Hyppyradan tuomarina toimi Jari Suomalainen ja kyseessä oli todellinen hyppyrata ilman keppejä tai ainuttakaan putkea. Valitettavasti putket oli jätetty radan reunoilla, juuri kehänauhojen ulkopuolelle, eikä Aurinko ollut todellakaan ainoa (putkihullu)koira, joka lähti innokkaana juoksemaan putkia kohti. Siinä olisi voinut käydä useammallekin koiralle huonosti, mikäli koira olisi käskytyksestä huolimatta päättänyt juosta päin putkea. VAARALLISTA.
Kahdella agilityradalla tuomaroi Salme Mujunen ja täytyy sanoa, että rataprofiilit olivat kamalia eivätkä yhtään perinteistä Mujusta. Kepeille lähetykset olivat vaikeita, takaakiertoja oli todella paljon ja koiran tuli kääntyä pituudelta yli 45°:n kulmassa seuraavalle esteelle. Myös kontakteilla oli kamalia, koiran kroppaa rasittavia kulmia joko kontaktiesteelle mentäessä tai siitä poislähdettäessä. Pahimmillaan koiran tuli kääntyä kontaktin jälkeen 180° eli takaisin tulosuuntaan, jolloin koiran vartalo vääntyy "hevosenkengäksi" helposti ja kovassa vauhdissa sekä varsinkin 2on2off -kontakteilla tuollainen asento vahingoittaa pahimmillaan niveliä ja lihaksia, jopa luustoa. Rataprofiilit eivät siis todellakaan olleet turvallisia koiran kannalta.
Plussana voin sanoa sen, että kaikilla radoilla rimat olivat alimmillaan (25cm-35cm-55cm) ja Mujusen radoilla etemä oli vain 3,2m/s. Suomalaisen hyppärillä sen sijaan etenemä oli hurjat 4m/s. Hyppyjen korkeudessa oli nähtävästi otettu huomioon lauantain kuuma auringonpaiste ja helle, mikä on tänä kesänä ollut todella harvinaista herkkua.
Aurinko lähti hyppyradalla etsimään putkia, joten hyllytimme radan. Ensimmäisellä agilityradalla unohdin radan ja hyllytin uudestaan. Toisella ja päivän viimeisellä radalla olin myöhässä ja Aurinko livahti hypyn väärään suuntaan. Aurille siis triplahylly Varkaudesta, josta voin syyttää ihan itseäni.
En todellakaan jaksanut juosta Aurin vauhdissa mukana, olin koko ajan pahasti myöhässä ja unohdin vielä radan. Siksi aina toivonkin, että Sirius olisi ensimmäisenä starttivuorossa, koska se on hitaampi ja minä muistan paremmin radan, kun olen juossut sen jo yhden koiran kanssa.
Hyvänä puolena se, että Aurinkoisella on kauhean hauskaa agilityradoilla (hyppyradalla se vain haaveili putkista ja tahtoi juosta niihin) ja vauhtia oli paljon! Lisäksi ne kepit ♥ Monet koirat ottivat hylkyjä ja virhepisteistä keppien alussa tai lopussa vaikeiden kulmien takia, mutta ei Aurinko (eikä kyllä Siriuskaan). Annoin Aurille tilaa hakea keppien alun aivan itsekseen ja muistin pysyä poissa edestä.
Nyt minun on vain hoidettava itseni kuntoon ja terveeksi tästä flunssan jälkimainingeista, että pysyn akan vauhdissa mukana.
Sirius oli jälleen varma kisakoira jo senkin takia, että ehdin ohjaamaan sitä hieman paremmin, eikä Sirius tee kovin vahvasti omia valintojaan, mikäli olen myöhässä - toisin kuin Aurinko, joka ei jää odottelemaan myöhässä olevia käskyjä. Siriukselle siis kaksi nollaa Varkaudesta!
Hyppärillä ajattelin Siriuksen olevan liian hidas ihanneaikaan, mutta eipä ollutkaan! Sirius teki puhtaan nollan ja etenemäkin oli 4,5m/s! Ensimmäisellä agilityradalla Sirius teki myös puhtaan aliaikanollan, vaikka varmistelinkin kontakteilla ehkä hieman liikaa. Viimeisellä agilityradalla Sirius teki hyllyn, josta voin syyttää täysin itseäni. Olin Titiuun linjan edessä ja taitavasti Sirius lähti takaakiertoon, vaikka hyppy olisi pitänyt hypätä suoraan - mitä muuta koira voi olettaa, kun ohjaaja seisoo keskellä rimaa ja käskee hyppäämään? Ihan itse ohjasin väärin.
Seuraavaksi on tarkoitus ottaa treenattavaksi saksalainen sekä japanilainen, koska niitä tarvitsen selkeästi kisoissa ainakin Aurinkoisen kanssa. Myös poispäinkäännöstä on harjoiteltava. Onneksi nämä ohjauskuviotreenit onnistuvat parilla hypyllä, joten pystyn treenaamaan niitä itsekseni ilman, että tarvitsen apua esteiden kantamiseen.
Lisäksi aloitan nyt intensiivisemmän rallytokon treenaamisen. Tavoitteena olisi siis päästä tänä vuonna kisoihin molempien koirien kanssa, mikäli Aurin juoksut vain eivät estä suunnitelmia. Siriuksen kanssa uskon saavani ykköstuloksen, mikäi vain minä en unohda rataa tai lue kylttiä väärin. Aurinkoisen tulokseksesta en mene sanomaan mitään, koska Auri on perfektionisti ja ahdistuu samantien, kun tajuaa tehneensä väärin. Todennäköisesti jokin minun elekielessäni muuttuu, vaikka en sanoisi sanakaan ja Aurinko lukee sen todella tarkasti. On siis harjoiteltava myös virheiden tekemistä ja sitä, ettei niistä tarvitse ahdistua. En viitsisi palkata koiraa väärin suoritetusta tehtävästä, varsinkaan kun kyseessä on tehtävä jonka koira varmasti osaa, mutta nähtävästi minun on annettava Aurille ainakin suullinen kehu edes yrittämisestä.
Pasi toimi taas kisakuvaajana; sain muutamia hyviä otoksia koirista ja vähemmän-hyviä otoksia itsestäni. Kuvasaastetta jälleen bloggauksen loppuun, s'il vous plaît!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti