Tuumailua ja taukojumppaa

En ole vieläkään ihan sisäistänyt sitä, että rallytokoa pitäisi treenata ehkä useammin kuin kerran viikossa. Ajattelen, että kun ohjatut ryhmäharkat on viikoittain, niin se riittää - ei muuten pidä paikkaansa. Olen vaan niin toivottoman jämähtänyt vasempaan puoleen, etten osaa tehdä mitään oikealla puolella. Koirien seuraaminen ja perusasennot ovat oikealla ihan surkeat. Puolenvaihto sujuu hienosti kumpaan suuntaan tahansa, mutta siihen se jääkin.
Voi olla, että rallyn voittajaluokka jää ensi vuoteen tällä menolla. Minulta menee hermot itseni kanssa, kun en osaa opastaa koiria niin, että ne ymmärtäisivät mitä niiltä haluan. Olen ihan lukossa koko rallytokon suhteen, ajatus ei kulje yhtään enkä keksi mitään keinoja minkään liikkeen opettamiseen.
Sen sijaan opetan Sorayaa pujottelemaan jalkojen välistä, Auria tuomaan minulle erinäisiä tavaroita ja Siriusta jumppaamaan myös murtunutta etujalkaansa. Ei paljon rallytokouraa edistä moiset hommat.

Haaveilen mejän harrastamisesta, mutta talvi päätti saapua lumen muodossa vasta nyt, joten verijäljen veto metsikköön saa odotella sulaa maata ja lämpimämpiä päiviä. Sorkkakin pitäisi hankkia, sekä tietysti verta ja muut välineet. Joku treenikaverikin olisi mukava saada, ettei itsekseen tarvitse pöheiköissä rämpiä.

Lisäksi olen yrittänyt opetella ottaa tavaksi venytellä koirat edes pari kertaa viikossa. Nyt tämä suunnitelma onkin toteutunut jo hurjat 3 viikkoa ihan hyvin. Sirius ei oikein osaa rentoutua venyttelyssä (eikä hieronnassa, ei ole ikinä osannut vaikkei kovin jumissa olisikaan), se vain odottaa sitä hetkeä kun minä sanon vapautuskäskyn ("no niin") ja ponnahtaa seisomaan heti. Aurinko ja Soraya sen sijaan saattavat jopa sulkea silmänsä, mikäli jokin kohta ei ole erityisen jumissa.
En tiedä, ovatko koirat muuttuneet näin lyhyessä ajassa yhtään vetreämmiksi. Aurinko on vähän piristynyt (voi johtua myös valeraskauden oireista), mutta muuten taitavat olla yhtä lihaskireitä kuin ennenkin. Soraya kävi juuri jäsenkorjaajalla, Aurinkoisella on ylihuomenna osteopaattinen hoito ja maaliskuun loppuun olen varannut kaikille jäsenkorjausajan. 

Kotona olen treenannut lähinnä tasapainotyynyllä sekä istu-seiso-maahan -vaihtoja. Lisäksi tietysti tämä perussyvälihasharjoitus, eli ristikkäisten jalkojen nostaminen ja muutaman sekunnin pito. Yksinkertainen liike, mutta kyllä koiria silti huojuttaa ja selkeästi joutuvat tekemään lihaksillaan töitä pysyäkseen tasapainossa.

Mitähän seuraavaksi keksisin, mielelläni hoitaisin itse koiriani niin paljon kuin vain pystyn (kunhan taas pääsen siitä alkuahdistuksesta ja koirien jatkuvasta kyttäämisestä eroon).

Siinä missä Aurinko ja Sirius ovat päässeet hallille rallyilemaan, Sorsa on päässyt aksaamaan. Mikäli tauon jälkeen enää jatketaan agilitya Sorayan kanssa, voin videoilta katsoa mitä se oikeastaan osaakaan ja mitä ei. Tai sitten vain katsella, että on joskus harrasteltu tätäkin lajia, vaikkei enää agiradalle mentäisikään.