Erinomaisen kaunis

Soraya oli ilmoitettu Pirjo -kasvattajan toimesta Jyväskylä KV-näyttelyyn molemmille päiville. Lauantaille tuli tosin viime hetkillä tuomarinmuutos, mutta minä olin kyseiseen muutokseen tyytyväinen. En tosin ollut edes kuullut tästä vaihdokastuomarista, mutta poisjäänyt tuomari sen sijaan ei ole minun mieleeni (en muun muassa pidä hänen tavastaan käsitellä koiria).

Lauantaina kooikkerit siis arvioi Petru Muntean Romaniasta. Paikalla oli yhteen 7 kooikkeria (4 urosta, 3 narttua). Tuomari piti Sorayasta niin paljon, että tuloksena oli hieno JUN ERI1 SA PN2 SERT (ja CACIB meni Sorayan tätipuolelle Taralle). Huomautuksena tuomarista sen verran, että hän arvosteli kooikkerit lattialla eikä itse katsonut hampaita, vaan pyysi esittäjää näyttämään ne. Ensimmäinen kerta minulle, kun itse joudun koirani kitaa esittelemään.

12 kuukautta. Tyypillinen narttu. Hyvä feminiininen pää.
Oikeanlainen purenta. Hieman lyhyt kaula. Oikeanlainen rakenne ja luusto.
Oikeanlainen turkki ja pigmentti kehittymässä.
Suhtautuminen tuomariin: Käsiteltävissä (1).
(SUOMENNETTU.)

Sunnuntaina tuomariksi saapui Tiina Taulos, joka arvosteli 5 kooikkeria (3 urosta, 2, narttua). Tämän tuomarin mielestä Sorsa oli kaikista parhaimman näköinen ikäisekseen, joten tulokseksi upeasti JUN ERI1 SA PN1 ROP SERT! Ryhmäkehässä käytiin hakemassa lämmintä kättä - mikä ei todellakaan ollut yllättävää. 

Viehättävä ilme. Rodunomaiset korvat. Hyvin kehittynyt runko.

Koon ylärajalla. Hyvä ylälinja. Normaalisti kulmautunut takaosa.
Oikea karvanlaatu. Liikkuu tasapainoisesti. 

Suhtautuminen tuomariin: Käsiteltävissä (1).

 

Soraya esiintyi kaiken kaikkiaan hirmu hienosti, pöydällä se saisi tosin vähän malttaa mieltään eikä vain sählätä herkkupalan perään, kun tuomari tulee sitä katsomaan. Liikkuessa Sorayan häntä nousee hieman liian korkealle, mutta muutoin tyttö kulkee kauniisti hihnassa. Seisoessa Soraya on alkanut nyt heiluttaa jo häntää, mikä saa tietysti tuomarin yleensä hyvälle mielelle, kun koiralla on mukavaa näyttelyissä.

Sitten Sorsa tietysti riehaantuu, kun yksilöarvostelu on ohi ja kehun sitä vuolaasti - se hyppää yli metrin korkeuteen, ärisee, puree käsiä, vinkuu, nuolee naamaani ja yrittää irrottaa häntänsä takaruumiistaan.
Kuka väitti, että koiralla ei voisi olla myös hauskaa kehässä?

Tämän vuoden viimeinen ja samalla myös todennäköisesti viimeinen esiintyminen junioriluokassa on sitten Messarissa, mikäli Soraya vain pysyy terveenä ja kunnossa siihen asti. Kolmessa viikossa kun voi tapahtua vaikka mitä.
Aurin kanssa mietin rallytokokisoihin ilmoittautumista, mutta se on vielä monesta tekijästä ja muuttujasta kiinni. Siriuksen kanssa keskitytään pelkästään rallytokon treenaamiseen, voittajaluokassa vaadittu oikealla puolella seuraaminen (ja siihen kuuluvat liikkeet) ovat vielä todella alkutekijöissään. Onneksi meillä ei ole mikään kiire, haaveissa on startata voittajaluokka ensi kesänä sopivien kisojen sattuessa eteen.

PS. Rallytokotreeniseuraa ja -ryhmää kaivataan edelleen!