Vielä en ole ihan viikkoa ollut joululomalla, mutta kohta olen. Opiskelujuttuja olisi tietenkin voinut vielä tehdä eiliseen asti (professorit yliopistolla jäivät tänään lomalle), mutta eipä tullut tehtyä yhtikäs mitään viime viikon perjantain jälkeen.
Messukeskuksen koiranäyttelyssä täytyi tietysti käydä. Oli mukavaa nähdä tuttuja kooikkereita omistajineen, vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa, esittää koiria ja käydä ostamassa monta kassillista tuliaisia sekä joululahjoja omille koirilleen. Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Siriuksen tytärtä Lisbethiä (Bella Belleza's Doris), joka oli niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään kuin kopio Siriuksesta - tosin feminiinisempi ja kauniimpi :) Aivan ihana pikkuinen narttu, jota sai rapsutella sydämensä kyllyydestä.
 |
| Omistaja Kukka, ihana Lisbeth ja minä. |
Vuoden viimeiset agilitytreenit tehtiin yli viikko sitten, ja nyt olemme ainakin loppiaiseen asti treenitauolla. Koirille se tekee vain hyvää, ainakin aikaisemmin vauhtia ja intoa on ollut entistä enemmän kisa- ja harjoittelutauon jälkeen.
Rallytokoa olen nyt harjoitellut kotosalla kooikkereitten kanssa. Treenien tarkoituksena on ollut ainoastaan vahvistaa perusliikkeitä ja häivyttää käsimerkkejä, esimerkiksi eteen siirtymisestä. Molemmat kooikkerit tarvitsevat vielä käsimerkin tähän liikkeeseen, mutta nykyään jo huomattavasti pienemmän kuin aikaisemmin. Treenejä olen pitänyt vain sisätiloissa, kiitos varsin talvisen *köhköh* sään. Vettä on satanut pysty- sekä vaakasuoraan, ja lämpötila on vaihdellut muutamasta pakkasasteesta useisiin plusasteisiin. Lapsuudenkotini pihapiiri on siis vuoroin mutavelliä, vuoroin luistinrata.
Takaisin agilityn pariin. Joulukuun alun rata näytti tältä:
 |
| Treenirata 02.12.2014 |
Siriuksen kanssa radassa ei ollut mitään kovin kummallista: vauhti oli hyvä ja kontaktit melko hyvät, vähän lisää nopeutta 2on2offiin sekä vapautukseen. Okseria otin aluksi pari kertaa erillisenä esteenä, koska Siriukselle se on jostain syystä hankalin este. Johtuneeko murtuneesta etujalasta vai huonosta keskittymiskyvystä, joka tapauksessa Sirius putoaa toisinaan taaimmaisen riman päälle hypätessään. Kisoissakin otan lämmittelyksi okseria, mikäli kisaradalla sellainen tulee eteen.
Aurinkoisen kanssa ongelmaksi osoittautui esteet 12. ja 13. Hypyn 12. jälkeen Aurilla oli suora linja ja näkymä putkelle nro 6. Kerta toisensa jälkeen Aurinko syöksyi täyttä vauhtia putkeen, vaikka ärjyin tässätässätässä!, tein valssin koiran eteen, suhisin, työnsin sylkkärillä, mitä tahansa. Silti Auri meni putkeen. Kunnes tajusin rytmittää askeleeni ja jäädä Aurin taakse 12.hypyllä, ihan okserin lähelle. Silloin Aurinko hyppäsi 12. hypyn kauniisti viistoon ja tajusi muurin olevan seuraava este. Tadaah. Olipa taas vaikeaa.
Tätä se on, kun ohjaaja ei tajua mitä pitää tehdä, tai miksi koira tekee vääriin. Aurinko ajatteli putken olevan seuraava este, koska minä juoksin hypyn 12. ohi joka kerta, kun yritin ohjata Auria, eli työnsin koiran omalla liikkeelläni aivan väärään suuntaan ja aivan liian lujaa. Onneksi Aurinkoinen kestää jonkin verran toistoja, että sain omat ohjauskuvioni kuntoon.
Lopuksi harjoiteltiin keppien hakua niin, että minä ohjasin kooikkerin putkeen ja jäin seisomaan paikoilleni, jolloin koiran oli haettava keppien aloitus itsenäisesti ja suoritettava kepit loppuun minua kohti, vaikka seisoin vain paikoillani. Tämä harjoitus oli Aurista niin hauska, että sen jälkeen pikkuakka tarjosi keppien aloitusta jokaisessa välissä vinkupallon toivossa, vaikka en edes antanut sille mitään käskyä :D
Aurinkoisen kanssa ongelmaksi osoittautui esteet 12. ja 13. Hypyn 12. jälkeen Aurilla oli suora linja ja näkymä putkelle nro 6. Kerta toisensa jälkeen Aurinko syöksyi täyttä vauhtia putkeen, vaikka ärjyin tässätässätässä!, tein valssin koiran eteen, suhisin, työnsin sylkkärillä, mitä tahansa. Silti Auri meni putkeen. Kunnes tajusin rytmittää askeleeni ja jäädä Aurin taakse 12.hypyllä, ihan okserin lähelle. Silloin Aurinko hyppäsi 12. hypyn kauniisti viistoon ja tajusi muurin olevan seuraava este. Tadaah. Olipa taas vaikeaa.
Tätä se on, kun ohjaaja ei tajua mitä pitää tehdä, tai miksi koira tekee vääriin. Aurinko ajatteli putken olevan seuraava este, koska minä juoksin hypyn 12. ohi joka kerta, kun yritin ohjata Auria, eli työnsin koiran omalla liikkeelläni aivan väärään suuntaan ja aivan liian lujaa. Onneksi Aurinkoinen kestää jonkin verran toistoja, että sain omat ohjauskuvioni kuntoon.
Lopuksi harjoiteltiin keppien hakua niin, että minä ohjasin kooikkerin putkeen ja jäin seisomaan paikoilleni, jolloin koiran oli haettava keppien aloitus itsenäisesti ja suoritettava kepit loppuun minua kohti, vaikka seisoin vain paikoillani. Tämä harjoitus oli Aurista niin hauska, että sen jälkeen pikkuakka tarjosi keppien aloitusta jokaisessa välissä vinkupallon toivossa, vaikka en edes antanut sille mitään käskyä :D
Tämän vuoden viimeisissä agilitytreeneissä meitä odotti (toiveideni mukaisesti) Jenna Caloanderin treenirata:
 |
| Treenirata 09.12.2014 |
Teemana selvästi takaakierrot ja välistävedot sekä jonkinlainen kauko-ohjaus (oikeita termejä kun en näille ohjauskuvioille tiedä).
Siriuksen kanssa ehdin hyvin ohjaamaan joka tilanteessa, kauniisti sain leijeröityä parissakin kohdassa ja takaakierrot olivat hyviä. Välistävedossa Sirius karkasi takaakiertoon kerran, mutta tästä voin syyttää ihan omia jalkojani, koska käsi sanoi tähän mutta jalka sanoi takaa. Meillä siis koiranpuoleisen käden veto lähelle kroppaa (ja vielä nyrkkiin) tarkoittaa, tiivistä luoksetuloa.
Aurinkoisen kanssa tuli hieman kiire ja hiki: erityisesti putki 5&21 kanssa sain juosta niin lujaa kuin pystyin, ehtiäkseni oikeaan kohtaan ohjaamaan. Aurinkoisen kanssa en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt leijeröintiä, mutta eipä pikkuakka siitä hämmentynyt yhtään vaan teki juuri niinkuin käskettii <3 Takaakierrot ja välistävedot sujuivat erittäin kauniisti. Auri ei vaan osaa kääntyä tarpeeksi hypätessään, vaan sen hyppykaaret ovat suuria ja Aurinko hyppää pitkälle myös takaakierroissa. Onneksi Aurinko on nopea, joten pitkät hypyt eivät sinänsä haittaa, mutta oikealla hyppytekniikalla saisi helposti nipistettyä ajasta muutamia sekunteja pois. Lisäksi oikea hyppytekniikka kuormittaisi vähemmän lihaksia, eli hyppytekniikkaa aletaan harjoitella kevätkaudella.
Hypyille 15-16-17 voi nähtävästi tehdä myös jonkun kauko-ohjauskuvion, mutta itse tein sen peruspyörityksellä: persjättö hypyllä 15 (koira oikeaan käteen) ja hypyn 16 merkkaus, jonka jälkeen tässä ja takaakiertoon hypylle 17. Leijeröinnin tein hypylle 18.
Täytyy kyllä sanoa, että tämän vuoden viimeisistä agilitytreeneistä jäi todella hyvä mieli. Kehuin koiria vielä lenkilläkin ja kerroin niiden ansaitsevan kunnollisen joululoman agilitysta kesällä saatujen tulosten sekä treeniratojen perusteella.
Täytyy kyllä sanoa, että tämän vuoden viimeisistä agilitytreeneistä jäi todella hyvä mieli. Kehuin koiria vielä lenkilläkin ja kerroin niiden ansaitsevan kunnollisen joululoman agilitysta kesällä saatujen tulosten sekä treeniratojen perusteella.
Nyt kun olemme olleet puolitoista viikkoa lomalla, olenkin antanut kooikkereiden ulkoilla vapaana niin paljon kuin mahdollista, venytellyt niiden lihaksia, saunottanut, heitellyt keppejä ja palloja, pitänyt sylissä, rapsuttanut ja hellinyt. Nykyään toivon entistä useammin, että saisin pitää Siriuksen ja Aurinkoisen aina, juuri tuollaisina. Että Sirius ja Aurinko olisivat molemmat aina noin 5 -vuotiaita, aikuisia, järkeviä, oppinneita koiria, joilla olisi kuitenkin vielä paljon energiaa, intoa ja nuoruutta jäljellä niin paljon, että niiden kanssa voisi harrastaa ja tehdä mitä tahansa.
Aurinkoisella parhaat vuodet ovat vielä edessä, Sirius elää niitä parhaillaan. Onneksi kooikerhondje on pitkäikäinen rotu, jonka kanssa voi harrastaa jopa agilitya 10-vuotiaaksi asti, mikäli koira säilyy terveenä, ja muita lajeja vielä pidempäänkin. Puhumattakaan siitä, että vielä vanhanakin ne varmasti jaksavat hypätä sohvalle kainaloon ja tulla istumaan saunan lauteille viereen, kiivetä syliin nukkumaan ja lähteä häntä heiluen ulkoilemaan.
Seuraavassa blogitekstissä aionkin kertoa siitä, miltä on tuntunut elää vanhan koiran kanssa, miten vaikeaa luopuminen voi olla ja mistä koirainnostukseni on lähtöisin.
Aurinkoisella parhaat vuodet ovat vielä edessä, Sirius elää niitä parhaillaan. Onneksi kooikerhondje on pitkäikäinen rotu, jonka kanssa voi harrastaa jopa agilitya 10-vuotiaaksi asti, mikäli koira säilyy terveenä, ja muita lajeja vielä pidempäänkin. Puhumattakaan siitä, että vielä vanhanakin ne varmasti jaksavat hypätä sohvalle kainaloon ja tulla istumaan saunan lauteille viereen, kiivetä syliin nukkumaan ja lähteä häntä heiluen ulkoilemaan.
Seuraavassa blogitekstissä aionkin kertoa siitä, miltä on tuntunut elää vanhan koiran kanssa, miten vaikeaa luopuminen voi olla ja mistä koirainnostukseni on lähtöisin.
Loppuun kuitenkin huonolaatuisia kuvia joululoman vietosta (huomatkaa säänvaihtelut!):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti