Menestystä ja menettämistä (Kiitos kaikesta Milo ♥)

Tämä kuukausi on pitänyt sisällään paljon muistelua, hyviä ja huonoja muistoja. Olen ollut tyytyväinen siihen, että molemmat tytöt aloittivat juoksunsa viikon välein, joten olen voinut hyvillä mielin jättää treenit väliin (seurassamme juoksunartut eivät voi osallistua treeneihin). Samalla myös Sirius on saanut pitää taukoa harrastamisesta.

Viime viikolla kuitenkin kaverini Tiia ja Lilli-aussi kävivät kanssamme treenaamassa rallytokoa, ja aiheeksi valittiin eräs avoimen luokan kisarata. Sirius on unohtanut sellaisen asia, kuin eteensä katsominen kävellessään, joten se törmäsi hyppyesteeseen. Huoh. Aurinko sen sijaan oli sitä mieltä, että hän ei halua laittaa herkkää juoksupyllyään märälle nurmikolle (eli istua), ennen kuin toisella käskyllä joka kerta. Soraya kävi muuten vain kierroksilla ja teki ihan omia ylimääräisiä kylttejään, kävi kokeilemassa houkutuksen tavaroita, tarjoamassa merkin kiertoa ja merkillä seisomista, ja mitä nyt vain ikinä keksikään hormoonihöyryissään.
Kaiken kaikkiaan treenit kuitenkin menivät ihan hyvin, sain korjattua jokaisen virheitä (myös omiani) ja palkattua koiria oikeasta suorituksesta. Houkutuksessa meinasi kyllä alkuun loppua usko Sorayan kanssa, mutta naksuttimen ja vastaehdollistamisen voimaa ei tässäkään pidä aliarvioida!

Aurinko ja Soraya pääsivät myös (juoksuisina) Ristiinan koiranäyttelyyn sekä erittäin ex tempore rallytokomölleihin, jotka järjestettiin koiranäyttelyn yhteydessä. Ystäväni Sarianna lähti matka- ja yöseuraksi sekä handlaamaan Sorayaa kehään. Lisäksi laitoin Sariannan kisaamaan rallytokossa Aurinkoisen kanssa, vaikka se ei ole ikinä kyseisessä lajissa kisannut tai edes aktiivisesti harrastanut.
Aurinko kuitenkin osasi hommansa, vaikka alkuun vähän ihmettelikin erilaista ohjausta sekä käskytystä. Minä itse kävin mölleilemässä Sorsan kanssa, joka tosin keksi jälleen pari omaa kuviota radalla (ja se vaati kaksi kyltin uusintaa)Molemmat tytöt saivat tasapisteet, eli 93/100p sekä tuomarinpalkinnot!
Yhtä hyvin meni itse näyttelykehässäkin, jossa tuomarina oli jälleen Virpi Montonen. Soraya esiintyi todella nätisti Sariannan kanssa, ja Aurinkoisesta oli hirmu hauskaa päästä minun kanssani kehään. Tuloksina Sorayalle NUO ERI1 SA PN3 SERT ja Aurinkoiselle VAL ERI1 SA PN1 ROP ♥

"Erinomainen tyyppi ja hyvä sukupuolileima.
Hyvät mittasuhteet, erinomainen runko ja
luusto. Miellyttävä ilmeinen pää. Hyvä kaula,
tasapainoisesti kulmautunut. Lantiossa hieman
jyrkkyyttä. Hyvä häntä ja sen käyttö. Ei
parhaassa turkissa tänään. Liikkuu hyvällä
ryhdillä, sopivalla askelpituudella.
Reipas esiintyjä."

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Hyvä
sukupuolileima. Hyvä pää ja ylälinja. Hyvin
kulmautunut. Erinomainen tiivis runko. Hyvä
häntä ja väritys. Ei parhaassa karvassa tänään.
Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hyvällä
ryhdikkyydellä ja tehokkaasti. Reipas esiintyjä."

Viime viikon perjantaina sain sitten surullisia uutisia; Milon aika oli täynnä.
Milo oli ensimmäinen ikioma koirani, jonka sain vuoden ikäisenä ongelmakoirana. Ensimmäinen vuosi ei todellakaan ollut helppo, vaan se oli täynnä itkua, raivoa ja hammastenkiristelyä - onneksi oheen mahtui myös päiviä, jolloin jaksoin uskoa siihen, että minä osaisin kouluttaa ja Milo pystyisi oppimaan. Loppujen lopuksi päädyin Milon ansioista kouluttamaan koiria koiraseuroissa, kisaamaan tokossa ja ylipäätään harrastamaan aktiivisesti koiralajeja.
Olisin aikoinaan mielelläni ottanut Milon mukaani kun lähdin opiskelemaan, mutta se ei sopeutunut kaupunkiin eikä kerrostaloon, vaan oli järkyttävän eroahdistunut ja stressasi kaikista rappukäytävästä kuuluvista äänistä. Kun menin käymään vanhemmillani maalla, Milo nukkui koko sen ajan kun olin siellä käymässä. Raukka ei pystynyt rentoutumaan minun kerrostaloasunnossani. Milolle parempi ratkaisu oli siis jäädä vanhempieni hoiviin, jossa se elikin tyytyväisenä lähes 8 vuotta.
Milon kuolema ei tullut yllätyksenä. Sen kunto oli heikentynyt huomattavasti viime kesästä ja jo joulusta lähtien muun muassa minä itse olin sitä mieltä, että Milo-vaarin olisi parempi päästä jo sateenkaarisillan tuolle puolen.
Milolla oli usean vuoden ajan pieni lihaskasvain kyljessään, joka levisi laajemmalle alueelle viimeisen vuoden aikana. Lisäksi sillä todettiin viime vuonna sivuääni sydämessä, johon se söi lääkkeitä. Epäilyksenä oli myös, että Milo sairasti degeneratiivista myelopatiaa eli selkäytimen rappeumasairautta. Viimeisinä aikoinaan sen takapäässä oli lieviä halvausoireita sekä tunnottomuutta (kiputunto säilyi).
Milo laitettiin ikiuneen 14 vuoden, 7 kuukauden ja 3 päivän iässä. Se on suurenmoinen, pitkä ikä mille tahansa koiralle.

Kiitos Milo, Miloski, Milosevitz, Iso-Pälli, Sikari-Sakari, Möntti, Vaarikoira, Huupero. Toivon että siellä missä oletkin, on loputtomiin tennispalloja, appelsiineja, jäätelöä ja uimarantoja - ihan kaikkia sun lemppariasioita.
Nähdäänhän vielä? ♥

Milo 22.01.2003 - 25.08.2017 ♥

Lomaa ja loistohetkiä(kin)

Heinäkuun piti olla lepokuukausi. Silti sekä Soraya että Aurinko (erittäin yllättäen ja ex tempore) osallistuivat toistaiseksi viimeiseen AgiRotuun Mikkelissä, ja lisäksi tytöt pyörähtivät myös virallisessa näyttelyssä.
Sirius on sentään oikeastikin saanut olla lomalla, tosin rallytokotreeneissä olen käynyt kaikkien kanssa kerran viikossa. Sen verran loma on näkynyt koirienkin arjessa, että en ole jaksanut enkä oikeastaan edes halunnut treenata niiden kanssa kotona mitään. On vaan oltu ja murjotettu, kun melkein joka päivä on satanut vettä ja ollut kylmä. Ihan niin kuin viime kesänäkin, ja sitä edellisenä.
Sellainen ikiroudan sulattava helleaalto olisi enemmän kuin tervetullut, mutta jäi haaveeksi tänäkin kesänä. Paskat.

Onneksi lämpötila on ollut sen verran plussan puolella, että matalien ja pienien lähilampien vedet ovat uitavassa kunnossa - ainakin koirille, jos eivät minulle. Sirius on tosin jättänyt uimisen lähes kokonaan tyttöjen riemuksi, nähtävästi pappakoiralle pitäisi ruveta ottamaan uintireissuille pelastusliivit mukaan.
Kyllähän Sirius siis ui, silloin kun se saa uida yksin ilman kiljuvia, roiskuttelevia ja läträäviä narttuja. Se kun jää vesilelun haussa auttamattomasti tytöistä jälkeen, kun ne laittavat turbovaihteen päälle ja lähtevät polskimaan kilpaa kohti veden pinnalla kelluvaa kohdetta. Pelastusliivin kanssa Siriuksesta olisi todennäköisesti jotain vastustakin, ja sekin saisi jonkin palkkion uimisestaan (eli ehtisi ehkä joskus hakemaan lelun ennen narttuja).
Ja pääsiväthän kooikkerit myös uimaan meressä, kun käytiin Pasin kanssa minilomalla Turussa koirien kanssa. Kovin oli suolaista tuo vesi!

AgiRodusta lyhyesti sen verran, että Aurinko nousi varakoiran paikalta kisaamaan. Edellistä agilitykerrasta rouvakoiralla oli vuosi. Toki nyt rallytokossa on tullut putki ja hypyt vastaan, mutta siihen se on jäänytkin.
Mutta mitä; Aurinko teki todella hienon ja nopean nollaradan, otti kontaktit, teki kepit hyvällä vauhdilla ja kirmasi kilpaa maaliin  minun kanssani! Rakas Rouvakoira, siihenpä oli hyvä lopettaa meidän agilitymme kertakaikkisesti (eikä suinkaan siihen, että viime kesänä viimeiset agilityt loppuivat meidän osaltamme Aurin selkätulehduksen uusiutumiseen...). Aurinkoisen joukkue pääsikin kisaavissa medeissä 7. sijalle!
Soraya kisasi ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa agilityssa alomedi-joukkuessa. Minä itse hieman sekoitin pakkaa (jonka seurauksena ostin vihdoin ja viimein treenitaskun!), mutta Sorsa oli nopea ja taitava ♥ Alomedijoukkue saikin sitten loppujen lopuksi hopeaa!
Erinomainen päivä lopettaa meidän kaikkien agilityuramme, olkoonkin epäviralliset kisat. Hauskempaa minulla silti siellä oli kuin agilityn parissa aikoihin.

Rallytokon osalta ei ole mitään erikoisen mainittavaa, Soraya on treenannut vähän avoimen luokan hommia ja olen yrittänyt parantaa sen seuraamista. Sorsa jää helposti liian taakse seuraamaan ja kontakti saisi olla erityisesti käännöksissä parempi. Onneksi ei ole kiire mihinkään tämän asian suhteen.
Siriuksella seuratessa peruuttaminen on hankalaa, se lähtee helposti peruuttamaan vinoon ihan omia reittejään. Lisäksi koiran seuratessa oikealla puolella koiraanpäin käännökset ovat Siriukselle todella hankalia. Tuntuu ettei se hahmota voivansa kääntyä oikealle ollessaan minun oikealla puolellani. Tätä täytyy todennäköisesti harjoitella ihan erinäisten apuvälineiden (pesuvati, kosketusalusta...tms.) kanssa.
Myös Aurilla oikean puolen seuraamisessa käännökset ovat vielä vaiheessa, kuten myös peruuttaminen. Aurinko ja Sirius tosin osaavat monia sellaisia asioita, kuten käännöksiä ja merkin, jotka tulevat vastaan vasta mestariluokassa. Pitäisi tässäkin muistuttaa itseään, että ei ole mikään kiire.
Tiedän kyllä, että Sirius alkaa olla iäkäs, mutta toivon että sillä olisi vielä pari kisavuotta jäljellä. Aurinkoisen kanssa taas kisavuosia on melkein saman verran vielä edessä kuin takana. Sorayan kanssa ei olla edes päästy oikeasti alkuun. Meillä on vielä paljon aikaa.

Heinäkuun puolessa välissä saatiin sitten whippetseuraa tänne Järvisuomeen, eli siskoni Tiina ja Kiki Pop & Ponyo. Alun jähmeyden jälkeen serkukset Sorsa ja Ponno löysivät yhteisen sävelen niin sisällä kuin ulkona, ja ulkona myös muut koirat päättivät leikkiä (juosta päättöminä peräkkäin ja huutaa) keskenään. Ehdittiin käydä uimassa (monta kertaa), juoksemassa hiekkakuopalla, juoksemassa metsässä, juoksemassa pellolla (jossa whippetit kamppasivat minut kumoon), juoksemassa suolla ja juoksemassa pihaa ympäri. Hitsin hauska pitkä viikonloppu siis!

Suonenjoen ryhmänäyttelyssä oli ihanan lämmin, onnistuin hieman jopa polttamaan yläselkääni siellä, mutta punoittava nahka on kaiken sen arvoista. Jokaisesta hellettä muistuttavastakin lämpöaallosta on nautittava täysillä!
Koskapa molemmat tytöt oli näyttelyyn ilmoitettu, ja ajatuksena oli saada kasvattajaluokkaankin koirat esille, Aurinkoa pääsi esittämään paras ystäväni Roosa, kun taas minä itse handlasin Sorayaa.
Tuomarina kooikkereille toimi (tuomarinvaihdoksen jälkeen) Virpi Montonen, joka käsitteli nätisti koiria ja antoi pitkät, kokonaisvaltaiset arvostelut.
Lisäksi Sorayan veli ja Aurinkoisen pentu Ralli (M. Öinen Kuuntanssi) oli ROP, Aurinkoisen äiti Tipi (M. Unilintu) ROP-VET ja Muskettikoiran -kennel ROP- sekä BIS3-kasvattaja! Ihan huikeaa!

Soraya NUO ERI1 SA PN2 SERT: Ihastuttava asenteinen, pirteä juniori,joka voisi olla hieman tiiviimpi mittasuhteitaan. Runko saa vielä täyttyä. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvahapsut. Hyvä kaula ja ylälinja. Edestä riittävästi kulmautunut, takaa hyvin kulmautunut. Lyhyehkö olkavarsi. Liikkuu riittävällä askelpituudella erinomaisella tehokkuudella ja ryhdikkäästi. Hyvänlaatuinen ja -värinen karvapeite. Ihastuttava kokonaisuus. ♥

Aurinko VAL ERI1 SA PN1 VSP: Erinomainen, laadukas valio, joka tänään harmillisen karvaton. Erinomaiset mittasuhteet & runko. Hieman turhan vahva kallo-osa, hienot korvahapsut. Hyvin kulmautunut, erinomainen rintakehä, luusto, lihaksisto ja häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja hyvällä tehokkuudella. Upea pirtsakka esiintyjä. ♥

This smells fishy! (Acana Pacific Pilchard)

"Tää on miun!"

Meille saapui toinen testattava ruokapussukka, joka oli tällä kertaa Acana Pacific Pilchard. Ainoa eläinperäisenä proteiininlähteenä tässä kyseisessä kanadalaislähtöisessä eväässä toimii sardiini, joka on ruoan sivuston tietojen mukaan pyydystetty Tyynestä Valtamerestä. 

Pasific Pilchardin tuoksu iski vasten naamaa heti kun pussin aukaisi. Todellakin kalaista. Koirista moinen haju oli erittäin hyvä, ne istuivat keittiön portin takana kirsut kippurassa ja sieraimet levällään, kun sekoittelin Sorayalle uutta kuivaruokaa vanhan sekaan. Toki myös aikuis-/senioriosasto eli Aurinko ja Sirius saivat maistiaiset sponsorisäkistä sekä pussin saavuttua että treeninameina kotona. 
 

Ravintoainesisällöltään sardiinisapuska vastasi meidän edellistä Acana-testinappulaamme eli Yorkshiren possua, mutta laitetaan nyt tähänkin kuvaus suoraan SlnImportin sivuilta copypastella:

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 31 %, Raakarasva 15 %, Raakakuitu 5 %, Hehkutusjäännös 7,5 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,1 %, Fosfori 0,9 %, Omega-6 2,5 %, Omega-3 1,5 %, DHA 0,4 %, EPA 0,3 %, Glukosamiini 700 mg/kg, Kondroitiini 900 mg/kg.

ENERGIAJAKAUMA
Metabolinen energia on 3393 kcal/kg. Energiajakauma koostuu 32 % proteiineista, 38 % rasvoista ja 30 % hedelmistä ja vihanneksista.

Tästä ruoasta haju jäi voimakkaasti käsiin, erityisesti mikäli käytin nappulaa treeninamina kotona, jolloin yllättäen sitä joutui myös kynsien alle. Sardiini tuoksahti pitkään näpeissä, mikäli ei ollut mahdollisuutta käsien pesuun astetta tehokkaammilla hajunpoistosaippuoilla. Edelleenkin, koirille tämä odour kelpasi mainiosti.

Miinuksena minun (ja puolisoni kannalta) on nimenomaan tuo haju, koska myös Soraya haisi erittäin vahvasti kalalta ruokaa syötyään. Eikä haju hälvennyt kovinkaan nopeasti, vaan tästä merellisen muhevasta tuoksusta saatiin nauttia aina aamuun asti, kun Sorsa tuli hönkimään hyvät huomenet.

Nähtävästi possunappulaa voimakkaampi haju sai Pasific Pilchardin myös maistumaan paremmin. Kuivaruoka hävisi vähän nopeammin kupista ja Soraya esitteli itsensä-ympäri-pyörimis-tanssiaan, kun kannoin ruokakuppia sen eteen. Kyseinen piruettipyörähtely ilmaisee siis innostusta ja hyvää ruokaa. (Superhyvää ruokaa ja isoa innostusta säestää tanssin lisäksi yninä, joka muistuttaa jotakin jodlauksen ja mongolian kurkkulaulannan yhdistelmää.)

Sitten vatsa- ja suolistoasioihin.
Ilmavaivat eivät vaivanneet, eikä närästys nähtävästi poltellut kurkussa. Tällä kalapohjaisella kuivaruoalla päästiin kahteen kakkauskertaan päivässä, eli ei huonosti ollenkaan. Ulosteet olivat edelleen pehmeitä ja melko haisevia, mikä saattoi toki johtua myös siitä, että löysä uloste ei tyhjennä anaalirauhasia kunnolla. Yllättäen pahin lemu katosi, kun tyhjensin itse Sorayan melkoisen täynnä olevat anaalirauhaset. Ulosteen olomuoto ei siltikään hirveästi muuttunut, vaan pysyi hieman liian pehmeänä ajatellen nimenomaan anaalirauhasten tyhjentymistä (jostakin syystä Sorayalla ja myös sen vanhemmilla anaalirauhaset täyttyvät nopeasti).

"Hyvää, voin ottaa!"

Lopputulema on se, että Acana Pasific Pilchard oli koirien mielestä paremman makuista (ja tuoksuista) kuin moni muu kuivaruoka. Maistuvuudesta ja sulavuudesta plussaa. Pehmeät ulosteet taas aiheuttavat miinusta, samoin kuin hajuhaitta joka levisi sekä pussista että Sorayan suusta - siis hajuhaitta meille ihmisille!
Asteikolla 1-10, tämä kanadalainen sardiinisafka saa arvosanakseen 8.

Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:

http://www.slnimport.fi/

http://verkkokauppa.slnimport.fi/index.php?route=product/product&path=25&product_id=274