Onnea ja hyviä uutisia

Aurinko on taas terve ♥
Viikko sitten kävimme eläinlääkäri Aholla Joensuussa toteamassa Aurin selkäröntgenet ja verikokeet puhtaiksi. Vaikka lihaksia on hävinnyt kahdessa kuukaudessa ja jäljellä olevat lihakset ovat aika jumissa, alkaa rakas Rouvakoira olla ihan oma itsensä.
Auri on saanut ulkoilla vapaana ja olen ottanut sen mukaan lenkeille, jossa koirat saavat olla koko ajan irti. Hyppimistä ja riehumista olen vielä rajoittanut, mutta lenkillä Aurinko saa itse valita mitä vauhtia se etenee.
Kohta aloitan sen kanssa taas rallytokon treenaamisen, ja huomiselle on varattu hieronta- sekä laserointiaika. Ohessa viikko sitten otetut Aurin selkäkuvat, jotka saa nykyisin kätevästi eläinlääkäristä mukaan.

Lisäksi ihanin intomieli ja paras joululahjani Soraya täyttää tänään 1 vuoden ♥
Aika on mennyt hirveän nopeasti, vastahan Sorsa oli niin pieni että se mahtui kädelleni. Nyt tarvitaan jo koko syli. Muistan vieläkin elävästi, miten onnellinen olin kun Aurinko synnytti maailman ensimmäisen tyttöpentunsa, joka sattui olemaan juurikin Soraya. Supistusten välissä silittelin ja suukottelin Auria, kehuen miten kauhean hieno äiti se on.

Naama oli kipeänä hymyilystä vielä seuraavanakin päivänä, ja jokaisella kerralla kun kävin pentuja katsomassa, poimin pikku-Sorayan syliini ja supattelin sen korvaan, että kasva terveeksi ja iloiseksi koiraksi, kun mamma rakastaa sinua niin kovasti jo nyt. Nyt ainakin vaikuttaa siltä, että Soraya kuunteli mitä minä sille kuiskuttelin.
Paljon ollaan yhdessä opittu ja koettu pelkästään tämän ensimmäisen yhteisen vuoden aikana. Vielä on monen monta asiaa edessä, mutta minusta meillä on hyvä pohja valmiina mille tahansa kokemukselle. 

Nyt kun Aurinkokin osallistuu taas lähes täysipainoisesti normaaliin elämään, olen huomannut itsekin vähän piristyneeni. Lenkille lähtö ei tunnu enää niin ylivoimaiselta, vaan lähden melkein mielelläni koirieni kanssa kävelemään (toim.huom. inhoan märkää, pimeää, loskaa ja kovaa pakkasta. Että silleen.). Sisälläkin olen innostuneempi opettamaan koirilleni jotain temppuja tai tekemään niiden kanssa lihastreeniä (jumppapallo, tasapainotyyny, tasapainolauta... yms.), tosin Aurin kanssa olen tarkoituksella jättänyt lihasharjoittelun vielä sikseen, ennen kuin saadaan koirahierojalta tarkempia ohjeita.

Etenkin Sirius tyytyväisemmältä, kun Aurinko on jälleen laumassa mukana. Se menee nykyään usein Aurin viereen nukkumaan, hölkkää tyttöjen perässä lenkillä milloin mihinkin pusikkoon ja on muutenkin rentoutuneemman oloinen. Osittain se johtuu myös varmasti siitä, että minun stressitasoni ei ole enää niin korkealle, kun Auri on saanut puhtaat paperit.

Soraya on mielissään, kun se pääsee taas leikkimään äitinsä kanssa ja saa pestä Aurin korvat, silmät sekä suun. Ulkona Soraya haastaa Aurinkoa usein leikkiin, sisällä pikkupiraija taas haluaa nujuta Siriuksen kanssa.

Minusta on vain mukavaa seurata koirien keskinäistä kanssakäymistä ja huomata ero siihen, miten ne käyttäytyivät vielä kuukausi sitten, kun Aurinko oli suljettuna määräysten mukaisesti häkkiin, eikä voinut oikein tehdä mitään.

Tasapainoinen lauma on onnellinen lauma.