Sievä mutta sairas Soraya

Elämäni toinen koiranäyttelyreissu ulkomaille suuntautui Liettuaan, jossa järjestettiin kaksipäiväinen KV-näyttely. Matka bussissa oli kirjaimellisesti puuduttava, mutta onneksi maisemat olivat mielenkiintoisia ja pysähdyksiä oli tarpeeksi usein, että pääsin oikomaan sekä omia että koirani jalkoja. Toki minulla oli myös henkilökohtainen seuraneiti mukana sekä itselleni että Sorsalle, eli Heidi ja Sade.

Tytöillä oli hauskaa keskenään, ne leikkivät hotellihuoneesssa ja kiskoivat ulkona aina toistensa luokse hihnat kireällä. Sorayakin matkusti varsin mukavasti, nukkui hotellissa kuin tukki, ja malttoi torkkua näyttelypaikallakin (vaikka minä en tajunnut ottaa mukaan minkäänlaista häkkiä sille...).

Lauantaina kooikkerit arvostelu saksalainen tuomari Axel Komorovski. Arvosteli lattialla, käsitteli nätisti koiria, mutta ei juoksuttanut paljoa. Sorayan tulos oli seuraavanlainen: NUO ERI1 SA PN3 VARA-CACIB.

Ihana tyttö, oikea koko ja mittasuhteet. Ihana pää,
ihana ilme. Vahva luusto. Oikeanlainen rintakehä.

Hyvin kulmautunut. Hyvä liikkeet ja hyvä luonne.

Käyttäytyminen: käsiteltävissä (1).
(Suomennettu.)

Seuraavana päivänä tuomarina oli Turkista tullut Dr. Ümit Özkanal, joka katsoi hampaat tarkkaan ja liikutti paljon. Hän myös piti Sorayasta, taputteli sitä useampaan kertaan ja kehui koiraa, kun antoi katsoa hampaat nätisti. Tuomari kysyi myös minulta virnistellen Paras narttu -kehän jälkeen, kun hihkuin Sorsalle kehuja, että "You are very happy, yes?" Eihän siihen voinut kuin vastata myöntävästi, sillä Sorayan tulos oli NUO ERI1 SA PN1 VSP SERT CACIB.

Viehättävä narttumainen pää ja hyvät hampaat. 

Viehättävä kroppa. Hyvä ylälinja, kulmaukset ja liike.
Hyvä turkki ja pigmentti. Miellyttävä luonne.
Käyttäytyminen: käsiteltävissä (1).
(Suomennettu.)

Mutta vain viikko reissun jälkeen Sorayalle nousi kuume (39.8), sunnuntaina totta kai. Koko koira oli aivan voimaton ja todella vaisu, se meinasi kaatua istualtaan selälleen, koska oli niin väsynyt!
Ensimmäinen ajatus oli tietysti kohtutulehdus, ajoituskin olisi ollut oikea (juoksujen alusta on 6-7 viikkoa). Kun päästiin eläinlääkäriin, käskin suoraan ovelta ottamaan Sorsasta verikokeet ja ultraamaan sen. Ultra näytti onneksi puhdasta, kohtu, virtsarakko ja perna olivat siistejä. Mutta verikokeissa paljastui hieman kohonneet valkosoluarvot sekä hurjasti noussut CRP (normaalisti 10 tienoilla, Sorayalla oli 127.9). CRP reagoi tulehdukseen ensimmäisenä, eli todennäköisesti tulehdustila oli vasta alkanut koska valkosoluarvot olivat vielä matalalla.
Sorayalle määrättiin 10pv antibioottikuuri. Varsinaista syytä tulehdukselle ei noilla testeillä löydetty, enkä minäkään siinä vaiheessa tajunnut pyytää tekemään virtsakoetta - tosin sitä olisi joutunut odottamaan, koska Sorsa oli juuri ennen eläinlääkäriin lähtöä pissannut. 

Mittasin Sorayan lämpöä vielä 4 päivää ab-kuurin aloituksen jälkeen, eikä sille noussut enää kuumetta. Olen kuitenkin pitänyt Sorsaa levossa, se ei ole käynyt lenkeillä kohta kahteen viikkoon. Ulkoilu on rajoittunut tarhassa ja takametsässä oleiluun, sekä namien etsintään.

En ole käynyt kenenkään koiran kanssa treeneissä 3 viikkoon. Olen hädin tuskin jaksanut käydä lenkillä Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa. Ahdistun todella helposti ja kuvittelen heti pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Sydän on ollut syrjällään Sorayan takia, on vieläkin. 

Soraya itse voi jo paljon paremmin, se alkaa olla oma itsensä. Syytä tulehdukselle ei ole löytynyt, eikä sitä ole eläinlääkärissä kyllä etsittykään. Olen itsekseni miettinyt, mikä tulehdus se on voinut olla ja mikä se on aiheuttanut. Olen arvuutellut alkavan suolistotulehduksen ja virtsatietulehduksen välillä, mutta varmahan en voi olla.

Huomenna Sorayalla on kontrolliverikoe, josta katsotaan taas pieni verenkuva sekä CRP. Toivottavasti antibiootti on auttanut, eikä tulehdusta enää ole. Mikäli tulehdus vielä jatkuu, on kai tutkittava koira tarkemmin. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että se ei vieläkään pääse lenkille eikä treeneihin, enkä minä voi vieläkään lopettaa ahdistumista ja stressaamista.