Vuosi 2017

En ole tehnyt tavoitteita millekään vuodelle pitkiin aikoihin, koska olen todennut niistä olevan minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Stressaan kuitenkin siitä, että täyttyvätkö tavoitteet, mikä kaikki voi mennä perseelleen, ja kuinka rikki tai vihainen itselleni olen siitä etten saavuttanut niitä tavoitteita.

Kulunut vuosi 2017 piti kuitenkin sisällään seuraavaa koirajuttujen osalta:

Tammikuu - maaliskuu

• Aurinko täytti 6 vuotta.
• Milo-vaari täytti 14 vuotta.
• Siriuksen lohjenneen P4- hampaan poisto.
• Soraya kävi Liettuan KVssa, saaden ensimmäisenä CACIBinsa sekä Liettuan ison sertin.
• Päätös agilityn lopettamisesta, koska kyseinen laji aiheutti  minulle ainoastaan ahdistumista.
• Soraya sairaana, kuumetta ja kova tulehdus, johon antibioottikuuri.

Huhtikuu - kesäkuu

• Sirius täytti 10 vuotta.
• LAUKA ry:n uusi hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja.
• Toimi Kooikerhondje ry:n jalostustoimikunnan jäsenenä sekä jalostusurosvastaavana jatkuu.
• Soraya Lappeenranta KVssa serti ja CACIB.
• Sorayalle Hankasalmi RNstä serti.
• Aurinkoiselle RTK2 ja 3.sija.
• Siriukselle rally-tokon voittajaluokasta hyväksytty tulos ja 1.sija.
• Aurinko sai tittelit EE MVA ja C.I.B.
• Viimeisessa AgiRodussa, Soraya alojoukkueessa hopealle ja Aurinko kisaavien joukkueessa 7.sijalle.
• Sirius sai toisen hyväksytyn tuloksen rally-tokon voittajaluokassa.
• Sorayan rally-tokouran aloitus hyväksytyllä tuloksella alokasluokasta ja TP.

Heinäkuu - syyskuu

• Suonenjoki RNssä Aurinko VSP, Sorayalle serti ja kasvattajaluokassa BIS3.
• Ristiina RN, tuloksina Aurille ROP ja Sorayalle serti.
• Milo -vaarin kuolema.
• Sorayalle toinen hyväksytty tulos rally-tokon alokasluokasta.
• Sorayan uusi titteli RTK1.

Lokakuu - joulukuu

• Aurinko todetaan tiineeksi.
• Sorayalle Jyväskylän KVsta vara-sert ja vara-CACIB.
• Aurinko synnyttää 5 pentua, jonka jälkeen kuollut pentu tukkii synnytyskanavan. Auri keisarinleikataan, tuloksena vielä 3 kuollutta pentua.
• Soraya täytti 2 vuotta.
• Sirius täydensi titteleitään koulutustunnuksella RTK3 ja 1. sijalla.
• Sorayalle Helsinki KVstä 2x vara-serti ja 2x vara-CACIB, joista toinen vahvistuu CACIBiksi.
• Aurin pennut lähtevät maailmalle, ja Aurinko itse palaa kotiin.
• Sijoitan yhden Aurin narttupennuista (Aeris) ystävälleni.

Lisäksi vuosi piti sisällään monta kuolemaa, sairastelua, surua, epäonnea, ja tunteen siitä, ettei tämäkään vuosi ollut sen parempi kuin edellinenkään.

Kun vastoinkäymisiä ja paikoillaan polkemista on paljon, vaikka joukkoon mahtuu kisamenestystä, eivät onnistumiset ja pienet hyvät hetket oikein tunnu miltään. Eikä niitä muista enää jälkeenpäin.

Tässä vuodessa on ollut enemmän huonoa kuin hyvää, vaikka hetkellisesti joulukuu tuntui paremmalta kuin muut kuukaudet. Silti kaikki nämä viime vuoden huonot asiat varjostavat minun mieltäni (myös ne, joita en koe aiheelliseksi jakaa).

Haluaisin tämän vuoden olevan ainoastaan armollisempi kuin muutamien edellisten. Kisamenestyksestä viis, kunhan kaikki säilyisivät terveinä ja hengissä.

Toivottavasti teidän muiden mennyt vuosi ja tulevakin ovat parempia.

Aikaisia joululahjoja

Minä kävin hakemassa aikaisen joululahjani viikko sitten; Aurinko tuli 9 viikon jälkeen vihdoin kotiin ♥ En tiedä, kumpi meistä oli onnellisempi, minä vai Rouvakoira. Ainakin Auri hyppäsi heti autoon, kun sille vain avattiin ovi. Heti kotiin päästyään Aurinko tervehti Siriuksen sekä Sorayan, jotka täytyi myös haistella tarkasti. Sitten se kiersi kotimme jokaisen nurkan, tarkasti ruokakuppinsa (toivekkaana), ja meni sen jälkeen olohuoneen pedilleen makaamaan. Siitä oli nähtävästi ihanaa olla taas kotona.Tietysti Aurinko oli mielestään jäänyt paljosta huomiosta paitsi, ja se tuli vähän väliä mielistelemään sekä kerjäämään rapsutuksia. Minä sorruin usein sen huomionhakuun, lässyttäen sille sydämeni kyllyydestä. Että pystyikin olemaan sellainen ikävä.

Tästä eteenpäin Aurinko pääsee jalostuseläkkeelle, ja saa jatkossa keskittyä harrastamiseen, uimiseen, sylissä olemiseen, juoksemiseen tai mihin nyt Auri ikinä haluaakaan keskittyä. Valitettavasti jatkuva syöminen ei ole tässä tapauksessa vaihtoehtona, vaikka Rouvakoirasta sen pitäisikin olla.

Myös kaikki pennut pääsivät uusiin koteihinsa viime viikonloppuna. Toivon että niistä kasvaa terveitä, iloisia ja reippaita koiria, joista on onnea perheilleen vielä kymmenen vuoden päästäkin ♥

Lisäksi pennut saivat tietysti omat kutsumanimensä. Alla olevissa kuvissa ne ovat päivää vaille 8. viikkoa vanhoja.

M. Caesar "Freddie"

M. Caspian "Redi"

M. Cassius "Peetu"

M. Coraline "Aeris"

M. Charlotte "Peppi"

Minä itse sain periaatteessa kaksi aikaista joululahjaa, joista toisen tosin annoin pitkän viikonlopun jälkeen eteenpäin. Muskettikoiran Coraline eli tutummin Aeris tuli minun omistukseeni, mutta se on sijoituksessa yhdellä parhaimmaista ystävistäni Roosalla. Tällä hetkellä pikkutermiitin koti on vielä Kuopiossa, mutta saa nähdä muuttako tyttö lähemmäs.

Aeris on vilkas, reipas, ahne ja leikkisä pentu, joka haluaa kovasti käyttää hampaitaan ja haukkuu kimeällä äänellä, mikäli ei saa tahtoaan läpi (kuten esimerkiksi ruokaa tai rahkapurkkia sohvan alta). Sen lempipaikka nukkua on ihmisen syli, mikäli se vain siihen otetaan. Lempiruokaa on KAIKKI, mitä vain lattialta/kupista/kädestä/ulkoa löytyy. Lempilelu on todennäköisesti juurikin se tyhjä rahkapurkki, tai sitten vetolelu jota se veti innokkaasti äitinsä sekä siskopuolensa Sorayan kanssa.

Soraya tosiaan otti Aeriksen hyvin vastaan, alussa toki piti näyttää rääpäleelle, että sitten määrää asioista, mutta nopeasti ne löysivät yhteisen sävelen lelujen avustuksella. Sirius taas teeskenteli, ettei koko pentua edes oikeastaan ollut olemassa - paitsi jos se tuli Siriuksen pedille tai ruokakupille. Silloin Aeris sai rähähdyksen ja hammasta osakseen, mikäli pappakoiran kurkusta kohoava matala murina ei mennyt perille. 

Olin viikonlopun jälkeen menettänyt osan sydämestäni pikku-Aerikselle, ja haikein mielin luovutin sen eteenpäin sijoituskotiinsa. Pyyhin salaa kyyneleitä, ja suukotin Kainaloistani hyvästiksi. Onneksi se tulee taas käymään Uutena Vuotena, niin voin taas lelliä pennun piloille (ja Roosa saa sitten taas korjailla minun lepsuiluani...).

Aika näyttää, mitä Aeriksesta oikein kasvaa, ja tuleeko siitä yksi Tarumaisen -kennelin emoista. Tällä hetkellä sen tulee vain nauttia elämästään, tutustua uusiin asioihin sekä leikkiä niin paljon kuin sielu sietää. 

Ainakin täällä vara-mamman luona Tikkakoskella riittää leikkikavereita ja sylejä, joihin voi aina kiivetä ottamaan torkut. 

Kainaloinen - Aeris