Vielä vähän eksyksissä

Olen ollut töissä jo kaksi viikkoa, mutta vielä en ole ihan perillä kaikista käytännöistä. Lenkeillä olen eksyillyt sinne ja tänne, tosin kauhean pitkiä lenkkejä en ole voinut tehdä, koska tietysti minulle tuli flunssa stressin seuraksena. Juuri eilen kävin lääkärissä hakemassa antibiootit poskiontelotulehdukseen, mikä ei ollut yllätys. Jo pelkkä portaiden nouseminen saa hengästymään ja väsymään, nyt sentään kuume on pysynyt poissa ja yskä on tullut nenän vuotamisen tilalle.
Koiristahan tavallista lyhyemmät ja hidastempoisemmat lenkit ovat tietenkin olleet ihan tylsiä, varsinkin Aurinkoisesta joka haluaisi aina vaan juosta. Enkä ole vieläkään löytänyt sellaista paikkaa, missä voisin pitää turvallisesti kaikkia koiria irti. Kilteille kooikkereille olen löytänyt jo pari reittiä, jossa ne saavat juosta vapaana, mutta luupää-whippet on pysynyt vielä tiukasti hihnassa.

Olen kuitenkin tehnyt agilitya koirien kanssa, sen verran mitä olen sairaana jaksanut - eli lähinnä kävellyt tai seisonut paikallani ja huudellut ohjeita. Viime viikolla harjoittelin kontakteja ja keppikulmia kooikkereiden kanssa, ettei minun itseni vain tarvinnut juurikaan juosta. Keppikulmista ja ylipäätään keppien itsenäisestä hakemisesta ilman apua ei ole sanottavana moitteen sanaa, Aurinkokin teki vaikeahkoja avokulmia kepeille ja haki kepit ilman apua 3-4 metrin päästä (se on meille jo paljon, koska minä en aina luota vaikka pitäisi)! Sirius on varma kepittelijä, ainakin niin kauan kun minä en sitä häiritse tai mene tekemään ohjauskuvioita Titiuun eteen...

Africakin on aloittanut keppien harjoittelun verkoilla ja kuudella kepillä, toistoja on ehkä tehty parikymmentä. Ajatuksena oli opettaa Africalle kepit 2x2 -tekniikalla, mutta en ole vielä saanut omia keppejä, joten päätin hyödyntää työsuhde-etujani. Yritin myös opettaa Africaa ohjureille, mutta whippet oli sitä mieltä, että ohjurit ovat kamalat, niistä pitää hypätä yli tai tunkea ali. Verkkojenkin kanssa juoksi pariin otteeseen päin verkkoa, ennenkuin se tajusi että niitä pitää väistää ja ne ohjailevat pujottelemaan. Oikeasti, tuolla vinttarilla ei kyllä ole ihan kaikki palapelin palaset tallessa.
Tälläkin hetkellä Africa stressaa vielä muutosta niin paljon, että syöminen on vaikeaa, tarpeiden tekeminen on vaikeaa, rentoutuminen on vaikeaa, leikkiminen on vaikeaa, kaikki on vaikeaa. Africa vain ahdistuu ja valvoo päivän, jonka jälkeen sen pää ei enää kestä ja whippet nukkuu taju kankaalla seuraavana päivänä helposti 16-20 tuntia. Onneksi kooikkerit eivät ota vinttarista tai sen käytöksestä itseensä, vaan ovat kuin emme olisi mihinkään muuttaneetkaan - eli kotonaan.

Kävin myös viikonloppuna Aurinkoisen ja Siriuksen kanssa RotuRacessa Hyvinkäällä, johon oli ilmoitettu peräti 4 medijoukkueellista kooikerhondjeja (eli 16 punavalkoista)! Hyvin oli tämä pieni rotu esillä tapahtumassa. Pääsin Hyvinkäälle Annan ja kooikkeri Hiisin kyydissä. Siriuksesta Hiisi oli kiva tyyppi noin niinkuin urokseksi, jonka kanssa voi haistella samaa ruohonkortta ilman ongelmia ja kävellä hihnassakin ihan kylki kyljessä. Aurinkoisesta Hiisi oli niin kiva, että sen kanssa olisi voinut leikkiä ja juosta ympyrää niityllä, mutta Hiisiä kiinnosti enemmän jätkien jutut - eli uusien tuoksujen haistelu Siriuksen kanssa. Katsotaan, jos ensi kerralla Hiisi innostuisi leikkimään Aurin kanssa, kuitenkin asutaan samalla paikkakunnalla ja lenkkitreffeistä on jo alustavasti sovittu.
Ensi vuonna mennään uudestaan juoksemaan sähköjäniksen perään (tosin minijoukkueessa tällä kertaa), mikäli vain aikataulut osuvat yksiin. Lisäksi  kooikkeri-ihminen Henni Tommola kuvasi ystävällisesti minunkin koohottimieni juoksupätkät, kiitos! Nyt on sitten videotodiste tapahtuneesta:
Sirius RotuRacessa 2015
Aurinko RotuRacessa 2015

Tällä viikolla agiltiyssa harjoiteltiin sekä erikoisempia esteitä helppona ratana (muuri, pituus, rengas, okseri, kontaktit) että tehtiin toisena päivänä helpohkoa ratatreeniä, jossa ei tarvinnut siirtää mitään hankalampia esteitä. Ratana oli Moilasen hyvä irtoamisharjoitus, jossa pystyi tekemään yhteen kohtaan useamman eri ohjauskuvion ja kokeilemaan omalle koiralle sopivimman. TT:n hallissa tosin on kattopylväitä, jotka pitää ottaa huomioon rataa rakentaessa. Yksi tolpista oli putken 10 ja hypyn 16 välissä.
Siriuksen kanssa tämä harjoitus oli jo toisella kerralla läpijuoksu, ensimmäisella kerralla tein valssin liian myöhään ja liian pitkälle esteiden 13-14 välille ja Titiuu meni väärään putkeen. Hypylle nro 9 Sirius irtosi nätisti ja ehdin tekemään persjäton putken nro 10 jälkeen, putkelta 14 sitten leijeröimällä ohjaamaan rata loppuun.
Aurinkoisen kanssa on todellakaan ehtinyt tekemään mitään persjättöä putkelle nro 10, mutta kuinka kauniisti akka lähtikään sylkkäriin! En ole tajunnut aikaisemmin, että Aurinko osaa sylikäännöksen kun Siriukselle se on aina ollut haastava ohjauskuvio.
Tässä harjoituksessa tuli esille se, kuinka hyvä on koiralle opettaa jonkinlainen takaakiertokäsky. Ainakin meillä se helpotti ohjausta huomattavasti, kun pystyin jo kauempaa kertomaan koiralle, että este tulee kiertää takaa (hyppy 5/9, hyppy 15), jolloin minulle ei tullut kauhea kiire.

 

Olin tosiaan Jyväskylässä match show -tuomarina, joka lahjottiin perusteellisesti tuomaroinnan jälkeen - etukäteislahjontaa ei tapahtunut :D Pasi toi meidän koiramme turisteiksi mätsäriin, varsinkin kooikkereita harmitti katsella, kun mamma rapsuttelee toisia koiria ja on vaan niiden kanssa, eikä yhtään huomaa omia punavalkoisiaan! Onneksi tuomarilahjat olivat sellaisia, että niistä riittää koirille iloa pitkäksi aikaa.

Tuomarilahjat!

Harjun portailla

Treenaamassa Taitavilla Tassuilla!