maanantai 31. heinäkuuta 2017

This smells fishy! (Acana Pacific Pilchard)

"Tää on miun!"
Meille saapui toinen testattava ruokapussukka, joka oli tällä kertaa Acana Pacific Pilchard. Ainoa eläinperäisenä proteiininlähteenä tässä kyseisessä kanadalaislähtöisessä eväässä toimii sardiini, joka on ruoan sivuston tietojen mukaan pyydystetty Tyynestä Valtamerestä. 

Pasific Pilchardin tuoksu iski vasten naamaa heti kun pussin aukaisi. Todellakin kalaista. Koirista moinen haju oli erittäin hyvä, ne istuivat keittiön portin takana kirsut kippurassa ja sieraimet levällään, kun sekoittelin Sorayalle uutta kuivaruokaa vanhan sekaan. Toki myös aikuis-/senioriosasto eli Aurinko ja Sirius saivat maistiaiset sponsorisäkistä sekä pussin saavuttua että treeninameina kotona. 
 
Ravintoainesisällöltään sardiinisapuska vastasi meidän edellistä Acana-testinappulaamme eli Yorkshiren possua, mutta laitetaan nyt tähänkin kuvaus suoraan SlnImportin sivuilta copypastella:

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 31 %, Raakarasva 15 %, Raakakuitu 5 %, Hehkutusjäännös 7,5 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,1 %, Fosfori 0,9 %, Omega-6 2,5 %, Omega-3 1,5 %, DHA 0,4 %, EPA 0,3 %, Glukosamiini 700 mg/kg, Kondroitiini 900 mg/kg.

ENERGIAJAKAUMA
Metabolinen energia on 3393 kcal/kg. Energiajakauma koostuu 32 % proteiineista, 38 % rasvoista ja 30 % hedelmistä ja vihanneksista.

Tästä ruoasta haju jäi voimakkaasti käsiin, erityisesti mikäli käytin nappulaa treeninamina kotona, jolloin yllättäen sitä joutui myös kynsien alle. Sardiini tuoksahti pitkään näpeissä, mikäli ei ollut mahdollisuutta käsien pesuun astetta tehokkaammilla hajunpoistosaippuoilla. Edelleenkin, koirille tämä odour kelpasi mainiosti.
Miinuksena minun (ja puolisoni kannalta) on nimenomaan tuo haju, koska myös Soraya haisi erittäin vahvasti kalalta ruokaa syötyään. Eikä haju hälvennyt kovinkaan nopeasti, vaan tästä merellisen muhevasta tuoksusta saatiin nauttia aina aamuun asti, kun Sorsa tuli hönkimään hyvät huomenet.

Nähtävästi possunappulaa voimakkaampi haju sai Pasific Pilchardin myös maistumaan paremmin. Kuivaruoka hävisi vähän nopeammin kupista ja Soraya esitteli itsensä-ympäri-pyörimis-tanssiaan, kun kannoin ruokakuppia sen eteen. Kyseinen piruettipyörähtely ilmaisee siis innostusta ja hyvää ruokaa. (Superhyvää ruokaa ja isoa innostusta säestää tanssin lisäksi yninä, joka muistuttaa jotakin jodlauksen ja mongolian kurkkulaulannan yhdistelmää.)

Sitten vatsa- ja suolistoasioihin.
Ilmavaivat eivät vaivanneet, eikä närästys nähtävästi poltellut kurkussa. Tällä kalapohjaisella kuivaruoalla päästiin kahteen kakkauskertaan päivässä, eli ei huonosti ollenkaan. Ulosteet olivat edelleen pehmeitä ja melko haisevia, mikä saattoi toki johtua myös siitä, että löysä uloste ei tyhjennä anaalirauhasia kunnolla. Yllättäen pahin lemu katosi, kun tyhjensin itse Sorayan melkoisen täynnä olevat anaalirauhaset. Ulosteen olomuoto ei siltikään hirveästi muuttunut, vaan pysyi hieman liian pehmeänä ajatellen nimenomaan anaalirauhasten tyhjentymistä (jostakin syystä Sorayalla ja myös sen vanhemmilla anaalirauhaset täyttyvät nopeasti).

"Hyvää, voin ottaa!"
Lopputulema on se, että Acana Pasific Pilchard oli koirien mielestä paremman makuista (ja tuoksuista) kuin moni muu kuivaruoka. Maistuvuudesta ja sulavuudesta plussaa. Pehmeät ulosteet taas aiheuttavat miinusta, samoin kuin hajuhaitta joka levisi sekä pussista että Sorayan suusta - siis hajuhaitta meille ihmisille!
Asteikolla 1-10, tämä kanadalainen sardiinisafka saa arvosanakseen 8.

Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti