♥

Voittajan voittaja = RTK3

Aurinkoisen ja Tuiskun pikkuplaneetat voivat erittäin hyvin, tosin ne eivät ole enää mitään pieniä - varsinkaan kolme jo alkujaan isointa pentua. Ne ovat syötävän suloisia (kun eivät tunge sängyn alle painimaan), ihanan pehmeitä (kun eivät pure sormia/varpaita/lahkeita) ja leikkisiä (kun eivät nuku, eli noin 2 minuuttia leikkiä ja 2 tuntia unta).

Käyn vielä katsomassa niitä tällä viikolla, ja seuraavan kerran näenkin viisikon silloin kun haen Rouvakoiran takaisin kotiin, jolloin pennut ovat myös lähdössä uusien ihmistensä luokse.

Pikkuplaneetat 28vrk ♥

Pikkuplaneetat 33vrk ♥

Minulla on ollut Auria kamala ikävä, mutta en usko tunteen olleen kovinkaan molemminpuolinen. Rouvakoiralla on varmasti ollut ihan tarpeeksi viihdykettä (ja ärsykettä) omissa pennuissaan, eikä silloin mahdu mikään muu mieleen. 

Varasin Aurinkoiselle kolmen kerran jäsenkorjaussarjan (ihan oikeasti!), jotta se pääsisi mahdollisimman nopeasti lenkkeily- ja treenauskuntoon takaisin. Pentujen saanti ja erityisesti keisarinleikkaus ovat aina isoja stressitekijöitä, sekä lisäksi ne aiheuttavat suuria fyysisiä muutoksia kehossa. Toivon Aurin toipuvan koko pennutuksesta mahdollisimman hyvin, vaikka siihen sitten menisikin vähän enemmän aikaa. Tärkeintä, että Aurinko voi hyvin ja on terve, iloinen oma itsensä.

Onneksi kotona on kuitenkin ollut nuo kaksi muuta treenattavaa, joskin olen käynyt vain kerran viikossa hallilla viikkoryhmän treeneissä. Kotona olen jotain pientä puuhastellut niiden kanssa pari kertaa viikossa, mutta se on jäänyt lähinnä yksittäiseen liikkeeseen tai tekniikan hallintaan. 

Nähtävästi kuitenkin myös tällainen harjoittelu voi tuottaa tulosta; Osallistuin Siriuksen kanssa rally-tokokisoihin lauantaina, jossa tuomarina toimi Taru Leskinen. Radan jälkeen oli hyvä fiilis, vaikka jouduinkin uusimaan kaksi kylttiä, ja käytösruutukin meni ihan OK. Epäilin tosin, että Sirius saisi pistevähennyksiä käytösruudussa istumisesta, koska sillä on huono tapa mennä lonkka-asentoon, nousta siitä taas ryhdikkäästi istuman, lösähtää taas lonkalleen ja niin edelleen. Tällä kertaa kuitenkaan käytösruudun valvojaa/tuomaria ei moinen asento kiinnostanut, tai sitten Sirius ei hetkutellut peppuaan kuin pelkkään lonkka-asetoon kerran (joka on sallittua).

Tulokseksi saatiin erittäin mieluinen 93/100p, 1.sija ja RTK3 ♥

Sirius nauttii oikeutetuista rapsutuksistaan radan jälkeen. © Heli Tuominen

Se olikin tämän vuoden viimeinen rally-tokokisa, ja mahdollisesti myös seuraavankin vuoden. En ole aikeissa ostaa Suomen Palveluskoiraliiton kisalisenssiä, koska minusta se on täysin turha, eikä sillä saa mitään etuuksia (vrt. SAGIn agilitylisenssi). 

Pitänee ensi vuosi vain treenailla, tai sitten alkaa harrastamaan sellaista lajia, jossa mitään lisenssejä ei ainakaan vielä tarvita. 

Ei kuuta taivaalta

Alle viikossa ei ihan hirveästi ehtinyt tapahtua.

Aurinko imettää lapsiaan varsin huolella, koska lauantaina 14vrk täyttäneet pikkuplaneetat eivät todellakaan ole pieniä: painot vaihtelevat 630-890g välillä! Pirjo vähensi jo Aurin ruokamäärää, koska pentuja pitäisi viikon päästä alkaa totuttamaan kiinteään ruokaan, eikä niiden nyt aivan välttämättä nostaa painoaan tällaista tahtia. Melkoisia pulleroita siis nämä pentuset.
Kaikkien pentujen silmät ovat auenneet, ne opettelevat kävelemistä, pyllähtävät istumaan, ja jopa harjoittelevat haukahtelemista. Yksi oli jopa yrittänyt paeta pentuhuoneesta keittiön hajujen maailmaan avoinaisen koiraportin kynnysen yli, mutta pakoyritys oli onneksi huomattu ajoissa.

"Terra", "Mars", "Venus", "Jupiter" ja "Merkurius" ♥

Kävin Siriuksen ja Sorayan kanssa rally-tokon viikkoryhmässä toteamassa, että molemmat kaipaavat perseenkäyttötreeniä. Sirius oikealla puolella seuratessa, ja Sorsa molemmilla puolilla. Jotenkin rasittavaa, että jokaisen koiran kanssa on lähestulkoon samat ongelmat - mikä tietysti viittaa siihen, että minä teen jotakin perustavan laatuisesti väärin, tai en tajua opettaa jotakin käytösmallia koirilleni. Sellainen on ihan helvetin turhauttavaa. 

Toteankin todella usein treeneissä kouluttettavilleni: "Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen" sekä "Minä olen tästä koirineni varoittava esimerkki, miten EI pidä tehdä." Jospa sitten en siirtäisi tyhmyyttäni ja osaamattomuuttani eteenpäin, vaan toimisin nimenomaan esimerkkinä, jota ei kannata seurata.

Oli rally-tokotreeneissä toki hyvääkin ja saatiin myös onnistumisia.

Sirius teki hienosti pari mestariluokan kylttiä, ja peruutus seuratessa seinää apuna käyttäen onnistui mainiosti.  Sorayan kanssa saatiin siistejä sivulle- ja eteentuloa liikkestä sekä paikoiltaan, sekä käskystä seisominen (vielä vahvan) käsimerkin avulla alkaa hahmottua Sorsalle.
Olen välillä vähän laiska harjoittelemaan kotona, minulla treeni-into menee todellakin kausittain, enkä pidä yksin treenaamisesta. Se on jotenkin haastavaa, hankalaa ja tylsää, eikä kukaan myöskään huomata silloin ohjaajavirheistä.

Voi olla, että RTVA-titteli jää jonnekin hamaan tulevaisuuteen, jos sinnekään. Kenties ajatus mestariluokan koulutustunnuksesta RTK4:stä on meille aivan liikaa.
Yksinkertaisesti varmaan lakkaan tavoittelemasta mahdottomia, koska olen itse todella rajallinen tyyppi, vaikka koirissani voisikin olla potentiaalia (ainakin oikeanlaisella ohjaajalla). En osaa, pysty, jaksa, opi, ymmärrä, vaikka yrittäisinkin. Heitän todella helposti hanskat tiskiin asioiden kanssa, jotka eivät onnistu parin yrittämisen jälkeen. Minulla ei ole pitkäjännitteisyyttä asioiden kanssa, ja olen aina inhonnut sitä, kun joku minun tuntemani henkilö on minua parempi sellaisessa asiassa, joka on minulle merkityksellinen. Silloin yleensä vain luovutan, tosin raivosta nyyhkien ja hammasta purren, mutta minä vain annan periksi. Ei sitten.
En myöskään kestä takaiskuja. Ne lannistavat minut.

Varmaankin tämä pitkäjännitteisyyden puute, kateellisuus ja luovuttaminen ovat saaneet aikaan sen, että tiedän järkyttävän monista asioista pieniä palasia, jotka eivät kuitenkaan muodosta järkevää kokonaisuutta. Tunnistan esimerkiksi kirahvilajit niiden kuvioinnin perusteella - täysin hyödytön, joskin (kenties toisia ihmisiä) huvittava tieto.
Sama ongelma minulla on erityisesti koiraharrastuslajien kanssa. Olen kokeillut hyvin monia koiralajeja, menestynyt joissakin kohtuullisen hyvin aluksi, mutta heti isomman takapakin tullessa olen lopettanut kyseisen harrastuksen kuin seinään.
Saa nähdä, miten rally-tokoharrastuksen käy. Tai tokon, mikäli nyt pääsen edes aloittamaan sitä. Puhumattakaan noseworkista, jossa edelleen odotan alkeiskurssille pääsyä.

Mutta eikös se sananlasku mennyt näin: "Ne, jotka osaavat, tekevät. Ne, jotka eivät osaa, opettavat."

Sähläämistä ja sievistelyä

Nyt on palattava blogipostauksissa vähän ajassa taaksepäin, aikaan ennen Aurin pentujen syntymää, ja ennen kuin Aurinko lähti Pirjon luokse Mikkeliin valmistautumaan synnytykseen. 

Lauma oli vielä viikon kokonainen kuvan oton jälkeen!

Syyskuun lopussa Sirius ja Soraya kävivät rally-tokokisoissa jopa Tampereella asti, jossa tuomarina toimi Minna Hillebrandt.

Siriuksen kanssa tuloksilla ei juhlittu vaan saatiin merkintä VOI0 (64/100p). Pappakoiralla oli kyllä radalla hauskaa, vaikka alkurata tahmoikin parin kyltin ajan, koska peruutus - tuo minun sekä Siriuksen kauhu. Hirveä kyltti on se vieressä peruutus, kun taas mestariluokan edessä peruutus on oikein mallikas.

Sen jälkeen sitten uusittiin pari todella helppoa kylttiä, koska Sirius oli selvästi paineistunut tuosta peruutuksesta (jota se ei edes yrittänyt lähteä tekemään, enkä minä todellakaan uusinut sitä). Tsemppasin sitä parin kyltin ajan todella paljon, jolloin Siriuksella lähti hommat lopulta lapasesta - onneksi ilon takia, pappakoirasta loppurata oli ihan hillittömän hauska homma!
Se teki pari ylimääräistä puolenvaihtoa ja yritti karata seuruusta suorittamaan jotakin (ehkä pujottelun kartioita merkkinä?), joten liekö ihme ettei hyväksytty tulosta irronnut voittajaluokasta? Lisäksi käytösruudusta saatiin -2p: toinen haistelusta (aiheellinen), ja toinen siitä, että koira siirsi jalkaansa (anteeksi kuinka?).

Mutta onneksi Soraya teki erittäin hyvä suorituksen - tosin jouduin uusimaan kyltin "istu" kahdesti, koska Soraya halusi esitellä hänen hienoa liikkestä maahanmenoaan. Lisäksi saatiin jostakin -1p kontrollista, en kyllä tiedä että mitä koira teki, muuta kuin seurasi kauniisti hihna löysällä ja suoritti tehtävät kuten sanoin. 

Samapa tuo, koska Soraya sai tulokseksi ALO HYV 93/100p ja koulutustunnuksen RTK1 ♥ Lisäksi Sorayan pentueveli Ralli (M. Öinen Kuuntanssi) sai rally-tokon alokasluokan koulutustunnuksen syyskuussa. Taitavia teinikakarakoiria.

Sorayan osalta rally-tokossa kisaamiset olivat tältä vuodelta tässä, nyt rakennetaan rauhassa avoimen luokan liikkeitä valmiiksi ja harjoitellaan myös ylempien luokkien kylttejä siinä seassa. Jospa ensi vuonna tulisi treenattua myös tokoa, olisihan se hienoa saada sekä Sorayalle että Aurille alokasluokan koularit eli TK1:set.

Siriuksen kanssa sen sijaan olisi vielä 1-2 kisaa rally-tokossa tiedossa loppuvuodelle, jospa se viimeinen voittajaluokan hyväksytty tulos irtoaisi vielä tämän vuoden puolella.

Soraya sekä Aurinkoisen sulhanen Tuisku kävivät Jyväskylä KV:ssä molempina päivinä, ja minä esitin molemmat kehässä. Paikalla oli nelinkertainen määrä kooikkereita viime vuoteen verrattuna, mikä oli hieman yllättävää - varsinkin kun tuomarit eivät olleet ulkomaalaisia, ja arvostelevat muutenkin kooikkereita myös edullisemmissa ryhmänäyttelyissä vuosittain (toki osa on cacibien perässä). 

Lauantaina kooikkerit tuomaroi Eeva Rautala, joka piti Sorayasta, mutta Tuisku oli tuomarista vähän liian kehittymätön. Tuiskulle kuitenkin AVO ERI2, Sorayalle NUO ERI1 SA PN3 VARA-SERT VARA-CACIB. Erityiskehuja saivat Sorsan lihakset ja luonne.

Sunnuntaina tuomarina oli Harri Lehkonen, jolla sitten taas Tuisku oli mieleen, mutta Soraya oli tuomarista liian kookas ja liian roteva. Sorayalle siis tulokseksi NUO EH1, Tuiskulle AVO ERI1 SA PU3 VARA-SERT. 

Katsotaan miten seuraavassa näyttelyssä tulee menestystä (tai sitten ei tule). Jospa saataisiin toinen cacib Suomesta jossain vaiheessa, ja olisihan tuo koira kiva saada muotovalioksikin, jahka nyt ensin tulee 2 vuotta täyteen.
Kevään muut suunnitelmat sekä näyttelykalenteri menevät niin hienosti ristiin, että kovin montaa näyttelyä ei alkuvuodesta ole tiedossa. Lisäksi tuomarivalinnat ovat joissain näyttelyissä sellaisia, että käytän mieluusti nekin ilmoittautumismaksut johonkin muuhun mukavaan.

Aurinkoisesta ja pikkuplaneetoista sen verran, että Auri on kuulemma erittäin hyväntuulinen, hoitaa pentunsa huolella, ja leikkaushaava on lähtenyt paranemaan hyvin. Pikkuplaneetat tulivat lauantaina jo viikon ikään(!), jolloin Pirjo-kasvattaja lähetti minulle niistä kuvia. Ne ovat kasvaneet hirveästi, ja painot ovat jokaisella enemmän tai vähemmän yli puoli kiloa.
Mamman pienet rakkaat, vielä pitäisi vähän päälle viikko malttaa odottaa, ennen kuin näen Aurikoisen lapsukaisineen uudestaan ♥

Ruokaa ruohoaroilta (testissä Acana Grasslands Dog)

Ilmoitus saapuneesta paketista kolahti postilaatikkoon jo jokin aika sitten, ja kyseisestä paketista paljastui Acana Grasslands Dog. Tällä kertaa eläinproteiininlähteitä oli useampia: lammasta, ankkaa, luonnonkalaa (silliä ja haukea) sekä kalkkunaa.
Ruoka oli melko tavallisen hajuista, eikä tuoksu ollut erityisen voimakas – ainakaan verrattuna edelliseen Acanan testinappulaan eli Pasific Pilchardiin.

Käsissä Grasslands tuntui melkoisen kuivalta, eikä siitä myöskään jäänyt käsiin kovin vahvaa hajua. Taskun pohjalla kyseinen kuivaruoka hieman mureni hippusiksi, jotka menevät kivasti saumojen väliin, kun käytän koiranruokaa lenkillä koirien palkkaamiseen. Tosin osasyynä tähän murenemiseen voi olla vaihteleva kosteus sekä lämpötila (ilmankosteus mitä tahansa välillä 40-100%, ja lämpötila sieltä nollasta aina lämpimiin sisätiloihin).
Minua itseäni vähän hämmensi sen kuivuus, koska kuitenkin kuivaruoan kosteudeksi ilmoitetaan niinkin paljon kuin 12%. Suurin osa musita kuivaruoista taitaa jäädä kosteuden osalta alle kymmeneen prosenttiin.
Nappula ei kuitenkaan testausmielessä turvotettuna paisunut mitenkään erikoisen paljon. Samapa tuo, koirat kuolasivat tapansa mukaisesti mille tahansa syötäväksi tarkoitetulle asialle niin paljon, että siinä ei näennäinen kuivuus rouskuttelutahtia hidasta.

Sitten tietysti tuttuun tapaan ruokapussin sisällön koostumus, joka on suoraan SlnImportista:

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 35 %, Raakarasva 17 %, Raakakuitu 6 %, Hehkutusjäännös 8 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,7 %, Fosfori 1,2 %, Omega-6 2,3 %, Omega-3 1 %, DHA 0,2 %, EPA 0,2 %, Glukosamiini 600 mg/kg, Kondroitiini 800 mg/kg.

ENERGIAJAKAUMA
Metabolinen energia on 3810 kcal/kg. Energiajakauma koostuu 37 % proteiineista, 40 % rasvoista ja 23 % hedelmistä ja vihanneksista.

Makunsa puolesta testikoira-Soraya osoitti ruoan olevan varsin kelvollista, joskaan ei aivan Sorsan lempimakujen (=kaikki kaameanhajuiset kalanappulat!) veroista. Koiraportin takana täytyi tuijottaa tiiviisti, joskin hiljaa, kun keittiössä annosteltiin kuivaruokaa kuppeihin. Lammas-ankka-villikalaeväs katosi kupista alle minuutissa höysteineen, ja jokaisen ruoan jälkeen sain kiitokseksi röyhtäyksen: ”Kiitos nam, oli hyvää.”

Tämä ruoka aiheutti vähän närästystä, mikä on aina huono asia. En tosin tiedä, vaikuttaako koirilla hormonitoiminta närästykseen tai muihin vatsa-/suolistoasioihin. Sorayalla oli juoksut elokuussa ja nyt se on ollut hieman liiankin tukevasti valeraskaana viimeiset 3 viikkoa. 
Joka tapauksessa, onneksi vatsaongelmat jäivät tuollaiseen pieneen närästykseen, johon auttoi ruokintakertojen lisääminen, maitohappobakteerit ja piimä. Muutoin selvittiin ilman pieruja tai erikoisen löysiä ulosteita.

Erikoisempaa vaikutusta turkkiin, korviin tai silmiin en huomannut näin lyhyenä aikana, jona Soraya Acanan Grasslands Dogia söi. Tuonkaan kokoisella koiralla ei 2kg kuivaruokaa kovin pitkään vanhene.

Summa summarum: tämä oli meille hieman sopimaton ruoka tuon närästyksen takia. Muutoin ei ole huonoa sanottavaa ruoasta, joskin vatsan tuotokset olisivat tämänkin sapuskan kanssa voineet olla kovempia/tiiviimpiä. Maistuvuus oli hyvä (koirista, itse en koiranruokia kauheasti maistele), tuoksu varsin siedettävä, mutta vatsan kanssa jouduttiin pieniin ongelmiin.
Asteikoilla 1-10, tämä lammas-ankka-luonnonkala-kalkkuna-safka saa arvosanakseen 6.


Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:
http://www.slnimport.fi/
http://verkkokauppa.slnimport.fi/index.php?route=product/product&path=24&product_id=286